Wilho Tikander

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Wilho Tikander (20. huhtikuuta 1904 Biwabik, Minnesota16. joulukuuta 1965 Chicago) oli amerikansuomalainen lakimies, joka toimi jatkosodan aikana CIA:n edeltäjän OSS:n Tukholman-toimiston päällikkönä.

Tikander syntyi pohjois-Minnesotan rautakaivosalueella. Hänen isänsä oli tullut Suomesta 1880-luvulla Yhdysvaltoihin ja avannut vuonna 1904 kaivoksissa työskennellyttä suomalaisväestöä palvelleen kaupan Minnesotan Evelethissä. Tikanderin perhe oli mukana muun muassa paikallisen amerikansuomalaisen työväenliikkeen toiminnassa.

Tikander opiskeli työn ohella ja suoritti oikeustutkinnon Chicagon DePaulin yliopistossa 1935. Hän muutti sitten Washingtoniin ja työskenteli liittovaltion Goverment Accounting Officen palveluksessa. Tikander valmistui lakitieteen tohtoriksi Georgetownin yliopistosta 1936. Hän oli sitten Washingtonissa Yhdysvaltain oikeusministeriön antitrustiosaston palveluksessa 1939–1942 ja valmisteli muun muassa tupakkayhtiöitä vastaan nostettuja oikeusjuttuja.

Vuosina 1942–1945 Tikander toimi Yhdysvaltain Ruotsin-suurlähettilään erityisavustajana ja OSS:n Tukholman-toimiston päällikkönä. Hän tapasi jatkosodan aikana 1943–1944 Tukholmassa säännöllisesti muun muassa Urho Kekkosta ja vaihtoi tämän kanssa mielipiteitä ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä.

Tikander tapasi syksyllä 1944 Tukholmassa salaa everstejä Aladár Paasosta ja Reino Hallamaata. Paasonen ja Hallamaa myivät amerikkalaisille Neuvostoliittoa koskevaa tiedustelumateriaalia, jota oli kuljetettu Ruotsiin Operaatio Stella Polariksen yhteydessä. Joulukuun alussa 1944 OSS osti suomalaisilta 1 500 sivua neuvostomateriaalia ja sotilaallisia sekä diplomaattikoodiavaimia.

Sodan jälkeen Tikander palasi Yhdysvaltoihin ja oli vuonna 1948 kongressivaaliehdokkaana Minnesotassa. Hän toimi aluksi CIA:n konsulttina, mutta palasi sitten Chicagoon toimien siellä lakimiehenä. 1960-luvun alussa hän oli tuomarina Chicagossa (”magistrate in the Cook County Circuit court’s land title section”) ja hän kuoli siellä sydänkohtaukseen joulukuussa 1965.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]