Vuorovaikutteinen televisio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuorovaikutteinen televisio on televisiojärjestelmä, joka antaa katsojalle mahdollisuuden osallistua televisio-ohjelmien kulkuun.

Digi-tv:n luvattiinselvennä tuovan vuorovaikutteisen television, jossa katsoja pystyy ohjaamaan näyttelijöitä ja valitsemaan ohjelmalle toivomansa juonen. Vuorovaikutteisuus oli tarkoitus toteuttaa, kun vuonna 1996 päätös lähetysten digitalisoimisesta valtioneuvostossa tehtiin. Vuorovaikutteisuus on kuitenkin jäänyt vaatimattomaksi, eikä toimi ilman paluukanavaaselvennä. Vuorovaikutteisuus jäi toteutumatta MHP-standardin mukaisten laitteiden puutteesta johtuen. Vuorovaikutteisuus vaatii nykyäänmilloin? matkapuhelimen kumppanikseen esimerkiksi äänestysten toteuttamiseksi. [1]

Vuorovaikutteisen television historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset vuorovaikutteiset televisiolähetykset toteutettiin 1950–luvun lastenohjelmissa. Niissä ohjelman juontaja saattoi piirtää kameran edessä sormellaan kuviotaselvennä ja television ääressä lapset piirtävätselvennä seuraten sormea. Näin syntyi kuva, joka oli joka kodissa kuitenkin erilainen. Hugo oli vuorovaikutteinen peli, jota pelattiin puhelimen ja tietokoneen avulla 1990-luvulla.

Perinteinen tv:n vuorovaikutteinen ohjelma on äänestykset. Näissä vuorovaikutus ei ole suoraa, eikä valinnoilla ole katsojan kannalta yleensä suurta merkitystä. Äänestys voi koskea vaikkapa henkilön ulosäänestämistä.[2] Vaalivalvojaiset perustuvat myös vuorovaikutukseen. Keskusteluohjelmissa ja chateissä sisältö voi olla katsojan tuottamaa tekstiä ja ääntä. Televisiossa tekstiviesteillä pelattavassa strategiapelissä näyttölaitteena on televisio ja vuorovaikutteisuuteen käytetään matkapuhelinta ohjainlaitteena. Jos kyseessä on vain omassa televisiossa pelattava peli, kyseessä on tietokonepeli. Jos katsojat ja pelaajat voivat seurata toimintaa televisiolähetyksen avulla, on kyseessä vuorovaikutteinen televisiolähetys.

Vuorovaikutteisia televisio-ohjelmia ja elokuvia on kokeiltu tekemällä elokuviin erilaisia juonivaihtoehtoja, joista katsoja saa äänestää mieleisensä. Nykytekniikka ei kuitenkaan salli katsojien täysin vapaasti ohjata tv-ohjelmien juonen kulkua. Ylen myöhäisohjelmistossa esitetty Akvaario (2000) perustui päähenkilöiden hyvin hitaasti muuttuvaan toimintaan katsojien äänestyksen perusteella, samantapaisella logiikalla kuin Tamagotcheissa. Sydän kierroksella puolestaan reagoi katsojien tekstiviestisisältöön välittömällä dialogin muutoksella ja hitaammalla juonen varioinnilla.

Digitaalisen television vuorovaikutteiset palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Digitaalisen television vuorovaikutteiset palvelut ovat vielämilloin? vähäiset. Palveluvalikoiman odotetaanselvennä kuitenkin kasvavan nopeasti. Tällaisia ratkaisuja ovat muun muassa erilaiset maksamisjärjestelmät, kauppapaikat, tapahtumien esittely ja lipunvarauspaikat. Maksu-tv-palvelun tarjoajat on panostaneet tv-ohjelmien lisätoimintoihinselvennä. Yleisradio Oy aloitti marraskuussa 2003 digitekstitelevisiopalvelun.

Televisio-ohjelmia internetissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Internetin kautta välitettävä IPTV tuo aidon kaksisuuntaisen yhteyden ja palvelut, ja mahdollisuuden parempilaatuiseen kuvaan. DVB-IPTV on internet-protokollan käyttöön perustuva teknologia niin ohjelman jakelussa kuin paluukanavassakin. Tekniikka hyödyntää IP-sovitinta, joka vastaanottaa IP-verkkoon pakatun lähetteen ja siirtää sen tv:lle. IPTV on aina kaksisuuntainen, mikä mahdollistaa myös sovittimeen integroidun Internet-selaimen käytön TV-ruudulta. Myös kaapeli-tv-linjalla on mahdollista käyttää IPTV:tä, koska siinä on saatavilla valmiiksi riittävän nopea kaista vastaanottajalle ja sen paluukanava voidaan toteuttaa normaalin ADSL-liittymän kautta. [3]

Cell TV[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IBM:n, Sonyn ja Toshiban kehittämän Cell-suorittimen pohjalle rakennettu teräväpiirtonäyttötekniikka Cell Tv soveltuu vuorovaikutteisten ohjelmien toteuttamiseen. Sony käyttää tekniikkaa PlayStation 3 -pelikonsolissa ja IBM muun muassa teollisuuden visualisointisovellutuksissa. Uusi tekniikka mahdollistaa muun muassa useiden kanavien ajamisen samassa näytössä, lähetyksessä käytetystä kuvaresoluutiosta riippumatta. Näyttötekniikka on ohjelmoitavaa, ja laitteen suorituskykyä voidaan parantaa tekniikan kehittyessä. Myös laitteen ominaisuuksia ja uusia palveluja, kuten vuorovaikutteisuutta, voidaan ohjelmallisesti myöhemmin lisätä. Näin laite voidaan ottaa käyttöön, vaikka tuleva tekniikka ei olisi vielä valmis, kuten tilanne vuonna 2009 on. Ensimmäiset Toshiban valmistamat Cell Tv -tekniikkaan perustuvat multimedianäytöt tulivat markkinoille syksyllä 2009.[4][5]


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.tml.tkk.fi/Opinnot/T-111.5080/2006/FPaperit/tikkanen_seminaarityo.pdf (Arkistoitu – Internet Archive) Vesa Tikkanen: Vuorovaikutteinen televisio
  2. Jääskeläinen K. (1996) Interaktiivinen televisio – lopputyö, TAIK, Helsinki
  3. http://www.tekniikkatalous.fi/viihde/article78137.ece (Arkistoitu – Internet Archive) Iptv lunastaa digi-tv:n lupaukset
  4. http://www.pcworld.com/article/156829/toshibas_cell_tv_ups_the_hd_ante.html?tk=rel_news (Arkistoitu – Internet Archive) Toshiba's Cell TV Ups the HD Ante
  5. http://www.wired.com/gadgetlab/2008/09/toshiba-to-brin Toshiba To Bring ‘Cell’ TV in 2009, For Super Multi Tasking

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]