WE-177

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuvassa osittain avattu, museoitu WE-177A-ydinpommi.

WE-177 on Britanniassa kehitetty ydinpommi. Sitä voitiin käyttää joko taktisena, kilotonni-luokan fissiilinä räjähteenä tai strategisena fuusioräjähteenä eli lämpöydinpommina. Pommin räjähdysvoiman saattoi säätää ennakolta ennen pudottamista. Pommista oli olemassa versiot A, B ja C. Sen käyttö aloitettiin syyskuussa 1966. WE-177 poistettiin palveluskäytöstä vuonna 1998. Se ei noudattanut enää brittien perinteistä, niin kutsuttua ”sateenkaarikoodia” (Rainbow Code), jossa ydinase nimettiin johonkin tiettyyn väriin liittyvän asian pohjalta.

Pommin WE-177A sivukaavio ja ulkomitat.

Ase korvasi suurelta osalta ainakin tyypit Red Beard, Blue Steel, Blue Danube ja Yellow Sun. Näistä viimeisin oli Green Grass -ydinkokeen tyyppinen, megatonni-luokan fuusiopommi. Kaikkiaan WE-177-ydinpommeja valmistettiin 319 kappaletta.

Ydinräjähde saatettiin toimittaa kohteeseensa V-pommittajien avulla, sekä myöhemmin myös pommitukseen soveltuvilla lentokoneilla Blackburn Buccaneer, Harrier sekä Panavia Tornado, SEPECAT Jaguar ja McDonnell Douglas F-4 Phantom II. WE-177:n pudotukseen soveltuvia, lähinnä etupäässä hävittäjälentokoneita oli lukuisia muitakin. Selvyyden vuoksi: vain eriäitä keskeisiä on tässä mainittuna.selvennä

Pommien WE-177B ja C sivukaavio ja ulkomitat.
Versio Aseen paino (omamassa) Arvioitu räjähdysvoima Käytössä Arvioitu lkm
WE-177A 282 kg ½ tai 10 kT 1969–1992 107
WE-177B 457 kg 450 kT 1966–1995 53
WE-177C 457 kg 200 kT ~1980–1998 159
Yhteensä 319

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.