Väinö Anttila
| Väinö Anttila | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. syyskuuta 1892 Viipuri |
| Kuollut | 4. helmikuuta 1952 (59 vuotta) |
| Ammatti | näyttelijä, teatteriohjaaja, teatterinjohtaja |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1910–1950-luvut |
Väinö Fredrik Anttila (22. syyskuuta 1892 Viipuri – 4. helmikuuta 1952[1][2]) oli suomalainen näyttelijä, teatteriohjaaja ja teatterinjohtaja. Anttila teki uransa pääosin työväen näyttämöillä. Lisäksi hän näytteli Viipurin Kaupunginteatterin riveissä 1940-luvulla.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väinö Anttilan vanhemmat olivat vaakamestari Johan Fredrik Anttila ja Maria Charlotta Takala.[1] Uransa varhaisvaiheessa hän työskenteli Talikkalan työväen näyttämöllä. Teatteriura katkesi sisällissotaan: Anttila soti punaisten komppanianpäällikkönä, ja sodan jälkeen hän kärsi vankeusrangaistuksen. Kesällä 1921 hänet palkattiin Työväen Näyttämöiden liiton sihteeriksi, osin punaisen taustansa takia, osin jatkamaan liiton viipurilaista perintöä.[3]
Anttilan ura jatkui Kuopion Työväen Teatterin johtajana 1923. Pesti Kuopiossa jäi lyhyeksi, kuten myös seuraavat: Voikkaan Työväen Näyttämö 1923–1925, Rovaniemen Työväen Näyttämö 1925–1926, Nokian Työväen Näyttämö 1926–1929, Lappeenrannan Teatteri 1929–1931 ja Salon Näyttämö 1931–1933.[1] Vuosina 1934–1938 Anttilalla oli hieman pidempi rupeama, kun hän toimi turkulaisen harrastajateatteri Tarmon johtajana.[4] Vuosina 1939–1941 hän johti Lahden Työväen Näyttämöä. Toisen maailmansodan jälkeen Anttila johti Vuoksenlaakson Teatteria 1946–1949 ja sen seuraajaa eli Imatran Teatteria vuodesta 1949.[1]
Anttila työskenteli Viipurin Kaupunginteatterin kiinnitettynä näyttelijänä 1941–1946. Hän näytteli muun muassa Jussin roolin kansannäytelmässä Pohjalaisia ja Riston roolin Työmiehen vaimossa. Agapetuksen komediassa Syntipukki Anttila teki Miettisen roolin. Hän näytteli myös näytelmissä Paljon melua tyhjästä, Noita palaa elämään ja Ruma Elsa.[1]
Anttila ohjasi lavalle muun muassa näytelmät Seitsemän veljestä, Lemmin poika, Elinan surma ja Anu ja Mikko.[1]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väinö Anttila avioitui näyttelijä Toini Ahosen kanssa 1924.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma - Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 5, 1950.
- Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma 1965 - Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 8, 1965.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Teatterin maailma 1950, s. 144
- ↑ Teatterin maailma 1965, s. 434
- ↑ Pia Houni – Pentti Paavolainen – Heta Reitala – Hanna Suutela (toim.): Esitys katsoo meitä (pdf-sivu 203/268) Teats Näyttämö & tutkimus 1. 10.5.2005. Teatterin tutkimuksen seura. Arkistoitu 11.12.2018. Viitattu 10.12.2018.
- ↑ Teatteri Tarmo : Näyttämön johtajat teatteritarmo.fi. Teatteri Tarmo, Turku. Arkistoitu 11.12.2018. Viitattu 8.12.2018.