WE-177

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuvassa osittain avattu, museoitu WE-177A -ydinpommi.

WE-177 on Isossa Britanniassa kehitetty ydinpommi. Sitä saatettiin käyttää joko taktisena, kilotonni-luokan fissiilinä räjähteenä taikka strategisena fuusioräjähteenä eli lämpöydinpommina. Pommin räjähdysvoiman saattoi säätää ennakolta, mikä tapahtui ennen pudottamista. Pommista olivat olemassa versiot: A, B ja C. Sen käyttö aloitettiin syyskuussa 1966. Ydinase poistettiin palveluskäytöstä vuonna 1998. Se ei noudattanut enää brittien perinteistä, niin kutsuttua "sateenkaarikoodia" (Rainbow Code), jossa ydinase nimettiin johonkin tiettyyn väriin liittyneen asian pohjalta.

Pommin WE-177A sivukaavio ja ulkomitat.

Ase korvasi suurelta osalta, ainakin nämä tyypit: Red Beard, Blue Steel (ohjus), Blue Danube sekä Yellow Sun. Näistä viimeisin oli Green Grass -ydinkokeen tyyppinen, megatonni-luokan fuusiopommi. Kaikkiaan WE-177 ydinpommeja valmistettiin 319 kpl.


Ydinräjähde saatettiin toimittaa kohteeseensa V-pommittajien avulla, sekä myöhemmin myös näillä pommitukseen soveltuvilla lentokoneilla: Blackburn Buccaneer, Harrier sekä Panavia Tornado, SEPECAT Jaguar ja McDonnell Douglas F-4 Phantom II. Tämän pommin pudotukseen soveltuvia, lähinnä etupäässä hävittäjälentokoneita oli lukuisia muitakin. Selvyyden vuoksi: vain eriäitä keskeisiä on tässä mainittuna.

Pommien WE-177B ja C sivukaavio ja ulkomitat.


Versio Aseen paino (omamassa) Arvioitu räjähdysvoima Käytössä Arvioitu lkm
WE-177A 282 kg ½ tai 10 kT 1969–1992 107
WE-177B 457 kg 450 kT 1966–1995 53
WE-177C 457 kg 200 kT ~1980–1998 159
Yhteensä 319

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.