William A. Earle

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

William A. Earle (1919 Saginaw, Michigan16. lokakuuta 1988 Evanston, Illinois) oli yhdysvaltalainen filosofi, joka toimi eksistentialismin ja fenomenologian liikkeissä.

Earle opiskeli Aix-Marseillen yliopistossa Gaston Bergerin oppilaana ja Chicagon yliopistossa Charles Hartshornen oppilaana. Hän väitteli tohtoriksi kummastakin yliopistosta. Vuosina 1948–1982 hän opetti filosofiaa Northwestern Universityssä ja toimi vierailevana luennoitsijana Harvardin, Yalen ja Stanfordin yliopistoissa. Vuonna 1962 Earle perusti yhdessä John Daniel Wildin, James M. Edien ja muiden kanssa Society for Phenomenology and Existential Philosophy -yhdistyksen.

Earle sai vaikutteita ennen kaikkea Karl Jaspersilta ja Søren Kierkegaardilta. Earlen aloja olivat muun muassa kulttuurikritiikki, aatehistoria, estetiikka, elokuva ja mystiikka. Hänen ajatteluaan leimaa ihmiselämän omalaatuisuuden arvostaminen ja näkemys, että ihmiselämä on sekä esteettistä että eettistä. Earlea voidaan pitää surrealismin asiantuntijana.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Objectivity: An Essay in Phenomenological Ontology (1955)
  • Christianity and Existentialism (yhdessä James M. Edien ja John Wildin kanssa) (1963)
  • The Autobiographical Consciousness: A Philosophical Inquiry into Existence (1972)
  • Public Sorrows and Private Pleasures (1976)
  • Mystical Reason (1980)
  • Evanescence: Peri-phenomenological Essays (1984)
  • Imaginary Memoirs (3 osaa) (1986)
  • A Surrealism of the Movies (1987)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Casey, Edward S. & Morano, Donald V. (toim.): The Life of the Transcendental Ego: Essays in Honor of William Earle. Albany: State University of New York Press, 1986. ISBN 0-88706-170-2 ISBN 0-88706-171-0.


Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:William A. Earle