Vuokratyövoima

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työvoiman vuokraaminen on yritystoimintaa, jossa voitto syntyy työvoiman välittämisestä. Työvoiman vuokraaminen erottuu perinteisestä työnantaja-työntekijä-mallista sillä, että työntekijän ja varsinaisen työnantajan välillä on kolmas osapuoli, jonka kanssa työnantaja ja -tekijä ovat neuvotelleet. Vuokratyötä käytetään, kun tarvitaan ylimääräistä työvoimaa väliaikaisesti: pidemmäksi tai lyhyemmäksi aikaa, isoihin projekteihin tai tiettyyn tarpeeseen, ilta- tai yötyöhön, viikonlopuiksi tai lomien ajaksi. Monelle tämä voi olla myös ainoa tapa työllistyä.

Marxilaisen käsityksen mukaan kaikki palkkatyö perustuu työvoiman vuokraamiseen.

Erityispiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuokratyössä vuokrayritys on työntekijän työnantaja, mutta työ tehdään käyttäjäyritykselle. Tämä tarkoittaa työntekijän kannalta sitä, että työntekijä tekee työsopimuksen vuokrayrityksen kanssa, vaikka työntekopaikka on käyttäjäyrityksessä. Vuokrayritys maksaa työntekijän palkan ja hoitaa kaikki muutkin hänelle työnantajana kuuluvat velvoitteet. Käyttäjäyrityksen tehtävänä taas on ohjata ja opastaa työntekijää. Käyttäjäyritys myös valvoo työntekijän työn tekemistä. Vuokratyössä työntekijältä ei saa periä mitään maksuja eikä hänen palkastaan saa vähentää palkkioita.[1]

Vuokratyövoima Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuokratyövoima on noteerattu vahvasti suomalaisessa mediassa sekä poliittisessa keskustelussa siitä huolimatta, että vuokratyön osuus koko työvoimasta on vain noin prosentti[2]. Vuokratyövoimaa kuitenkin käytetään, koska se ei sido työnantajaa samalla tavalla kuin suorassa työsuhteessa. Usein vuokratyötä tekevät opiskelijat ja vastavalmistuneet, joiden on vaikea löytää vakituista työtä kokemuksen puutteen vuoksi, mutta jotka lähtevät innokkaana hakemaan lisää kokemusta.

Toisaalta kasvavat vuokratyövoimamarkkinat ovat tuoneet poliittiseen keskusteluun prekariaatti-termin, jonka sisällöstä keskustellaan vieläkin. Suomessa toimii arviolta 500 vuokratyöyritystä, joista suurin osa on hyvin pieniä. Vuokratyöntekijöiden turvallisuudesta ja hyvinvoinnista on huolehdittava käyttäjäyrityksessä samalla tavoin kuin yrityksen omien työntekijöiden turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.

Suomessa on noussut esille myös julkisen vallan perustaman vuokratyöyhtiön käyttäminen työllistämistarkoituksiin. Tämä on nimetty kansalaistyöksi.

Vuokratyön kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuokratyötä on kritisoitu mm. vuokratyösuhteessa esiintyvästä vastavuoroisuuden puutteesta työnantajan ja tekijän välisessä työsuhteessa sekä tekijälle aiheutuvasta epävarmuudesta ja turvattomuudesta. Myös vakituiseen työsuhteeseen perustuvan työkulttuurin aseman pelätään heikentyvän työnantajien ja työntekijöiden vastakkaisten tavoitteiden vuoksi. Vuokratyöntekijä on ikään kuin kahden yrityksen välinen kauppatavara, eli työntekijä auttaa panoksellaan kahta yritystä: työn teettäjää ja vuokrafirmaa. Vuokratyö myös murentaa perinteistä työsuhdeturvaa, sillä se on yrittäjälle riskitöntä ja työntekijästä on helppo päästä eroon.

Vuokratyö ja työsuhde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuokratyössä työsuhde sidotaan usein yksittäisen käyttäjäyrityksen toimeksiantoon. Tämä on laitonta, koska vuokratyödirektiivin mukaan toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset ovat vallitseva työsuhdemuoto. Asiasta on korkeimman oikeuden päätös vuodelta 2012 (KKO 2012:10), jonka mukaan pelkästään työ joka on vuokratyötä, ei oikeuta tekemään määräaikaista työsopimusta.

Vuokratyöyrityksen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuokratyöyritysten, joita kutsutaan myös henkilöstöpalveluyrityksiksi, ansaintalogiikka perustuu siihen, että ne laskuttavat asiakkaaltaan vuokratyöntekijälle maksettavan palkan lisäksi tietyn suuruisen välityspalkkion. Palkkiolla katetaan toiminnan kuluja ja tehdään voittoa. Se lasketaan yleensä prosenttiosuutena vuokratyöntekijän palkasta. Laskentatapa vaihtelee: Jotkut vuokratyöyritykset käyttävät palkkionsa määrittämiseen kerrointa, joka on toimialasta ja sen työehtosopimuksesta (TES) riippuen esimerkiksi 1,65–1,95. Toiset taas hinnoittelevat työnsä tapauskohtaisesti muun muassa sen mukaan, kuinka hankalaa asiakkaan tilaaman työvoiman hankkiminen on. [3]

Koska henkilöstövuokrausalan yrityksen taloushallinnossa joudutaan päivittäin käsittelemään useita eri työehtosopimusten määrittämiä palkkalajeja ja seuraamaan suuren työntekijäjoukon työaikoja, sen toiminnanohjausjärjestelmien tulee olla tehokkaita ja luotettavia. Monet vuokratyöyritykset käyttävätkin alan tarpeisiin kehitettyjä ohjelmistoja, joiden toimintoja ovat työajanseuranta, palkanlaskenta ja automaattinen TES-tulkinta, laskutuksen hinnoittelu, rekrytointiportaali ja asiakkuuksien hallinta [4].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Työ- ja Elinkeinoministeriö - Vuokratyöopas 2011, s. 4
  2. Henkilöstöpalveluyritysten liitto
  3. Viitala, Riitta, Vettensaari, Minna & Mäkipelkola Jutta: [http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/06_tutkimus/tpt302.pdf Näkökulmia vuokratyöhön. Työpoliittinen tutkimus 2006, s. 82] 2006. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 16.7.2013.
  4. Työajanseurantajärjestelmän hyödyt Tuntinetti.fi. Viitattu 22.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]