Władisław Sikorski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Władisław Sikorski (20. toukokuuta 18814. heinäkuuta 1943) oli puolalainen sotilas ja poliitikko. Sikorski syntyi Tuszów Narodowyssa eteläisessä Puolassa, joka oli siihen aikaan osa Itävalta-Unkaria, yhtä Puolan kolmesta jakajasta (toiset kaksi olivat Saksa ja Venäjä). Ennen ensimmäistä maailmansotaa hän perusti ja liittyi useisiin maanalaisiin organisaatioihin, jotka edistivät Puolan itsenäistymistä. Hän taisteli puolalaisissa legioonissa ensimmäisen maailmansodan aikana ja sodan jälkeen uudelleenluodussa Puolan armeijassa Puolan–Venäjän sodassa. Puolan-Venäjän sodassa hän näytteli tärkeää osaa ratkaisevassa Varsovan taistelussa, kun helppoa voittoa odottaneet neuvostojoukot yllätettiin puolalaisten vastahyökkäyksellä.

Puolan tasavallan varhaisina vuosina Sikorski oli hallituksessa muun muassa pääministerinä 1922–1923 ja puolustusministerinä 1923–1924. Hän menetti suosionsa Puolan johtajien silmissä Józef Piłsudskin suorittaman vallankaappauksen ja Sanacja-hallituksen perustamisen jälkeen. Hän pysyi oppositiossa vuoden 1939 läpi ja kirjoitti useita kirjoja sodankäynnistä ja Puolan ulkomaansuhteista.

Toisen maailmansodan aikana Sikorskista tuli Puolan pakolaishallituksen pääministeri ja Puolan armeijan komentaja. Hän tuki Puolan ja Neuvostoliiton suhteiden palauttamista, sillä ne olivat huonot Neuvostoliiton solmittua Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen ja hyökättyä Puolaan 1939. Sikorsiki kuoli heinäkuussa 1943 kun hänen lentokoneensa iskeytyi mereen heti Gibraltarilta tapahtuneen nousun jälkeen.[1]

Syyskuussa 2008 Puolan syyttäjäviranomaiset ilmoittivat aloittavansa viralliset tutkimukset Sikorskin kuolemaan johtaneen lento-onnettomuuden syistä. Selvitettävänä on, joutuiko Sikorski Neuvostoliiton salamurhahankkeen kohteeksi vaadittuaan hieman ennen kuolemaansa Katynin joukkomurhan selvittämistä.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sikorski vuonna 1918.

Sikorski syntyi 20. toukokuuta 1881 Tuszów Narodowyssa, joka oli osa Itävalta-Unkaria. Hänen isänsä oli Tomasz Sikorski, joka oli vararikossa, ja äitinsä Emilia Habrowska. Sikorski liittyi 1898 kouluun Rzeszówissa, mutta hänet otettiin pois koulusta hieman ennen valmistumista. Vuonna 1902 hän läpäisi viimeiset kokeet Lvivissa. Sikorski opiskeli insinööriksi Lvivin teknisessä koulussa ja erikoistui siltojen ja teiden rakentamiseen. Valmistuttuaan hän työskenteli maaöljyteollisuudessa. Sikorski liittyi vapaaehtoisena 1906 vuodeksi Itävalta-Unkarin armeijaan ja hankki upseerin todistuksen. Vuonna 1909 Sikorski avioitui Olga Helena Zubrzewskan kanssa.

Sikorski liittyi 1907 maanalaiseen sosialistipuolueeseen, jonka aikomus oli taata Puolan itsenäisyys. Tällöin Sikorski tapasi Józef Piłsudskin. Vuonna 1908 Sikorski organisoi salaisen vastarintayhtymän ja tuli vastuulliseksi sotilasorganisaatiosta.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua 1914 Sikorskista tuli puolalaisen kansalliskomitean sotilasosaston johtaja. Hän pysyi tässä toimessa vuoteen 1916 saakka. Ollessaan myöhemmin puolalaisten legioonien komentaja Krakówissa, hänen vastuullaan oli suorittaa värväystä legioonaan. Vuodesta 1916 alkaen Sikorskin ja Piłsudskin välillä kasvoi jännittyneisyyttä, sillä Sikorski kannatti yhteistyötä Itävalta-Unkarin kanssa ja Piłsudski puolestaan koki Itävalta-Unkarin ja Saksan pettäneen Puolan kansan. Kesäkuussa 1917 Piłsudski kieltäytyi itävaltaunkarilaisten käskyistä vannoa uskollisuutta Itävalta-Unkarin keisarille ja hänet vietiin Magdeburgin linnoitukseen, kun Sikorski palasi Itävalta-Unkarin armeijaan.

Puolan–Venäjän sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1918 Venäjän, Saksan ja Itävalta-Unkarin keisarikunnat romahtivat ja Puolasta tuli jälleen itsenäinen, mutta tasavallan rajat eivät olleet vakaita. Idässä käytiin hellittämättömiä ja leviäviä taisteluja puolalaisten, ukrainalaisten, balttialaisten ja venäläisten joukkojen välillä. Nämä taistelut huipentuivat Puolan–Neuvosto-Venäjän sotaan 1919–1921. Sodan alkuvaiheessa Sikorski, joka oli nyt Puolan armeijan komentaja Galitsiassa, otti osaa Lvivin ja Przemyślin vapauttamiseen. Myöhemmin hän johti sotilasosastoa Puolan suorittaman Kiovan offensiivin aikana alkuvuodesta 1920. Hänellä oli hyvät suhteet ranskalaiseen kenraaliin Maxime Weygandiin.

Hallituksessa ja oppositiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 1920 Sikorskista tuli Puolan yleisesikunnan johtaja. Vuosien 1922 ja 1925 välillä hän toimi korkeissa hallitusviroissa. Puolan presidentin Gabriel Narutowichzin tapon jälkeen Sikorski nimitettiin pääministeriksi. Sikorski toimi 18. joulukuuta – 1922 ja 26. toukokuuta 1923 välisen ajan samaan aikaan sekä pääministerinä ja sisäministerinä. Lyhyen pääministeriytensä aikana Sikorskista tuli suosittu Puolassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 144. Suom. Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5.