Volgan-Itämeren jokireitti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muinaisen Venäjän jokireittejä: Volgan reitti punaisella ja Dneprin reitti violetilla.

Volgan-Itämeren jokireitti tai Volgan jokireitti oli kaikkein varhaisin kolmesta suuresta jokireitistä, joka yhdisti Skandinavian Arabien kalifaattiin varhaisella keskiajalla. Arabien dirhamirahakätköjen perusteella se oli vanhempi kuin tunnetuin Olhavajoen-Dneprin reitti tai Vologdan reitti. Se menetti kansainvälisen merkityksensä ristiretkien alkamisen myötä. Volgan jokireitin kukoistuksen aikana 800-luvun lopulla se oli taloudellisesti erittäin tärkeä kolmelle valtakunnalle: Rusien kaanikunnalle Volgan yläjuoksulla, Volgan Bolgarialle keskijuoksulla sekä Kasaarien kaanikunnalle joen alajuoksulla.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

S. V. Ivanovin maalaus: Kaupankäyntiä itäslaavien maassa

Dirhamien ilmestymisen alkuaikoina (700-luvun loppu – 830-luku) sloveenit olivat perustaneet Ilmajärven pohjoisrannalle Rurikinlinnan (Novgorodin edeltäjä). Sen ottivat haltuunsa varjagit, jotka olivat aiemmin jo perustaneet Laatokanlinnan, jotka molemmat olivat hyvin tärkeitä kaupunkeja matkalla Itämereltä Kaspianmerelle. Noina aikoina arabien hopearahoja tuli pohjoiseen vesitse Okaa, Kljazmaa ja Nerliä pitkin sekä sieltä Itämerelle kahta pääreittiä pitkin:[1]:

  • Ilmajärvelle, sitten Olhavanjokea Laatokalle ja Nevalle ja Itämerelle. Novgorodin ja etelämpänä olevien maiden kanssa oli useita jokireittejä Seliger-järven kautta tai pohjoisempi reitti Mustajokea pitkin, jotka kaikki menivät Toržokiin ja sieltä ylös Tvertsa-jokea Volgalle
  • Ylä-Dneprille ja sieltä Väinäjoen jokireittiä Itämerelle

Itämeren alueen varhaisista idän hopearahoista 16 rahakätköä on löytynyt alueelta: Pommeri-Mecklenburg-Preussi ja vain 4 Gotlandista sekä Ruotsin mantereelta.Schaub Noonaninin tutkimusten mukaan 800-luvun lopun aikaisia arabirahakätköjä oli 8 kertaa enemmän kuin 800-luvun alussa. Tämä todistaa myös paljon sitä, missä vaiheessa viikinkien idäntie rupesi toimimaan toden teolla. [2]. Volgaa alaspäin Volgan Bolgariaan saakka vietiin pohjoisia tavaroita kuten turkiksia, hunajaa ja orjia. Huomattavia skandinaavisen asutuksen jälkiä on nykyään nähtävissä Jaroslavlin lähellä Sarskoye Gorodishchessa sekä Rostovin lähellä Timerevossa. Ilmeisesti molemmissa asutuskeskuksissa oli useita eri kansallisuuksia kuten slaaveja, merjalaisia (katso tarkemmin Artania).

Volgan Bolgariasta pohjoiseen kauppamiehinä toimi 800-900-luvuilla varjagit. Volgan alajuoksun huomattavin poliittinen ja taloudellinen valta oli Kasaarien kaanikunnalla. Volgan varrella sijaitsi heidän suurin kaupunkinsa Itil. Donin alajuoksua suojasi heidän rakentamansa mahtava Sarkelin linnoitus.

Volgan jokireitin yhteys Keski-Dneprin alueeseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volgan jokireitillä pystyi siirtymään Donilta Kaspianmerelle vetotaivalta pitkin, jota erityisesti varjagikauppiaat käyttivät. He tulivat Dneprin alajuoksulta sinne arabimaantieteilijöiden mukaan (Ibn Khordadbeh, Ibn Rustah ja Ibn Fadlan. Ibn Fadlan seilasi Volgaa ylävirtaan Volgan Bolgariaan asti vuosina 921—922. Kun kauppiaat pääsivät Kaspianmeren etelärannalle, niin he jättivät laivat ja matkustivat kameleilla Bagdadiin, Balkhin ja Transoxianaan. Ibn Khordadbehin kirjassa ”Matkojen ja maiden kirja” 800-luvulta mainitsi, että kauppiaat kävivät paimentolais-oguzien luona ja jopa Kiinassa asti. 950-luvulla Bysantin keisari Konstantinos VII mainitsi De Administrando Imperio -teoksessaan, että Perekopissa oli kanava, jota pitkin pääsi Dneprin suistosta Azovan merelle eikä tarvinnut kiertää Krimiä Mustanmeren kautta. Mutta ajan kuluessa kanava liettyi ja muuttui läpipääsemättömäksi metsäksi. [3]

800-luvun lopulla Rusit saivat haltuunsa jokireitin pohjoisesta Laatokalta etelään Mustallemerelle, jonka varrelle Itä-Euroopan tasangolle ruvettiin perustamaan kaupunkeja: Kiova, Tšernihiv, Smolensk- Gnjozdovo. Tämän jokireitin varrelle muodostui uusi valtakunta: Kiovan Venäjä. Sen jälkeen kun suuriruhtinas Svjatoslav voitti kasaarit 960-luvulla, niin rusit saivat uudelleen pääsyn Kaspianmerelle, bolgaarien ohitse, Sarkelin ja Volgo-Donin vetotaivalta myöten.

Jokireittien lisäksi oli myös maareitti Volgan Bolgarian ja Kiovan välillä 900-luvun alussa. Se kulki aroilla rajaseutuja pitkin. Se oli noin 1400 km pitkä ja siinä oli 20 ”asemaa”.

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruseille kaupankäynti itämaiden kanssa oli hyvin kannattavaa. Mausteita, silkkiä sekä eräitä muita hyödykkeitä sai ainoastaan sitä kautta. Sen lisäksi 900-luvulla Kiovan Venäjästä tuli kauppakaravaanien kauttakulkureitti idästä Länsi-Eurooppaan. Suorat reitit olivat mahdottomia, koska paimentolaisheimot ryöstelivät ja häiritsivät karavaaneja koko ajan. Tuon ajan ranskalainen runoilija kuvaili, kuinka kaunotar oli pukeutunut ”rusien silkistä” tehtyihin vaatteisiin. Rusit eivät tietenkään osanneet tehdä silkkiä, vaan se oli silkin kauttakulkumaa. Vasta 1000-1100-luvuilla ristiretkien myötä Eurooppa sai suoran reitin itään. Sitä ennen Rusien maa oli toiminut pitkään itämaiden tavaroiden eräänä tärkeimmistä reiteistä läntiseen Eurooppaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Keskiaikaisen Novgorodin kohokohtia
  2. Noonan T.S. The Vikings in the East: Coins and Commerce // Birka Studies. Vol. 3. Stockholm, 1994. P. 225—226 (Viikingit idässä:kolikoita ja kauppaa)
  3. De Administrando Imperio, Osa 42

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 13. soturi Hollywood-elokuva, joka kertoo viikinkiajan tapahtumista Volgan varrella.