Vuonankaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vuonankaali
20130427Gartenschaupark Hockenheim7.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Dipsacales
Heimo: Virmajuurikasvit Valerianaceae
Suku: Vuonankaalit Valerianella
Laji: locusta
Kaksiosainen nimi
Valerianella locusta
(L.) Laterr.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vuonankaali Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vuonankaali Commonsissa

Vuonankaali eli rantavuonankaali eli mache[2] (Valerianella locusta, syn. V. olitoria) on yksivuotinen, ruohovartinen kasvi, joka kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Se on kaksihaarainen, ja sen lehdet ovat pienehköjä. Litteä kukinto koostuu mykerömäisistä osakukinnoista. Vuonankaalia kasvaa eteläisintä ja pohjoisinta osaa lukuun ottamatta koko Euroopassa, ja se on levinnyt myös Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Uuteen-Seelantiin. Laji viihtyy erityisesti alavilla hiekka- ja kalkkimailla, ja sitä käytettiin salaattina jo Rooman valtakunnassa.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonankaali kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).

Vuonankaali kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Kasvi on kaksihankahaarainen ja kalju. Kasvin ruodittomien, pienehköjen lehtien lapa vaihtelee muodoltaan vastapuikeasta pitkulaiseen. Varren alaosassa lehtilavat ovat leveitä, tylppiä ja ehytlaitaisia, yläosassa soikeita ja harvaan hammaslaitaisia. Litteä kukinto on kerrannaisviuhko, jonka osakukinnot ovat mykerömäisiä. Kukinnon vihreät tukilehdet ovat kukintoa pitempiä ja muodoltaan pitkulaisia ja tylppiä. Pienet, sinertävät tai punertavat kukat ovat kaksineuvoisia. Kukkien verhiönliuskat puuttuvat tai ovat hyvin pieniä. Suomessa vuonankaali kukkii keväällä touko-kesäkuussa. Kellertävät hedelmät on 1,5–2,5 mm pitkiä, karvaisia tai joskus harvakarvaisia pohjuspähkylöitä. Pähkylät ovat litteähköjä, pituutensa levyisiä tai leveämpiä, sekä kolmiuurteisia.[3][4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonankaalin päälevinneisyysalue ulottuu Pyreneiltä ja Isosta-Britanniasta Norjan ja Ruotsin eteläosiin, Länsi-Puolaan, Ukrainaan ja Etelä-Venäjälle, jossa lajin levinneisyys rajoittuu Kaukasuksen alueelle. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Etelä-Ranskaan ja -Italiaan, Pohjois-Kreikkaan sekä Romaniaan. Satunnaisesti lajia kasvaa Pyreneiden niemimaalla, Marokossa, Bulgariassa, Turkissa, Baltian maissa, Keski-Ruotsissa, Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Färsaarilla. Tulokkaana laji on levinnyt Pohjois-Amerikan itäosiin sekä paikoin myös länsirannikolle. Vuonankaalia tavataan myös paikoin Etelä-Amerikassa ja Uudessa-Seelannissa.[5]

Suomessa vuonankaalia kasvaa alkuperäislajina Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Muualla maassa sitä on tavattu harvinaisena uustulokkaana.[4] Ahvenanmaalla laji on harvinaistunut viime vuosikymmeninä.[6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonankaali viihtyy etenkin alavilla hiekka- ja kalkkimailla, kuten pelloilla, joutomailla, kallioilla ja dyyneillä.[3] Suomessa sen tyypilliset kasvupaikat ovat merenrantaniityt, rakkolevävallit, merenrantakallioiden niittyjuonteet. Tulokkaana sitä on tavattu ratapihoilla.[4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonankaalin lehtiruusuke.

Vuonankaali on ikivanha salaattikasvi, jota viljeltiin jo Rooman valtakunnassa.[2] Vuonankaalin talvehtivaa lehtiruusuketta voi syödä keväällä salaatin tapaan. Vuonankaalia myös viljellään ja sitä myydään sen kauppanimellä mâche, joka on kasvin ranskankielinen nimi.[5] Vuonankaalin maku on miedon pähkinäinen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Blamey, Marjorie ja Grey-Wilson, Christopher: Otavan kasvitieto, s. 384. 2. painos. Suom. Kurtto, Arto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Espoo 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valerianella locusta ITIS. Viitattu 29.7.2013.
  2. a b c Kotimaiset kasvikset ry: Mache eli vuonankaali Viitattu 29.7.2013.
  3. a b Otavan kasvitieto 2005, s. 384
  4. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 342.
  5. a b Den virtuella floran: Vårklynne (myös levinneisyyskartat) Viitattu 29.7.2013 (ruotsiksi)
  6. Ålands flora 2010, s. 306.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]