Vrouw Maria

Vrouw Maria muistutti piirroksessa kuvattua snaulaivaa.

Vrouw Maria (suom. Rouva Maria) on hollantilainen kauppa-alus, joka matkalla Amsterdamista Pietariin 3. lokakuuta 1771 törmäsi kahteen kariin Nauvon ulkosaaristossa ja upposi.

Aluksen haaksirikosta tuli eräs Suomen etelärannikon kuuluisimmista aarrelaivalegendoista.

Rauno Koivusaaren johtama Pro Vrouw Maria -yhdistyksen sukeltajaryhmä löysi aluksen hylyn 28. kesäkuuta 1999. Hylky lepää meren pohjassa noin 41 metrin syvyydessä.

Kuvaus

Hylyn rungon pituus on noin 26 metriä ja leveys 7 metriä.

Juha Flinkmanin mukaan itse laiva ei ole harvinaislaatuinen, mutta sen lasti on arvokas.

Lasti

Aluksen ruumassa arvellaan olleen esimerkiksi taideaarteita, joita keisarinna Katariina Suuri ja muu Venäjän ylimystö oli tilannut Hollannista. ^lähde?

Maalauksista kuuluisin oli Gerrit Doun kolmiosainen teos Lastenhuone, jota pidettiin yhtenä Hollannin kultakauden arvostetuimmista maalauksista. Sen arvo laskettaisiin nykyään kymmenissä miljoonissa euroissa.

Lisäksi lastina oli sokeria, väriaineita, sinkkiä ja kappaletavaraa. Miehistö ja paikallinen väestö ehti pelastaa osan lastista ennen aluksen uppoamista 8. lokakuuta 1771. Haaksirikosta pelastettua tavaraa myytiin myöhemmin Pietarissa.^lähde?

Sijainti

Museovirasto on tehnyt alueella kenttätutkimuksia. Hylyn uppoamispaikka on suojeltu ja ympärivuorokautisessa kameravalvonnassa. Suoja-alueelle ankkuroituminen on kiellettyä, ellei se liity vaarassa olevan aluksen meripelastukseen. Myös sukellustoiminta on luvanvaraista. Vrouw Maria sijaitsee itäkaakkoon Jurmon saaresta, Smedskären-nimisen saaren länsipuolella. Suoja-alue on n. 1,5 km halkaisijaltaan oleva ympyrä, jonka keskipisteenä on Namnlösan-niminen luoto. Sen koordinaatit ovat EUREF-FIN-järjestelmässä 59°46'28"N ja 21°47'10" E.^lähde?

Kunto

Aluksen hylky on säilynyt poikkeuksellisen ehjänä. Vrouw Marian, kuten muiden Itämeren hylkyjen, säilymistä on edesauttanut puisia hylkyjä tuhoavan laivamadon puuttuminen pohjoiselta Itämereltä. Säilymistä on edesauttanut myös se, että aluksen runko on tammea.

Maaliskuussa 2008 valmistuneiden ultraääni- ja röntgentutkimusten mukaan hylky on säilynyt yllättävän hyvin ja se voitaisiin periaatteessa nostaa ja museoida. Hylyn nostaminen ja entisöiminen on kallista, mutta eräät venäläiset sijoittajat ovat olleet valmiit rahoittamaan operaatiota. Hylyn nosto on jälleen helmikuussa 2017 tullut esille, ja sijoituspaikaksi on kaavailtu paikkaa johon sittemmin lopullisesti hylätyssä suunnitelmassa ajateltiin Guggenheim-museota.

Vrouw Mariasta ja sen löytämisestä kirjan kirjoittaneet Juha Flinkman ja Petri Puromies toteavat kuitenkin, että hylky säilyy hyvin siellä, missä se on, kun siihen ei kajota. Nostaminen ja konservointi ovat ongelmia, ja he ottavat vertauskohdaksi Vasa-laivan, jonka puuaines on alkanut hajota.

Lähteet

• Riikka Alvik: "Vrouw Maria", s. 12–13. Teoksessa Mereen menetetyt, uudelleen löydetyt. Kotka: Museovirasto, 2012. .
• Juha Flinkman, Petri Puromies: Vrouw Marian viimeinen matka. Helsinki: Paasilinna, 2014. ISBN 978-952-299-033-4.

Aiheesta muualla

• Vrouw Maria MoSS:n sivuilla

Kirjallisuutta

• Rauno Koivusaari & Mikko Heikkilä: Suomen rannikon aarrelaivat, s. 44–55. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16734-0.
• Vrouw Maria -työryhmä: Vrouw Maria : selvitys tutkimuksista, tuloksista ja tulevaisuuden eri vaihtoehdoista. Museovirasto, meriarkeologian yksikkö, 2007. ISBN 978-951-616-168-9. Teoksen verkkoversio (pdf).
• Gerald Easter & Mara Vorhees: Vrouw Maria ja Katariina Suuren kadonnut aarre, 2021. Docendo Oy. Suomentanut Antti Immonen. ISBN 978-952-291-964-9.