Vilhelm Champeauxlainen

Vilhelm Champeauxlainen (lat. Guglielmus de Campellis, ransk. Guillaume de Champeaux) (n. 1070 – 18. tammikuuta 1121 Châlons-en-Champagne) oli ranskalainen skolastinen filosofi ja teologi.

Elämäkerta

Vilhelm syntyi Champeaux'ssa lähellä Melunia. Opiskeltuaan Anselm Laonlaisen ja Roscellinuksen oppilaana hän opetti Notre Damen katedraalikoulussa. Hänestä tuli sen kaniikki vuonna 1103. Hänen tunnetuin oppilaansa on Pierre Abélard. Vuonna 1108 hän vetäytyi Pariisin St. Victorin luostariin ja jatkoi opettamista siellä. Myöhemmin hänestä tuli Châlons-en-Champagnen piispa, ja hän otti osaa investituurariitaan paavi Calixtus II:n tukijana. Vilhelm edusti tätä Moussonin konferenssissa.

Vilhelm kannatti universaalikiistassa äärimmäistä realismia, ja häntä voidaan pitää tällaisen kannan perustajana. Kannan mukaan universaalit ovat olemassa itsenäisenä ihmismielestä ja partikulaareista eli yksilöolioista riippumatta.

Vilhelmin ainoat painetut teokset ovat eukaristiaa koskeva katkelma osana Jean Mabillonin toimittamaa Bernhard Clairvauxlaisen teosten laitosta, sekä teokset Moralia A brevi ala ja De Origine Animae teoksessa E. Martnes, Thesaurus novus Anecdotorum, 1717, vol. 5. Viimeksi mainitussa hän katsoi, että kastamattomana kuolleet lapset joutuvat kadotukseen, koska puhdas sielu turmeltuu ruumiissa. Hän kannatti sielua koskevaa kreationismia, eli oppia, jonka mukaan Jumala luo uuden sielun erikseen jokaiselle ihmiselle.

Vilhelmiltä tunnetaan lisäksi joitakin katkelmia, joista merkittävin on De Essentia Dei et de Substantia Dei. Hänen nimiinsä on laitettu myös etiikkaa ja raamatuntulkintaa käsittelevä teos Liber Sententiarum.

Aiheesta muualla

• Guilfoy, Kevin: William of Champeaux The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Turner, William: William of Champeaux Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)