Václav Hanka
Václav Hanka (10. kesäkuuta 1791 Hořiněves – 12. tammikuuta 1861 Praha)[1] oli tšekkiläinen kielitieteilijä ja historioitsija. Hän väärensi useita keskiaikaisia käsikirjoituksia luodakseen kotimaalleen hienomman kulttuurihistorian.
Hanka opiskeli lakia Wienissä, mutta kiinnostui jo opiskeluvuosinaan tšekkien kansallisista pyrinnöistä.[1] Hän työskenteli vuodesta 1822 Prahan kansallismuseon ensimmäisenä kirjastonhoitajana. Väärennöstensä ohella Hanka julkaisi aitojen kansanlaulujen kokoelmia, useita Tšekin kirjallisuuden ja kielen historiaa käsitelleitä teoksia sekä kielioppi- ja sanakirjoja.[2] Hanka kannatti panslavismia ja osallistui vuoden 1848 slaavilaiskongressiin Prahassa. Hänet valittiin Itävallan keisarikunnan valtiopäiville, mutta hän ei ottanut paikkaansa vastaan. Hänet nimitettiin 1849 slaavilaisten kielten professoriksi Prahan yliopistoon.[1]
Väärennökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koska Hankan mielestä kansalliseksi ylpeydenaiheeksi sopivaa keskiaikaista tšekkiläistä kirjallisuutta ei käytännössä ollut, hän päätti ruveta väärentämään sitä itse. Tässä puuhassa häntä auttoi se, että hän oli lahjakas runoilija ja tunsi kielihistoriaa sekä muinaisböömin kieltä. Hän väärensi vanhoja runo-, satu- ja laulukokoelmia, ja väitti sitten löytäneensä ne hyvällä onnella vanhoista luostareista, linnoista ja kirkontorneista. Hän väärensi myös miniatyyrejä ja vanhoja allekirjoituksia olemassa olleisiin vanhoihin käsikirjoituksiin.[3] Vuonna 1817 Hanka toi julkisuuteen Královésta (saks. Königinhof) ”löytämänsä” niin sanotun Königinhofin käsikirjoituksen (tšek. Rukopis královédvorský), joka näytti olevan 1200- ja 1300-luvulla muinaisböömiksi kirjoitettu laaja kokoelma tšekkiläistä kansanperinnettä.[3][1] Seuraavana vuonna hän ”löysi” Grünbergin (Zelená Hora) linnasta niin sanotun Grünbergin käsikirjoituksen, joka oli 800-luvulla kirjoitettu kuvaus Böömin muinaisesta sankariajasta. Historioitsija František Palacký käytti sitä erään tutkimuksensa lähteenä.[3] Tunnettu kielitieteilijä Josef Dobrovský epäili julkisesti käsikirjoituksen aitoutta, mutta joutui julkisuudessa niin ankaran arvostelun kohteeksi, että joutui korjaamaan näkemystään.[3][1]
Hanka kuoli arvostettuna kansalaisena vuonna 1861. Keskustelu hänen löytämiensä käsikirjoitusten aitoudesta virisi uudelleen vuonna 1887, mutta kriitikot jäivät alakynteen, sillä heidän motiivejaan pidettiin epäisänmaallisina. Lopulta kielitieteilijät onnistuivat osoittamaan teksteistä runsaasti kielivirheitä ja historiantutkijat anakronismeja, minkä lisäksi kemiallinen analyysi osoitti käsikirjoitusten kuvituksessa käytetyn väriaineita, joita ei ollut olemassa keskiajalla.[3]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hankowy Pjsne (kansanrunojen kokoelma), 1815
- Pravopis ceský (tšekin ortografia), 1817
- Kratká historie slovanských národu (slaavilaisten kansojen lyhyt historia), 1818
- Prehled literatury ceské (katsaus tšekkiläiseen kirjallisuuteen), 1852
- Bibliografie prvotisku ceských 1468–1526 (vanhimman painetun tšekkiläisen kirjallisuuden bibliografia), 1852
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
