Wider-instituutti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen WIDER-instituuttia. Muut merkitykset, katso UNU-WIDER

WIDER-instituutti oli Suomessa vuodesta 1985 1990-luvulle asti toiminut YK:n yliopiston alainen WIDER-tutkimushankkeen osa.

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WIDER on lyhenne sanasta World Institute for Development Economics Research (suomeksi 'maailman talouskehityksen tutkimuslaitos'), jonka alkukirjaimet muodostavat sanan 'WIDER'.

Laitoksen toiminta Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WIDERin kannattajia olivat mm. Martti Ahtisaari ja sijoittaja Pentti Kouri. Nykyinen Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Eero Yrjö-Koskinen toimi Wider-instituutin tiedottajana (1993–1995).

Yhdysvaltalainen taloustieteilijä Stephen Alan Marglin oli keskeisiä henkilöitä perustettaessa Suomeen Wider-instituuttia. [1]

WIDER-instituutti ja kohuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Mykkänen totesi 16.12.1995 Helsingin Sanomissa WIDERin olevan Suomessa tunnettu enemmän rahoitussotkuistaan kuin tutkimustyöstä.

WIDERiä oltiin suomalaislehdissä käsitelty yli tuhannessa lehtikirjoituksessa ja WIDERiä pelastamaan kutsuttu Mihály Simai harmitteli, että "99 prosenttia kirjoituksista ei ollut ystävällisiä, yksi prosentti jutuista oli ystävällisiä ja objektiivisia". [2]

Ensimmäiset kriittiset lehtijutut WIDERistä ilmestyivät vuonna 1991. Ne käsittelivät tuhlailevana nähtyä rahankäyttöä ja tavoitteiden heikkoa saavuttamista. Instituutti toimi väliaikaisiksi tarkoitetuissa vuokratiloissa Helsingin Graniittitalossa, joissa oli paljon hukkatilaa ja kolmen miljoonan markan vuosivuokra. Instituuttiin oli palkattu runsaasti vierailevia tutkijoita ja yhteistyö suomalaisten tutkijoiden kanssa oli jäänyt vähäiseksi. Eräs instituutin perusajatuksista oli auttaa kehitysmaiden nuoria tutkijoita eteenpäin, mutta monet tutkijoista tulivat kuitenkin arvostetuista ja nimekkäistä läntisistä laitoksista. [3]

Palkkiot ulkomaisille tutkijoille olivat avokätisiä samaan aikaan, kun suomalaisille korvamerkittyjä miljoonia saatettiin käyttää esimerkiksi hallintokuluihin. [4] Myöhemmin kävi ilmi, että eniten maksettiin Jeffrey Sachsille, yli kaksi miljoonaa dollaria parin kolmen vuoden sivutöistä. [5]

Vuonna 1992 lehdistössä kummasteltiin erikoislaatuisia varojenkierrätysoperaatioita, joissa Suomi antoi rahaa ruotsalaiselle Maailman Merenkulkuyliopistolle ja myöhemmin japanilaiselle Sasakawa-säätiölle sillä ehdolla, että nämä tukisivat WIDERiä. Uhkapelirahoitteisen Sasakawa-säätiön Afrikkaan kohdistuneessa hankkeessa, johon Suomi lahjoitti rahaa oli mukana myös rikolliseksi paljastunut BCCI-pankki. Politiikan toimittajat näkivät arveluttavina myös ulkoministeriön lyhyellä varoitusajalla järjestämät lisärahoitukset. Erityisen hälyttävänä pidettiin sitä, että järjestelyt salattiin eduskunnalta ja että lisäavustusten saamiseksi WIDERin johtaja Lal Jayawardena (Sinhalaල) toistuvasti painosti ulkoministeriötä todeten instituutin toiminnan olevan vaarassa lakata varojen puutteeseen. [6]

Viimein helmikuussa 1993 Helsingin Sanomien Kuukausiliite julkaisi laajan artikkelin WIDERiin liittyvistä epämääräisyyksistä otsikolla ”Kallis prinssi”. Artikkelin ilmestyessä Suomi oli ehtinyt käyttää WIDERiin jo 300 miljoonaa markkaa.

Sri Lankasta kotoisin oleva johtaja Lal Jayawardena oli palkannut suuren osan instituutin tutkijoista Etelä-Aasiasta osan ollessa Jayawardenan tai hänen vaimonsa ystäviä. Johtaja myös nosti jatkuvasti rahaa henkilökohtaisiin tai sukulaistensa kuluihin. Artikkelissa sanottiin:

”Jayawardenan tukijat kuuluivat yhteen YK:n vahvimmista klikeistä, eteläaasialaiseen valtaryhmään.

Ryhmä on vetänyt niin vahvasti yhtä köyttä, että esimerkiksi YK:n yliopiston sisällä puhutaan Sri Lankan-Intian mafiasta. Sen puuhat eivät välttämättä ole epärehellisiä. Ryhmän jäsenet vain sattuvat aina löytämään avoimiin virkoihin ehdolle jonkun keskuudestaan tai esimerkiksi myöntävät maanmiehilleen rahakkaita konsulttisopimuksia.” [7]

WIDERin talouden tutkimista vuonna 1990 vastusti Paavo Väyrysen ja kehitysyhteistyöosaston entisen osastopäällikön Benjamin Bassinin mukaan Martti Ahtisaari, joka oli ollut alusta asti WIDERin ja Jayawardenan voimakas tukija.[8]

Vuoden 1994 presidentinvaalien alla epäilyjä Ahtisaaren WIDER-kytköksistä esitti kolme presidenttiehdokasta: Väyrynen, Toimi Kankaanniemi ja Keijo Korhonen. [9] [10] [11][12]

Merkittävät henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Olavi Koistinen: Harvard-professori: Taloustiede rapauttaa yhteisöjä. Helsingin Sanomat, 16.3.2009, s. B5.
  2. Helsingin Sanomat. 16.12.1995
  3. Helsingin Sanomat. 9.6.1991
  4. Helsingin Sanomat. 29.9.1991
  5. Helsingin Sanomat. 11.7.1993
  6. Helsingin Sanomat. 1.9.1992
  7. Helsingin Sanomat, kuukausiliite. 6.2.1993
  8. Helsingin Sanomat. 14.11.1993. Widerin opetukset
  9. Väyrynen, Paavo: On muutoksen aika 2. WSOY 1993. ISBN 951-0-19109-4.
  10. Hurri, Maija: Toimi Kankaanniemi, periaatteen mies. RV-kirjat. 1993. ISBN 951-606-365-9.
  11. Kainuun Sanomat 19.4.1993
  12. Sainio, Pentti: Operaatio Ahtisaari. Art House. 1993. ISBN 951-884-140-3.
  • gotothinktank.com/wp-content/uploads/2010GlobalGoToReport-ThinkTankIndex-UNEDITION-v13.pdf
  • wider.unu.edu/aboutus/people/nobel-laureates/en_GB/index-2/
  • finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1984/19840036
  • wider.unu.edu/research/Database/en_GB/database/
  • compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-0623.htm
  • suomenhistoriaa.blogspot.fr/2011/12/operaatio-ahtisaari.html
  • saunalahti.fi/eiry/eiry005.html