Vuoden 1963 konklaavi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vuoden 1963 konklaavi valitsi paaviksi italialaisen Giovanni Battista Montinin, joka otti paavilliseksi nimekseen Paavali VI:n.

Vuoden 1963 konklaavi eli paavin valitseva kardinaalien kokous alkoi 19. kesäkuuta 1963 ja loppui 21. kesäkuuta samana vuonna. Kardinaalikollegio valitsi konklaavissa uudeksi paaviksi Milanon kardinaaliarkkipiispan Giovanni Batiista Montinin, joka otti paavilliseksi nimekseen Paavali VI:n.

Konklaavin taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1963 konklaavi kokoontui valitsemaan seuraajaa kuolleelle Johannes XXIII:lle, joka oli ollut ns. "välikauden paavi". Kardinaalikollegion kokoontuessa kardinaaleja oli 80, eli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Edellisessä eli vuoden 1958 konklaavissa kardinaalit olivat keski-iältään hyvin vanhoja, eikä uusia kardinaaleja ollut nimitetty vuosiin, mutta vuoden 1963 konklaavissa tilanne oli toinen. Paaviksi tultuaan Autuas Johannes XXIII oli heti nimittänyt 23 uutta kardinaalia, joiden joukossa oli mm. Milanon kardinaaliarkkipiispaksi kohotettu Giovanni Battista Montini. Vuoden 1963 konklaavissa kardinaalikollegio oli jakautunut vanhoillisiin sekä uudistusmielisiin kardinaaleihin.

Pääehdokkaina vuoden 1963 konklaavissa olivat vanhoillisten ehdokas Ildebrandi Antoniutti sekä uudistusmielisten Giacomo Lercaro ja Giovanni Battista Montini. Ehdokkaista Montinilla olisi voinut olla hyvät mahdollisuudet voittaa jo vuoden 1958 konklaavi, mutta silloin häntä ei ollut vielä nimitetty kardinaaliksi, eikä hän siten ollut sovelias paaviehdokas. Autuas Johannes XXIII:n nimitettyä hänet kardinaaliksi hänellä oli nyt realistinen mahdollisuus nousta paaviksi.

Konklaavin kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1963 konklaavi pidettiin Sikstuksen kappelissa.

Kuten useimmista muistakin konklaaveista, ei vuoden 1963 konklaavin kulusta ole kovin tarkkoja tietoja. Konklaavi pidettiin tavalliseen tapaan Sikstuksen kappelissa, eivätkä ulkopuoliset päässeet seuraamaan salaista äänestystä.

Äänestyksen ensimmäisillä kierroksilla uudistusmielisten kardinaalien äänet jakautuivat Giacomo Lercaron ja Giovanni Battista Montinin kesken. Kolmannessa äänestyksessä Lercaron kannattajat siirtyivät tukemaan Montinia, mutta tämän saama kannatus ei vielä ylittänyt tarvittavaa kahden kolmanneksen enemmistöä. Vaikutti siltä, että konklaavi saattaisi lukkiutua, elleivät joko konservatiivit tai uudistusmieliset antaisivat periksi ja suostuisivat toista näkökantaa edustavaan paaviin. Kuudennella äänestyskerralla konservatiivit suostuivat kannattamaan Montinia ja tämä valittiin seuraavaksi paaviksi.

Paavillinen tunnus Paavin valinneet konklaavit 1900-luvulla
1903, 1914, 1922, 1939, 1958, 1963, 1978 (ensimmäisen kerran), 1978 (toisen kerran)