William A. Niskanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
William A. Niskanen
Henkilötiedot
Syntynyt13. maaliskuuta 1933
Bend, Oregon
Kuollut26. lokakuuta 2011 (78 vuotta)
Washington
Koulutus ja ura
Tutkinnot Harvardin yliopisto (BA)
Chicagon yliopisto (MA), (PhD)
Tutkimusalue taloustiede

William ”Bill”[1] Arthur Niskanen [nɪsˈkænən][2] (13. maaliskuuta 1933 Bend, Oregon[3] – 26. lokakuuta 2011 Washington [4]) oli yhdysvaltalainen taloustieteilijä. Niskanen tuli tunnetuksi Ronald Reaganin talousneuvonantajien neuvoston (Council of Economic Advisers) jäsenenä ja vt. puheenjohtajana. Presidentinhallinnon tehtävien jälkeen hän toimi libertaarin Cato-instituutin puheenjohtajana vuosina 1985–2008.

Vuonna 2015 Washingtonissa aloitti Niskasen nimeä kantava ympäristönsuojeluun sekä avoimeen ja vapaaseen yhteiskuntaan keskittyvä, puoluepoliittisesti sitoutumaton ajatuspaja Niskanen Center.[5]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

William Arthur Niskanen Jr. syntyi Bendin kaupungissa Oregonissa,[3] jossa Niskasen syntymän aikoihin 1930-luvun alussa oli ensimmäisen ja toisen polven suomalaisia yhteensä yli 12 000.[6] Innokkaana laulajana tunnettu Niskanen esitti vanhemmiten myös suomalaisia lauluja. Hän oli suosittu vieras Suomen Washingtonin-suurlähetystössä.[7]

William Niskasen isä oli William ”Bill” Niskanen vanhempi, joka oli Pacific Trailways -linja-autoyhtiön pääjohtaja sekä yksi sen omistajista ja perustajista.[8][9]

William A. Niskanen kuoli sydänkohtaukseen 26. lokakuuta 2011 kotonaan Washington D.C:ssa. Hän oli naimisissa Kathryn Washburnin kanssa, ja heillä on kolme tytärtä, Lia Niskanen, Pamela Niskanen ja Jaime Brunetti.[10]

Koulutus ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukionsa William Niskanen kävi Bend High Schoolissa, jonka jälkeen hän suoritti 1954 Bachelor of Arts -tutkinnon Harvardin yliopistossa.[11] Vuonna 1955 hän valmistui taloustieteen maisteriksi Chicagon yliopistosta, jossa hän opiskeli Milton Friedmanin ja muiden Chicagon koulukuntaan kuuluneiden taloustieteilijöiden ohjauksessa taloustiedettä, yhteiskuntapolitiikkaa ja oikeustiedettä. Vuonna 1962 hän valmistui Chicagon yliopistosta taloustieteen tohtoriksi väitöskirjallaan The demand for alcoholic beverages ("Alkoholijuomien kysyntä").[12][13][14]

Uransa alkuvaiheessa Niskanen oli kiinnostunut lähinnä maanpuolustusjärjestelmien analyysistä. Vuonna 1957 hän aloitti sotilasstrategiaan keskittyneessä RAND Corporation -ajatushautomossa puolustusanalyytikkona. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen teknologinen kilpavarustelu oli onnistuneen Sputnik-hankkeen myötä kiihtynyt. Niskaselle annettiin vaihtoehdoiksi opetella venäjää tai parantaa matematiikan taitojaan. Kokeiltuaan venäjän opiskelua Niskanen palasi matematiikan pariin ja päätyi kehittelemään 400 yhtälön lineaarisen ohjelmointimallin ilmavoimien kuljetusjärjestelmälle. Niskasen ohjelmoija William Sharpe sai myöhemmin taloustieteen Nobel-palkinnon yhdessä RAND-kollega Harry Markowitzin kanssa.[15]

Kun John F. Kennedy tuli presidentiksi ja Robert McNamara puolustusministeriksi, Niskanen päätyi monien muiden RAND-tutkijoiden kanssa Washingtoniin. Niskasesta tehtiin puolustusministeriön ekonomisti apulaispuolustusministerinä toimineen taloustieteilijän Alain Enthovenin alaisuuteen.[15] Lisäksi Niskanen toimi puolustusministeriön erityistutkimuksen osaston johtajana.[16] Vuonna 1964 Niskasesta tehtiin Institute for Defence Analyses ohjelma-analyysin jaoston päällikkö. Uudessa tehtävässään hän muun muassa kehitti systeemianalyysin peruskurssin upseereille, joita hän myös opetti.[15] Puolustusministeriön aikoina Niskanen pettyi pahasti maansa hallintoon ja väitti sen hallinnon säännöllisesti valehdelleen kansalle.[17] Muutenkin vahvaan valtiovallan ohjaukseen uskonut 1960–luvun Washington ei ollut klassisen liberaalille Niskaselle mikään unelmapaikka.[11]

Vuonna 1972 Niskasesta tuli presidentin viittoittamaa talouspolitiikkaa kontrolloivan presidentinkanslian alaisen budjettitoimiston (Office of Management and Budget) apulaisjohtaja, mutta hän ei viihtynyt tässä tehtävässä kauan petyttyään Nixonin talouspolitiikkaan. Vuonna 1972 hän oli perustamassa Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampukselle hallintotieteellistä tiedekuntaa (Berkeley’s Graduate School of Public Policy) ja hänestä tuli yliopiston taloustieteen professori.

Vuonna 1971 Niskanen julkaisi pääteoksensa Bureaucracy and Representative Government, jota hän tosin itse piti ”yliarvostettuna”.[15] Teoksen myötä Niskanen oli luomassa byrokratiaa julkisen valintateorian kautta tutkivaa tutkimussuuntausta. Niskanen kritisoi teoksessaan byrokraattien suunnittelemaa tarjontaa ja tuotantoa. Hän kehitti ensimmäisen pohjateorian kuvaamaan byrokratian toimintaa edustuksellisen demokratian puitteissa. Niskanen tuli siihen tulokseen, etteivät äänestäjät, poliitikot ja byrokraatit tiedä palveluntarjonnan todellisia kustannuksia. Virkamiesten etujen mukaista on tehdä julkista sektoria paisuttavia esityksiä ja ylipäätään pöhöttää virastojensa budjettia. Byrokratia (erityisesti virastot) pyrkii siis kasvattamaan itse itseään ja omia menojaan.[18] Tästä syystä Niskanen päätyi ehdottamaan ratkaisuksi julkisen sektorin kilpailun ja yksityisten palveluntarjoajien lisäämistä.[19]

Vuoden 1971 teoksen myötä Niskanen tuli tunnetuksi vapaata markkinataloutta kannattavissa piireissä. Syksyllä 1972 markkinaliberaalit ryhmittyivät Kalifornian silloista kuvernööriä Ronald Reaganin tukevaksi “California Revenue Control and Tax Reduction Task Force” -työryhmäksi, joka oli ensimmäinen varhainen ajatushautamo ennen esimerkiksi Cato-instituuttia ja Heritage Foundationia. Milton Friedman, Jim Buchanan ja muut pyysivät Lev Uhleria ottamaan tuolloin Berkeleyssä Kalifornian yliopistossa hallintotieteitä opettaneen Niskasen mukaan toimintaan.[7] Vuonna 1975 Niskanen siirtyi yliopistosta Dearborniin Michiganiin Ford Motorsin pääekonomistiksi jaksaen samalla osallistua myös julkiseen keskusteluun. Hän muun muassa onnistui järjestämään Kaliforniassa vuonna 1973 tehdyn aloitteen Michiganissa marraskuussa 1978 hyväksytyksi Headlee Amendmentiksi ("Headlee-lisäys"), joka rajoitti verovarojen käyttöä.[20] Tuohon aikaan Niskanen puhui muutenkin verotuksen keventämisen ja menojen rajoittamisaloitteiden puolesta sekä kirjoitti esseitä ja artikkeleita byrokratiasta, poliitikoista ja julkisista menoista.[7]

Vuonna 1980 Niskanen joutui eroamaan palveluksestaan Fordilta, kun hän ei voinut hyväksyä yrityksen ajamia tuontitariffeja kilpaileville japanilaisautoille. Kuten Wall Street Journal myöhemmin kirjoitti, Fordin johto ei halunnut kuunnella vakaumuksellisesti vapaata kilpailua kannattaneen Niskasen saarnoja protektionismin turmiollisuudesta.[11]

Fordin jälkeen Niskanen siirtyi vuosiksi 1981–1985 presidentti Reaganin talouspoliittisten neuvonantajien joukkoon, ja nousi yhdeksi tärkeimmistä reaganilaisen talouspolitiikan ("Reaganomics") arkkitehdeista. Niskanen kuitenkin pettyi Valkoisen talon toimintakulttuuriin ja myös Reaganin politiikkaan. Hän ylisti Reaganin visioita ja karismaa, mutta pettyi kuitenkin tämän kyvyttömyyteen vähentää hallinnon ja liittovaltion menoja.[10]

Vuonna 1983 Niskanen vieraili Suomessa Berner Oy:n satavuotisjuhlaseminaarissa, jossa hän puhui yrittäjyyden merkityksestä kansantaloudessa. Niskasen lisäksi tilaisuudessa luennoivat Kikkoman-yhtiön toimitusjohtaja Yuzaburo Mogi ja kansantaloustieteen professori Björn Wahlroos.[21]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bureaucracy and Representative Government 1971
  • Reaganomics. 1988.
  • Reflections of a Political Economist: Selected Articles on Government Policies and Political Processes.[22] Cato Institute, 2008 ISBN 978-1-933995-20-5

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Muistokirjoitus, National Review
  2. ↑ William A. Niskanen, A Life Well Lived (Niskanen sanoo nimensä kohdalla 1:37)
  3. ↑ a b The UEP awarded W. A. Niskanen honorary doctorate[vanhentunut linkki]
  4. ↑ William Niskanen, dead at 78, Cato Institute
  5. ↑ About - Niskanen Center Niskanen Center - Improving Policy, Advancing Moderation. 30.8.2019. Viitattu 21.12.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Siirtolaisuus Suomesta Yhdysvaltoihin (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ a b c Cato Institute, muistokirjoitus
  8. ↑ Big Sky, Big Buses, and Big Bill Niskanen - Cato @ Liberty
  9. ↑ Jon's Trailways History Corner Part-2
  10. ↑ a b New York Times 28.10.2011, viitattu 31.10.2011
  11. ↑ a b c William Niskanen, Former Reagan Economist and Cato Board Chair, Dead at 78 - Cato Institute: News Releases
  12. ↑ The demand for alcoholic beverages - William A. Niskanen - Google-kirjat
  13. ↑ William Niskanen, influential alum economist, dies at 78 – The Chicago Maroon
  14. ↑ Cato Institute
  15. ↑ a b c d William A. Niskanen (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ National Journal Online -- Economy Experts -- Contributor Profile (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ Niskanen’s death has robbed DC of its most honest citizen - Gene Healy - Op Eds - San Francisco Examiner (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ http://www.valt.helsinki.fi/blogs/juvehvil/KA6b.Luento2.pdf[vanhentunut linkki] linkki rikki
  19. ↑ Bureaucracy & Representative Government - William A. Niskanen - Google-kirjat
  20. ↑ Headlee Amendment - Michigan in Brief (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Etelä-Suomen Sanomat 16.9.1983 s. 24 (digi.kansalliskirjasto.fi -tietokanta)
  22. ↑ Cato Store Books


Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=William_A._Niskanen&oldid=22059851”