Wallis Simpson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Windsorin herttuatar Toni Frissellin päiväämättömässä valokuvassa.

Wallis, Windsorin herttuatar (ent. Wallis Simpson, ent. Wallis Spencer, syntyjään Wallis Warfield, 19. kesäkuuta 189624. huhtikuuta 1986) oli Yhdistyneen kuningaskunnan kruunusta luopuneen kuninkaan Edvard VIII:n puoliso. Edvard luopui kruunusta mennäkseen naimisiin kahdesti eronneen amerikkalaisen naisen kanssa ja hänestä tuli Windsorin herttua.

Bessie Wallis Warfield kasvoi Baltimoressa, Marylandissa. Hänen ensimmäinen miehensä oli merivoimien lentäjä Earl Winfield Spencer. Mies osoittautui ailahtelevaiseksi alkoholistiksi, joten Wallis Spencer jätti tämän. Eron jälkeen hän aloitti suhteen tuolloin naimisissa olleen englantilais-amerikkalaisen liikemiehen Ernest Simpsonin kanssa, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1928.

Englannissa Wallis Simpson tapasi Walesin prinssi Edvardin rakastajattaren kautta; Edvard oli tullut tunnetuksi naisseikkailuistaan poikamiesvuosinaan. Heidän suhteensa kehittyi rouva Simpsonin ollessa yhä naimisissa. Edvard nousi kuninkaaksi tammikuussa 1936. Lokakuussa Simpsonneiden avioero tuli voimaan, ja pian tämän jälkeen Edvard luopui kruunusta. He muuttivat asumaan Ranskaan ja he avioituivat Ranskassa.

Edvardin intohimoinen kiintymys kahdesti eronneeseen amerikkalaiseen aiheutti pahennusta. Myös pariskunnan vierailu natsi-Saksaan aiheutti villejä huhuja muun muassa Edvardin mieltymyksestä natsismiin. Todellisuudessa Edvard vain ihaili Hitlerin aikaansaamaa positiivista muutosta laman väsyttämässä Saksassa.

Herttuapari odotti turhaan kutsua takaisin Lontooseen. Kuningas Yrjö VI:n kuoltua tämän leski, kuningataräiti Elisabet, syytti herttuatarta tämän kuolemasta. Häntä ei kutsuttu hautajaisiin. Vasta kun kuningatar Maryn laatta paljastettiin, pariskunta sai yhteisen kutsun tilaisuuteen ja sotakirves naisten välillä haudattiin.

Windsorin herttuan menehdyttyä sydänkohtaukseen herttuatar oli surun murtama. Edvard sai kuninkaalliset hautajaiset, joihin Windsorin herttuatar osallistui. Hänen oma terveytensä oli alkanut myös heikentyä, hän kärsi aivojen hapenpuutteesta sekä vakavasta hajamielisyydestä. Herttuatar asui Pariisissa kuolemaansa saakka.

Windsorin herttuatar siunattiin Windsorin linnan kappelissa. Hänen siunaustilaisuuteensa osallistui noin sata vierasta, mukaan lukien silloinen pääministeri Margaret Thatcher puolisoineen ja Labour-johtaja Neil Kinnock. Siunaustilaisuudessa ei herttuattaren toivomuksesta pidetty puhetta eikä viitattu häneen tai hänen elämäänsä millään lailla. Hänen asemansa kuninkaallisen perheen jäsenenä kävi ilmi vain siunauksessa. Arkun hautaanlaskua todistivat kuninkaallisesta perheestä vain kuningatar ja Edinburghin herttua sekä Walesin prinssi ja prinsessa. Herttuattaren työntekijöitä ja ystäviä oli läsnä kahdeksan. Herttatar haudattiin linnan lähellä olevalle Frogmoren kuninkaalliselle hautausmaalle Windsorin herttuan haudan lähelle.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1986: Simple funeral rites for Duchess 29.4.1986. BBC. Viitattu 15.3.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]