Władisław Sikorski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Władysław Eugeniusz Sikorski
Sikor.jpg
Władisław Sikorski
Puolan pääminisetri
I hallitus 16. joulukuuta 1922 - 26. toukokuuta 1923
ja II hallitus 30. syyskuuta 1939 - 4. heinäkuuta 1943
Presidentti I hallitus Stanisław Wojciechowski
II hallitus Władysław Raczkiewicz
Edeltäjä I hallitus Julian Nowak
II hallitus Felicjan Sławoj Składkowski
Seuraaja I hallitus Wincenty Witos
II hallitus Stanisław Mikołajczyk
Tiedot
Syntynyt 20. toukokuuta 1881
Tuszów Narodowy
Kuollut 4. heinäkuuta 1943 (62 vuotta)
Gibraltar
Puoliso Olga Helena Zubrzewska
Arvonimet Kenraaliluutnantti
Allekirjoitus Władysław Sikorski Signature.svg

Władysław Eugeniusz Sikorski (20. toukokuuta 18814. heinäkuuta 1943) oli puolalainen sotilas ja poliitikko.

Sikorski syntyi Tuszów Narodowyssa eteläisessä Puolassa, joka oli siihen aikaan osa Itävalta-Unkaria, yhtä Puolan kolmesta jakajasta (toiset kaksi olivat Saksa ja Venäjä). Ennen ensimmäistä maailmansotaa hän perusti ja liittyi useisiin maanalaisiin organisaatioihin, jotka edistivät Puolan itsenäistymistä.

Sikorski liittyi 1907 maanalaiseen sosialistipuolueeseen, jonka aikomus oli taata Puolan itsenäisyys. Tällöin Sikorski tapasi Józef Piłsudskin. Vuonna 1908 Sikorski organisoi salaisen vastarintayhtymän ja tuli vastuulliseksi sotilasorganisaatiosta.

Ensimmäisen maailmansodan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sikorski vuonna 1918.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua 1914 Sikorskista tuli puolalaisen kansalliskomitean sotilasosaston johtaja. Hän pysyi tässä toimessa vuoteen 1916 saakka. Ollessaan myöhemmin puolalaisten legioonien komentaja Krakovassa, hänen vastuullaan oli suorittaa värväystä legioonaan. Vuodesta 1916 alkaen Sikorskin ja Piłsudskin välillä kasvoi jännittyneisyyttä, sillä Sikorski kannatti yhteistyötä Itävalta-Unkarin kanssa ja Piłsudski puolestaan koki Itävalta-Unkarin ja Saksan pettäneen Puolan kansan. Kesäkuussa 1917 Piłsudski kieltäytyi itävalta-unkarilaisten käskyistä vannoa uskollisuutta Itävalta-Unkarin keisarille, ja hänet vietiin Magdeburgin linnoitukseen, kun Sikorski puolestaan palasi Itävalta-Unkarin armeijaan.

Puolan–Venäjän sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1918 Venäjän, Saksan ja Itävalta-Unkarin keisarikunnat romahtivat ja Puolasta tuli jälleen itsenäinen, mutta tasavallan rajat eivät olleet vakaita. Idässä käytiin hellittämättömiä ja leviäviä taisteluja puolalaisten, ukrainalaisten, balttialaisten ja venäläisten joukkojen välillä. Nämä taistelut huipentuivat Puolan–Neuvosto-Venäjän sotaan 1919–1921. Sodan alkuvaiheessa Sikorski, joka oli nyt Puolan armeijan komentaja Galitsiassa, otti osaa Lvivin ja Przemyślin vapauttamiseen. Myöhemmin hän johti sotilasosastoa Puolan suorittaman Kiovan offensiivin aikana alkuvuodesta 1920. Hänellä oli hyvät suhteet ranskalaiseen kenraaliin Maxime Weygandiin. Puolan-Venäjän sodassa Sikorski näytteli tärkeää osaa ratkaisevassa Varsovan taistelussa, kun helppoa voittoa odottaneet puna-armeijan joukot yllätettiin puolalaisten vastahyökkäyksellä.

Hallituksessa ja oppositiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 1920 Sikorskista tuli Puolan yleisesikunnan johtaja. Vuosien 1922 ja 1925 välillä hän toimi korkeissa hallitusviroissa. Puolan presidentin Gabriel Narutowiczin tapon jälkeen Sikorski nimitettiin pääministeriksi. Sikorski toimi 18. joulukuuta – 1922 ja 26. toukokuuta 1923 välisen ajan samaan aikaan sekä pääministerinä ja sisäministerinä. Lyhyen pääministeriytensä aikana Sikorskista tuli suosittu Puolassa.

Hän menetti suosionsa Puolan johtajien silmissä Józef Piłsudskin suorittaman vallankaappauksen ja Sanacja-hallituksen perustamisen jälkeen. Hän pysyi oppositiossa vuoden 1939 läpi ja kirjoitti useita kirjoja sodankäynnistä ja Puolan ulkomaansuhteista.

Toinen maailmansota ja paikolaishallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan aikana Sikorskista tuli Puolan pakolaishallituksen pääministeri ja Puolan armeijan komentaja. Hän tuki Puolan ja Neuvostoliiton suhteiden palauttamista, sillä ne olivat huonot Neuvostoliiton solmittua Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen ja hyökättyä Puolaan 1939. Sikorsiki kuoli heinäkuussa 1943 kun hänen lentokoneensa iskeytyi mereen heti Gibraltarilta tapahtuneen nousun jälkeen.[1]

Syyskuussa 2008 Puolan syyttäjäviranomaiset ilmoittivat aloittavansa viralliset tutkimukset Sikorskin kuolemaan johtaneen lento-onnettomuuden syistä. Selvitettävänä on, joutuiko Sikorski Neuvostoliiton salamurhahankkeen kohteeksi vaadittuaan hieman ennen kuolemaansa Katynin joukkomurhan selvittämistä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 144. Suom. Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5.