Volkswagen LT

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Volkswagen LT oli saksalaisen Volkswagenin valmistama kookas pakettiauto. Sitä alettiin valmistaa vuonna 1975 ja sitä myytiin Euroopan, Etelä-Afrikan, Australian ja Uuden-Seelannin markkinoille. LT:stä oli tarjolla viittä versiota; lava-, ikkuna- ja umpipakettiauto, kaksoishytti ja kombi. Akselivälejä oli tarjolla kolmea eripituista ja kaksi eri korkuista mallia.

1990-luvun lopulla Volkswagen ja Daimler-Chryslerin Mercedes-Benz hyötyajoneuvoryhmä sopivat toisen sukupolven LT:n kehittämisestä. Mercedes-Benzin malli tunnetaan nimellä Sprinter. Sen moottorit ja voimansiirron toimitti Volkswagen. Yhteistyö on jatkunut myös LT:n kolmannessa sukupolvessa. Kolmannen sukupolven LT on saanut nimen Volkswagen Crafter, Mercedes-Benzin malli on edelleen Sprinter.

Ensimmäisen sukupolven LT[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen sukupolven Volkswagen LT (1975–1983)

Tavoitteena LT:n suunnittelussa oli mahdollisimman suuri tavaratila puristettuna mahdollisimman pieniin ulkomittoihin. Korin alle sijoitettu moottori oli yksi näistä keinoista ja peräisin yhtiön toisesta pakettiautosta Transporterista. LT:ssä moottori sijaitsi edessä etuistuinten välissä. Uusi malli esiteltiin vuonna 1975 Berliinissä. Nimeksi annettiin yksinkertaisesti LT, joka tulee saksan kielen sanoista lasten-transporter (kuorma-transporter). Nimellä haluttiin kuvata auton kokoluokkaa ja sen suuntaamista ammattikäyttöön. Mallia sai kolmessa painoluokassa, alkaen 2,8 tonnista 3,5 tonniin (LT 28, LT 31, LT 35). Tarjolla oli kahta akseliväliä ja kahta kattokorkeutta. Tavaratila oli lähes ennennäkemättömän suuri auton kokoon nähden, pienimmässäkin yli 3 metriä pitkä ja pinta-alaltaan 5,5 m2.

Ongelmia aiheutti sopivan moottorin saaminen malliin, yhtiön omat moottorit olivat ilmajäähdytteisiä peräänsijoitettavia boksereita. Samoihin aikoihin esitellyn Golfin uudemmat moottorit olisivat olleet tarkoitukseen aivan liian pieniä. Volkswagen Group-yhtymään kuuluvalla sisarmerkki Audilla oli tarjota Audi 100:n 2,0 litran nelisylinterinen bensiinimoottori, joka sovitettiin raskaaseen pakettiautoon leikkaamalla tehoa 55 kilowattiin (75 hv), näin saatiin kohtuullinen vääntö alakierroksille.

Dieselmoottori saatiin brittiläiseltä Perkinsiltä. Tämä nelisylinterinen 2,7 litran kone tuotti 48 kW (65 hv). Moottorin käynti ei ollut tasaista ja käyntiääni oli epämiellyttävä. Volkswagen toimi nopeasti ja vuonna 1979 insinöörit kehittivät Golfissa käytetystä 1,6 litran dieselistä kaksi sylinteriä lisäämällä uuden 2,4 litran kuusisylinterisen joka tuotti 55 kW (75 hv). Tämän koneen käynti oli tasaista ja käyntiääni siedettävä. Moottori oli niin onnistunut, että Volvo otti sen käyttöönsä dieselkäyttöisessä henkilöautossaan (240 Diesel). Kyseessä oli ensimmäinen kuusisylinterinen dieselhenkilöauto, jo aiemmin Volvo oli käyttänyt Audilta peräisin olevaa 2,0 litran viisisylinteristä dieseliä.

Keväällä 1983 Volkswagen korvasi moottorin voimakkaammalla turbodieselillä mallin, teholtaan 75 kW (102 hv). Tämä teki LT:stä tehokkaimman pakettiauton Euroopassa, myös vääntö oli ylivoimainen muihin nähden, 195 Nm. LT oli saatavilla myös kuusisylinterisellä 66 kilowatin (90 hv) bensiinimoottorilla. Moottorit, joiden sijoittelu oli nyt entistä matalampi, sallivat kolmannen istuimen sijoittamisen ohjaamoon. Uusien koneiden myötä auto sai uuden kojelaudan, sekä kolme erilaista akseliväliä. Moottori sinänsä ei ollut matalampi, vaan se oli kallistettu, josta syystä vaihdelaatikko ja tasauspyörästö oli uudessa mallissa sivussa auton keskilinjasta. Tämä uudistus tuli jo ennen turbon lisäämistä.

Kaksi vuotta myöhemmin mallistoon lisättiin entistä raskaampi versio, 5,6 tonnin LT 55. Käyttäjät olivat erityisesti tyytyväisiä LT 35 -versioon jota oli tarjolla ilman paripyöriä, tämä mahdollisti leveämmän tavaratilan pyöräholvien kohdalla jotka olivat aikaisempaa kapeammat. Vaativampaan käyttöön oli lisävarusteena tarjolla kytkettävä neliveto. LT ei kokenut ensimmäisen vuosikymmenensä aikana sanottavia muutoksia ulkonäössään. Vuonna 1986 tehtiin hienoisia muutoksia muuten ajattomaan muotoiluun, jonka yhteydessä pyöreät ajovaloumpiot korvattiin suorakaiteen muotoisilla. Syksyllä 1993 muotoiltiin jälleen ulkonäköä hillitysti, nyt kohteena oli jäähdyttimen säleikkö ja muoviosat ajovalojen ympärillä. Moottoriksi tuli tarjolle 70 kW (95 hv) välijäähdytetty turbodiesel.

Yhdysvalloissa on yhä nähtävissä liikenteessä lukuisia LT-alustaisia matkailuajoneuvoja, malli sopi tarkoitukseen tilojensa ja muotonsa puolesta erityisen hyvin. LT:n onnistunut rakenne innoitti suunnittelemaan yhä suurempia malleja. Volkswagen kehitti yhteistyössä MAN-yhtiön kanssa G-sarjan kuorma-auton painoluokkiin kuudesta kymmeneen tonniin. Näitä valmistettiin vuosien 1979–1993 välisenä aikana.

Toisen sukupolven LT[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen sukupolven Volkswagen LT

Kun toinen sukupolvi esiteltiin oli sen edeltäjää valmistettu 21 vuoden aikana vajaa puoli miljoonaa kappaletta. Vuonna 1995 Volkswageniin kuuluneesta hyötyajoneuvo-osastosta Volkswagen Nutzfahrzeugesta tehtiin oma merkkinsä. Vuonna 1996 Volkswagen Nutzfahrzeuge ja Mercedes-Benz allekirjoittivat sopimuksen yhteisen pakettiautomallin valmistamisesta. Kyseessä oli Mercedes-Benz Sprinteriin pohjautuva toisen sukupolven LT.

Toisen sukupolven LT:ssä Volkswagen luopui rakenteesta jossa ohjaamo oli moottorin päällä. Volkswagen oli luopunut tästä merkille vuosikymmeniä tunnusomaisesta tavasta aiemmin jo Transporterin neljännessä sukupolvessa. Mallisto ulottui 2,6 tonnista 4,6 tonniin.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volkswagen LT.