Westot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Westot olivat pieni intiaaniheimo, joka asui Pohjois-Amerikan kaakkoisosissa Savannah-joen varrella lähellä nykyistä Augustan kaupunkia.[1] He ilmestyivät alueelle vuoden 1664 aikana, eikä Etelä-Carolinan vähäinen siirtolaisväestö sen enempää kuin alueen alkuperäisheimotkaan uskaltaneet ajaa vieraita pois. Arviot westojen määrästä vaihtelevat, mutta siirtolaisväestön tekemien muistiinpanojen pohjalta on heidän määränsä arveltu olleen noin 800 soturia.

Westot saivat nopeasti vaikutusvaltaa. He hankkiutuivat kauppasuhteisiin englantilaisten kanssa ja ostivat tuliaseita Virginian briteiltä. Asevoimansa avulla westot pääsivät selvään sotilaalliseen mahtiasemaan Carolinassa, jonka ympäristössä muut heimot eivät olleet ehtineet hankkia tuliaseita. [1] Vahvuudestaan tietoisina westot alkoivat tehdä ryöstöretkiä, jotka ylsivät Georgiaan ja Floridaan asti. Näiltä pitkiltä matkoiltaan he palasivat takaisin tuoden mukanaan paljon tuliaisia. Erityisen mielellään westot toivat naapuriheimoista sieppaamiaan vankeja. Valkoinen väki maksoi orjista hyvin, koska tarvitsi työvoimaa peltotöihin. Näin westot olivat omaksuneet orjakaupan keskeiseksi elinkeinokseen. Englantilaiset hyödynsivät westojen tulivoimaa käyttämällä heitä barrikaadina estämään espanjalaisten asutuksien leviämisen Carolinaan. Samanaikaisesti britit kasvattivat omia siirtolaismääriään westojen pitäessä loitolla muut eurooppalaiset tunkeilijat.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Westojen alkuperää ei ole varmuudella selvitetty ja heidän lmestymisensä Carolinaan oli ollut mysteerio. Heidän puhumansa irokeesinkielinen murre johti intiaanihistorian tutkijat Suurten järvien rannoille asuneeseen eriein kansakuntaan, joka myös tunnettiin nimellä (Cat nation). Eriet olivat olleet suurilukuinen monia kyliä asuttanut kansa Ohiossa, Pennsylvaniassa ja New Yorkissa. Irokeesit olivat tuhonneet 1600-luvun puolivälin seutuvilla monia omia sukulaisheimojaan saadakseen lisää elintilaa itselleen. Myös eriet olivat joutuneet irokeesien hyökkäysten kohteeksi. He olivat puolustaneet paalukyliään kahden vuoden ajan, mutta joutuneet lopulta jättämään maansa vuoden 1656 aikana. [2] Eriet pakenivat joka suuntiin monissa eri ryhmissä. Noin tuhatpäinen joukko, josta muotoutui myöhemmin westot, valitsi pakotiensä kohti etelää. Aluksi he pysähtyivät Virginiaan ja rakensivat sinne tukikohtansa. Heidät tunnettiin jonkin aikaa siellä nimellä ricahecrian (rickahocan). Paikalliset intiaanit ja englantilaiset ajoivat heidät seuduilta pois haluamatta jakaa maitaan muukalaisten kanssa. Rickahocanit katosivat jäljettömiin, mutta hieman myöhemmin Etelä-Carolinan Savannah-joen varsille ilmestyi intiaanien asumuksia. Heitä kutsuttiin nimellä Westo ja useat historioitsijat liittivät tämän populaation suurilta järviltä paenneisiin erie-pakolaisiin, jotka oli karkotettu Virginiasta.

Lyhyt kukoistuskausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irokeeseilta dominoivan käytösmallin omaksuneet westot nousivat tärkeäksi kauppakansaksi intiaanien ja Carolinan brittien kauppasuhteissa. Tuottoisan orjakaupan vaurastamina westot elivät hetkellistä kukoistuskauttaan, joka lisäsi heidän kunnioitustaan muiden silmissä. Musketeillaan westot pitivät kurissa ei-toivotut vieraat ja naapurikansat oppivat kaihtamaan heitä. Westot levittivät ympäristöönsä myös suoranaista pelkoa ja mm paikallinen cusabo-heimo kammosi heitä yli kaiken saatuaan selville, että westojen hurjissa rituaaleissa syötiin ihmislihaa. Tieto oletetusta kannibalismista levisi englantilaistenkin korviin. Britit olivat kuulleet pohjoisen intiaanikansoista, joilla oli esiintynyt jossakin määrin ihmislihan syömistä. [2] Varsinkin sitä harrastivat irokeesien kieliryhmän heimot. Englantilaiset eivät ottaneet asiaan sen enempää kantaa, sillä westojen tavat eivät kuuluneet heille, kunhan nämä vain hoitivat kauppasuhteensa.

Mutta kun 1670-luvun alussa Carolinaan alkoi saapua uusia irokeesien karkottamia pakolaisia, muuttuivat alueen voimasuhteet . Joukko shawneeita tuli Appalakkien vuoriston yli ja asettui asumaan Savannahjoen varrelle lähelle westoja. Britit kutsuivat tulokkaita savannaheiksi joen mukaan. Savannahit olivat saaneet cherokee-kansakunnalta luvan jäädä alueelle, mutta vastapalvelukseksi oli savannahien suojattava cherokeita paikallisten catawbojen hyökkäyksiltä.

Englantilaiset avasivat kauppasuhteet savannaheihin, joilla oli hyvä valikoima erilaisia tuotteita ja lisäksi paljon orjia. Britit alkoivat hankkia pelloilleen työvoimaa nyt sekä westoilta että savannaheilta. Kaupankäynti pyöri vilkkaana orjien ympärillä, mutta johti nopeasti kilpailuun, joka kärjistyi Westojen halutessa yksinoikeuden kauppasuhteissaan valkoisen väestön kanssa. Tätä eivät hyväksyneet sen enempää britit kuin muut intiaanitkaan. Englantilaisten leirissä tehtiin päätös, että tilanteelle oli tehtävä jotain. Westoista oli tullut heille jokseenkin hyödyttömiä, koska savannahit riittivät takaamaan heille riittävän orjakannan.. Lisäksi westojen ainoa paalukylä oli aivan brittien siirtolaisalueitten nurkalla ja useimmat siirtolaiset olivat halukkaita hävittämään sen.

Koska brittiläiset eivät tahtoneet liata käsiään intiaanisodassa, he keksivät ovelan keinon välttää tämän alkamalla aseistaa savannaheja tuliaseilla. [1] Vuonna 1680, Pienen yllytyksen tuloksena, nämä hyökkäsivät westojen paalukylään, jonne oli ahtautunut noin tuhat intiaania tietämättä mitään brittien ja shawneiden salaliitosta itseään vastaan. Vaikka westoilla oli musketteja ja kokemuksia sodista, he eivät kyenneet vastaamaan hyökkääjien tuliseen haasteeseen. Sotatila jatkui seuraavaan vuoteen kunnes suurin osa westoista oli lyöty. Eloonjääneistä lähes kaikki otettiin vangeiksi. Myöhemmin heidät myytiin orjiksi. Näin oli westojen lyhyt historia kirjoitettu loppuun. Orjakauppa oli ollut heidän hetkellisen hyvinvointinsa perusta. Se oli, ironista kyllä, myös heidän loppunsa, kun he itse orjan asemassa joutuivat raatamaan parhaat elinvuotensa brittisiirtokuntien pelloilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c History &Archaelogy: Westo Viitattu 11.01-2010]
  2. a b Erie History Viitattu 11.01.2010.