Värimorsinko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Värimorsinko
Värimorsinko eli morsinko (Isatis tinctoria)
Värimorsinko eli morsinko (Isatis tinctoria)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Morsingot Isatis
Laji: tinctoria
Kaksiosainen nimi

Isatis tinctoria
L.[1]

Katso myös

  Värimorsinko Wikispeciesissä
  Värimorsinko Commonsissa

Isatis tinctoria

Värimorsinko eli morsinko[2] (Isatis tinctoria) on kaksivuotinen, keltakukkainen ristikukkaiskasvi. Sitä on viljelty värikasvina siitä saatavan sinisen, kasvivärjäyksessä käytettävän väriaineen vuoksi. Lajin latinankielinen nimi tinctoria viittaa värjäyskäyttöön.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Värimorsinko kasvaa villinä Kaukasuksella ja isoissa osissa Aasiaa, mutta viljelyjäänteenä sitä löytyy liki koko Euroopasta. Suomessa kasvi kasvaa luonnonvaraisena Saaristomeren alueella, Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikoilla. Se viihtyy kivi-, sora- ja hiekkarannoilla. Suomessa luonnonvarainen värimorsinko on harvinainen.

Eurooppalaiset veivät värimorsingon Pohjois-Amerikkaan 1700-luvulla, ja kasvi on levinnyt siellä rikkakasviksi asti.[3]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Värimorsingon varsi on jäykkä ja haarainen, kukat keltaisissa kukinnoissa. Se muistuttaa ulkonäöltään rypsiä, mutta tarkkaan katsoen kukkien terälehdet ovat teräväkärkisemmät, ja heteet selvemmin esillä.

Käyttö ja historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sininen väriaine on kasvikunnassa harvinaista. Värimorsingon siemeniä löytyy jo kivikauden asutuksen jäljiltä.

Sininen väriaine on värimorsingossa värittömän indikaanin muodossa olevaa indigo-väriaineen esiastetta. Aidosta indigokasvista saadaan syvempi sininen kuin värimorsingosta, mutta värimorsingon sininen on kestävämpää. Kun eurooppalaiset löysivät meritien Intiaan, indigon tuonti syrjäytti kotimaisen värimorsingon kysynnän.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS (englanniksi)
  2. Räty, E. & Alanko, P.: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  3. Dyers woad (Arkistoitu – Internet Archive) Noxious Weeds
  4. Hintsanen, Päivi: Coloria.net

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]