Vuoristokimalainen
| Vuoristokimalainen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Alalahko: | Hoikkatyviset Apocrita |
| Osalahko: | Myrkkypistäiset Aculeata |
| Yläheimo: | Mesipistiäismäiset Apoidea |
| Heimo: | Aitomehiläiset Apidae |
| Alaheimo: | Apinae |
| Tribus: | Bombini |
| Suku: | Kimalaiset Bombus |
| Alasuku: | (Pyrobombus) |
| Laji: | monticola |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bombus monticola |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Vuoristokimalainen (Bombus monticola) on Euroopan vuoristoissa ja Fennoskandian pohjoisosissa elävä, kimalaisiin kuuluva mesipistiäislaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoristokimalainen muistuttaa erittäin paljon lapinkimalaista, ja se erotettiin omaksi lajikseen vasta 1980-luvulla. Suomesta tavatuilla yksilöillä kuningatar ja työläinen ovat kokonaan mustia lukuun ottamatta takaruumista, joka on mustaa etummaista jaoketta lukuun ottamatta kokonaan punainen. Koiraan pään etuosa ja keskiruumiin etuosa ovat keltakarvaiset. Ruotsissa ja Norjassa tavataan koirasta muistuttavia kuningattaria ja työläisiä. Pään sivu verkkosilmän takana on harvapisteinen ja kiiltävä. Laji on pienikokoinen, mutta hieman lapinkimalaista kookkaampi. Kuningattaren pituus on 19–23 mm. Työläiset ja koiraat ovat pienempiä, vain 11–16 mm.[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoristokimalaisen tiedetään varmuudella esiintyvän vain Euroopassa. Esiintymisalue on hieman epäselvä, sillä vanhemmissa kartoituksissa sitä on pidetty lapinkimalaisen värimuotona tai alalajina. Esiintymispaikkoja on Fennoskandiassa, Britteinsaarilla, Pyreneillä, Alpeilla, Apenniineilla ja Balkanilla. Kimalaisen levinneisyys rajoittuu kokonaan vuoristoihin. Elinympäristöt laskeutuvat merenpinnan tasolle vain Norjan rannikolla ja Kuolan niemimaalla.[2][3] Suomessa lajia on tavattu vain Utsjoen ja Enontekiön tuntureilla.[1]
Britanniassa laji vaikuttaa olevan pahoin taantumassa[4]. Suomessa[1], Ruotsissa[5] ja Norjassa[3] se on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoristokimalainen viihtyy tunturikoivikoissa, mutta liikkuu myös paljakalla. Yhdyskunta on pieni ja siihen kuuluu korkeintaan muutamia kymmeniä yksilöitä. Merkittävä uhka lajille on kanervaloiskimalainen, joka kelpuuttaa myös vuoristokimalaisen isännäkseen. Loiskimalaisen valtaamat pesät tuhoutuvat.[1][3]
Lajin koiraiden tuottama feromoni on ihmisenkin aistittavissa, mutta sitä ei ole kuvailtu yhtä miellyttävän tuoksuiseksi kuin lapinkimalaiskoiraiden feromonia.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Seppo Parkkinen, Juho Paukkunen & Ilkka Teräs: Suomen kimalaiset. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-454-5. s. 65, 78, 80, 108
- ↑ Pierre Rasmont & Stéphanie Iserbyt: Atlas of the European Bees: genus Bombus (englanniksi) (viitattu 28.4.2018)
- ↑ a b c d Artsdatabanken (norjaksi) (viitattu 28.4.2018)
- ↑ BWARS (englanniksi) (viitattu 28.4.2018)
- ↑ Artdatabanken (ruotsiksi) (viitattu 28.4.2018)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Vuoristokimalainen (Bombus monticola)
- ITIS: Bombus monticola (englanniksi)
- UniProt: Bombus monticola(englanniksi)