Wakensaari
Wake, Ānen Kio
Wakensaari ilmasta kuvattuna
| Sijainti | |
|---|---|
| Vesialue | |
| Korkein kohta |
Ducks Point, 6 m |
| Pinta-ala |
7,38 km² |
| Suojelualueet |
| Luokitus |
National Register of Historic Places -luetteloitu kohde ()[1] |
|---|
Wakensaari eli Waken atolli[2] (engl. Wake Island) on 7,38 neliökilometrin kokoinen Yhdysvalloille kuuluva atolli pohjoisella Tyynellä valtamerellä, noin 2/3-matkan päässä Havaijilta Pohjois-Mariaanien saarille. Se on Yhdysvaltojen territorio.
Wakensaari on kolmen keskuslaguunia ympäröivän saaren (Wake, Wilkes ja Peale) muodostama atolli. Saaret ovat yhteydessä toisiinsa penkereen välityksellä. Saaret ovat sammuneen vedenalaisen tulivuorenkraatterin reunojen jäänteitä ja laguuni on entinen kraatteri.[3] Atolli sijaitsee länteen kansainvälisestä päivämäärärajasta, joten se on päivän edellä Yhdysvaltojen 50 osavaltiota.[4]
Espanjalaiset löysivät saaren vuonna 1568. Britit vierailivat siellä vuonna 1796 ja nimesivät sen kapteeni William Waken mukaan. Yhdysvaltalainen Charles Wilkes kartoitti atollin 1841, ja vuonna 1899 Yhdysvallat liitti sen alueisiinsa saadakseen sinne lennätinaseman. 1930-luvun puolivälissä siitä tehtiin laivastotukikohta, ja sinne rakennettiin paikka Guamiin ja Filippiineille lentävien vesitasokoneiden yöpymistä varten. Yhdysvallat aloitti myös sukellusvenetukikohdan rakennustyöt, mutta se jäi kesken toisen maailmansodan alkaessa.[3]
Toisessa maailmansodassa Wakensaarella käytiin useita taisteluita ja Japani valloitti saaren, koska yhdysvaltalaisilla ei ollut riittävästi sotilaita puolustamaan saarta. Japani käynnisti hyökkäyksensä Wakensaarta kohtaan 18. joulukuuta 1941. Saari antautui 23. joulukuuta 1941.[5]
Japanilaisten antauduttua yhdysvaltalaiset palasivat saarelle 1945. Siellä on edelleen sotilaslentokenttä, ja NOAA:n ja NWS:n tutkimusasemia. Saarilla asuu joitakin satoja Yhdysvaltain asevoimien sotilaita. Siviilikoneet voivat laskeutua kentälle hätätilanteessa. Saarella on myös autettu merihätään joutuneita, vuonna 1975 vietnamilaisia ja 1995 kiinalaisia.[3]
Ihmisen toiminta keskittyy Wakelle ja Wilkesille. Pealella on hyvin vähän toimintaa, eikä lainkaan asutusta. Wilkesin länsiosa on linnustonsuojelualue, jolla elää noin miljoona lintua.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ (en) National Register of Historic Places. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Hakulinen, Kerkko & Paikkala, Sirkka: Wakensaari ~ Waken atolli Eksonyymit. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 21.2.2022.
- ↑ a b c Wake Island Encyclopaedia Britannica. Viitattu 16.12.2018.
- ↑ a b McAllaster & Davidson: Wake Island National Historic Landmark National Park Sevice. 2011. Viitattu 16.12.2018.
- ↑ Humble, Richard: Toisen Maailmansodan lentokoneet, WSOY, 1976, Porvoo (suom. Helge Seppälä) Alkuteos: Salamander Books, 1975, Lontoo ISBN 951-0-07838-7 (s. 62–63)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wakensaari Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||||||
.svg)
