Walter Warlimont
Sivulta puuttuu 
Walter Warlimont (3. lokakuuta 1894 Osnabrück – 9. lokakuuta 1976 Kreuth) oli saksalainen kenraali toisessa maailmansodassa. Warlimont tunnetaan kenties parhaiten siitä, että hän oli yksi niistä haavoittuneista upseereista, jotka selvisivät hengissä heinäkuun 20. päivän salaliittoon liittyvästä räjähdyksestä, jossa tehtävänä oli Adolf Hitlerin salamurha.
Sisällysluettelo |
Ensimmäinen maailmansota [muokkaa]
Walter Warlimont osallistui ensimmäiseen maailmansotaan, jossa hän palveli vänrikkinä. Sodan jälkeen hän jatkoi palvelustaa Saksan armeijassa. Vuonna 1936 hänet ylennettiin jo everstiluutnantiksi. Warlimont siirtyi vuonna 1938 26. kranaatinheitinrykmentin komentajaksi. Tuolloin hänet oli ylennetty everstiksi.
Toinen maailmansota [muokkaa]
Vuonna 1938 hänestä tuli Wilhelm Keitelin avustaja. Hänen nimikkeensä oli "vanhempi operatiivinen kantaupseeri" (Senior Operations Staff Officer). Toisen maailmansodan aikana hänen lähin esimies oli Alfred Jodl. Helmikuussa 1943 Warlimont siirtyi Pohjois-Afrikkaan Tunisiaan taistelemaan yhdessä Erwin Rommelin kanssa.
Operaatio Valkyrie [muokkaa]
20. heinäkuuta 1944 sattuneen Hitlerin salamurha yrityksen aikana sattuneesta räjähdyksestä Warlimont selvisi hengissä. Warlimont kärsi räjähdyksen seurauksena aivotärähdyksestä. Vain kaksi päivää salamurhayrityksen jälkeen Warlimont matkusti Ranskaan tapaamaan Erwin Rommelia, joka oli vain viikkoa aikaisemmin haavoittunut liittoutuneiden lentokonehyökkäyksessä.
Sodan jälkeen [muokkaa]
Walter Warlimont pidätettiin osallisena juutalaisvainoihin toisen maailmansodan aikana. Hänet armahdettiin kuitenkin jo vuonna 1957 ja vapautettiin Landsbergin vankilasta. Hän kirjoitti mm. kirjan vuonna 1962 "Hitlerin päämajassa 1939-1945" (Inside Hitler's Headquarters 1939 - 1945).
Kuolema [muokkaa]
Walter Warlimont kuoli Kreuthissa Saksassa 82 vuotiaana lokakuussa 1976.
