Väinö Kunnas
Wäinö (Väinö) Ilmari Kunnas (vuoteen 1906 Keränen; 12. huhtikuuta 1896 Viipuri – 10. helmikuuta 1929 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari.[1] Hän oli tyyliltään ekspressionisti ja kuului myös taiteilijaryhmittymä tulenkantajiin. Kunnas kuvasi teoksissaan kaupunkiympäristöä ja maalasi myös paljon muotokuvia ja henkilöhahmoja. Taidemaalarin työn ohella hän toimi piirtäjänä arkkitehtitoimistoissa.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kunnas syntyi Viipurissa, valmistui Sortavalan käsityöläiskoulusta ja opiskeli sen jälkeen Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulussa vuosina 1912–1917. Opintojaan hän rahoitti työskentelemällä piirtäjänä ja konttoristina Uno Ullbergin arkkitehtitoimistossa, lisäksi Kunnas oli koristemaalarina Viipurissa ja Pietarissa. Hän oli myös musikaalisesti lahjakas ja opiskeli säveltämistä Toivo Kuulan johdolla.[3]
Vuoden 1918 sisällissodassa Kunnas taisteli punakaartin riveissä Karjalan rintamalla, ja joutui Viipurin taistelun jälkeen vankileirille. Hänet vapautettiin parin viikon kuluttua toukokuun puolivälissä, kun Ullberg ryhtyi Kunnaksen takaajaksi ja otti hänet jälleen töihin toimistoonsa. Viipurin piirustuskoulussa Kunnas kuitenkin koki joutuneensa syrjityksi punaisen taustansa vuoksi, erityisesti koulun johtajan Rurik Lindquistin taholta, ja päätti muuttaa Helsinkiin vuonna 1920.[3]
Helsingissä hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuodet 1920–1921.[2] Samalla Kunnas tutustui pääkaupungin kirjailijapiireihin ja harkitsi myös itse alanvaihtoa kirjailijaksi. Vuonna 1924 hän sai viipurilaisen vuorineuvoksen Seth Sohlbergin stipendin ja jatkoi uraansa taidemaalarina. Stipendistään huolimatta Kunnas joutui kuitenkin työskentelemään rakennuspiirtäjänä J. S. Sirénin arkkitehtitoimistossa. Tulenkantajiin tutustuttuaan hän kuvitti muun muassa vuoden 1926 Tulenkantajat-albumin ja maalasi muotokuvia useista ryhmään kuuluneista kirjailijoista. Kunnasta pidetään myös Olavi Paavolaisen ohella toisena ryhmän taidefilosofian luojista.[3]
Väinö Kunnas kuoli helmikuussa 1929 keuhkokuumeeseen Marian sairaalassa vain muutaman päivän sairastettuaan.[3]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kunnaksen vanhemmat olivat maalari Mikko Kunnas (alk. Keränen) ja Helena Varonen.[2] Vuonna 1924 hän avioitui taidemaalari Sylvi Alice Karlssonin (1903–1971) kanssa. Heidän samana vuonna syntynyt tyttärensä oli kirjailija Kirsi Kunnas (1924–2021).[3] Toinen tytär Alila (1926–2018)[4] avioitui musiikintutkija Jouko Tolosen kanssa.[5]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maalaus Värtsilästä, 1922
- Uuno Kailaan muotokuva, 1924
- Katri Valan muotokuva, 1925
- Kaupunkikuva, 1926
- Omakuva, 1926
- Pentti Haanpään muotokuva, 1927
- Tanssit-sarja, 1927–1928
- Olavi Paavolainen, 1928
- Kirsin satunurkka, 1928.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vihanta, Ulla: ”Kunnas, Wäinö (1896–1929)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 507–509. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 415. Helsinki: WSOY, 1955.
- ↑ a b c d e Kirstinä, Leena: Kirsi Kunnas: Sateessa ja tuulessa. Helsinki: WSOY, 2014. ISBN 978-951-04016-4-4.
- ↑ Lukuvuosikertomus 2016–2017 (s. 9) Itä-Helsingin musiikkiopisto. Arkistoitu 9.11.2021. Viitattu 9.11.2021.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 749. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Väinö Kunnas taiteilijamatrikkelissa
- Kunnas, Wäinö hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
