Wendy Carlos
Wendy Carlos (s. 14. marraskuuta 1939 Pawtucket, Rhode Island, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen elektronisen musiikin esittäjä ja säveltäjä. Hän oli keskeinen henkilö syntetisaattorien popularisoinnissa 1960-luvun lopulla levyttäessään klassista musiikkia moog-syntetisaattorilla. Lisäksi hän on laatinut pari tunnettua elokuva-soundtrackia (Kellopeliappelsiini, Tron) ja julkaissut muuta itse säveltämäänsä musiikkia.
Barokkilevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wendy Carlosin keskeisenä ansiona voidaan pitää, että hän osoitti syntetisaattoreilla tehdyn musiikin mahdollisuudet ja teki elektronisen musiikin suosituksi suuren yleisön keskuudessa. Carlos julkaisi vuonna 1968 levyn Switched-On Bach, jossa hän soittaa J. S. Bachin musiikkia Robert Moogin kehittämällä Moog-syntetisaattorilla (levyn nopeat kohdat on nauhoitettu hidastettuna Moogin kömpelön koskettimiston takia). Levystä tuli huikea myyntimenestys ja samalla ensimmäinen platinalevyyn oikeuttavan määrään myynyt klassisen musiikin levy. Se sai niin ikään kolme Grammy-palkintoa. Monia klassisen musiikin puristeja Bachin soittaminen syntetisaattorilla ei miellyttänyt, mutta esimerkiksi arvostettu pianisti Glenn Gould piti Carlosin toisella levyllä ollutta Bachin neljättä Brandenburgilaista konserttoa kyseisen teoksen parhaana levytyksenä. Levyt innoittivat myös Isao Tomitaa, josta tuli sittemmin Carlosin ohella tunnetuin klassista musiikkia syntetisaattorille sovittanut artisti.
Seuraavana vuonna ilmestynyt Well-Tempered Synthesizer -levy jatkoi ensimmäisen levyn linjalla. Siinä oli mukana myös Domenico Scarlattin, G. F. Händelin ja Claudio Monteverdin kappaleita. Well-Tempered Synthesizer -levyllä syntetisaattoria käytetään paljon edeltäjäänsä monipuolisemmin, vaikkei se ole yhtä tunnettu julkaisu. 1970-luvun alussa Carlos julkaisi vielä kaksi uutta Bach-levyä. Hän olisi halunnut siirtyä jo ensimmäisen levynsä jälkeen pois Bachista ja muista vanhoista säveltäjistä muunlaisten projektien pariin, mutta yleisön pyynnöstä Bach-levytyksiä tehtiin lisää.
Näiden levyjen menestys vauhditti myös Moog-syntetisaattoreiden myyntiä, mutta monet ostajat olivat pettyneitä siihen, etteivät saaneet laitteesta irti yhtä hienoja ääniä kuin Carlosin levyillä, joissa äänen muokkaamiseen oli käytetty runsaasti aikaa ja vaivaa. Carlosin levyillä kuullaan esimerkiksi Bachin Brandenburgilaisia konserttoja, joiden jokaista soitinta varten on luotu oma äänensä (kolmannen Brandenburgilaisen konserton toinen osa on tarkoitettu improvisoitavaksi ja Carlosin levyillä kuultava raita on siis hänen oma sävellyksensä). Moogeilla ei pystynyt soittamaan kuin yhtä ääntä kerrallaan, joten myös alun perin cembalolle sävelletyt kappaleet jouduttiin nauhoittamaan useammalle raidalle.
Vuonna 2005 albumi Switched-On Bach (1968) valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.[1]
Muita julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1971 Carlos teki kaksi merkittävää projektia, ääniraidan Stanley Kubrickin elokuvaan Kellopeliappelsiini sekä myöhemmin ambient -musiikin klassikkona pidetyn Sonic Seasonings -levyn. Kellopeliappelsiinin musiikki koostuu pääasiassa klassisen musiikin sovituksista. Sonic Seasonings on tupla-LP:nä julkaistu teos, jossa on kullakin LP:n puoliskolla yhtä vuodenaikaa kuvaava 20 minuuttia pitkä raita. Tämä selvästi aikaansa edellä ollut teos edustaa jonkinlaista minimalistista lähestymistapaa, jossa luonnosta nauhoitettujen äänien päälle on lisätty yksinkertaisia syntetisaattorin melodioita tai efektejä.
Myöhemmistä Carlosin projekteista mainittakoon Disneyn Tron-elokuvan (1982) musiikki, kunnianhimoiset digitaalista syntetisaattoria käyttävät projektit Digital Moonscapes (1984) ja Beauty in the Beast (1986), joista jälkimmäistä varten Carlos kehitti monia synteettisiä sävelasteikkoja, sekä jazz-, pop- ja taidemusiikista vaikutteita saanut Tales of Heaven and Hell (1998).
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wendy Carlos tunnettiin alun perin nimellä Walter Carlos. Ennen vuotta 1979 julkaistut levyt julkaistiin Walterin nimissä, mutta kaikki nykyisin julkaistavat painokset ovat Wendy-nimellä. Carlos oli todellisuudessa elänyt naisena jo ennen levytysuransa alkua.[2] Hän oli sukupuolenkorjausleikkauksessa vuonna 1972 ja oli ollut hormonihoidossa ennen sitä.[2] Hän muistelee pitäneensä itseään naisena viisi- tai kuusivuotiaasta alkaen.[2]
Carlos on kokenut auringonpimennysten valokuvaaja.[3] Tietokoneen käyttäjänä Carlos suosii tehokkaammaksi väitettyä Dvorak-näppäimistöä yleisemmän Qwerty-näppäimistön sijaan.[4]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Switched-On Bach (1968)
- The Well-Tempered Synthesizer (1969)
- Sonic Seasonings (1972)
- A Clockwork Orange (1972) Kellopeliappelsiini-elokuvan soundtrack
- Switched-On Bach II (1974)
- By Request (1975)
- Switched-on Brandenburgs (1979)
- The Shining: Score Selections (1980) Hohto-elokuvan soundtrack
- Tron (1982) Tron-elokuvan soundtrack
- Digital Moonscapes (1984)
- Beauty in the Beast (1986)
- Secrets of Synthesis (1987)
- Peter and the Wolf (1988) (”Weird Al” Yankovicin kanssa)
- Switched-On Bach 2000 (1992)
- Tales of Heaven and Hell (1998)
- Woundings (1998) elokuvan soundtrack
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ a b c Susan Reed: People-lehden haastattelu 1985 After a Sex Change and Several Eclipses, Wendy Carlos Treads a New Digital Moonscape. 1.7.1985. People. Viitattu 1.6.2019.
- ↑ The Wendy Carlos Total Solar Eclipse Page
- ↑ Wendy Carlos Resources
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
