Voitto Liukkonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Voitto Ensio "Vode" Liukkonen (19. heinäkuuta 1940 Mikkeli26. joulukuuta 2007 Tampere) oli suomalainen urheilutoimittaja ja -selostaja. Hän kuoli 67 vuoden ikäisenä tapaninpäivänä 2007.

Opiskeluaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liukkonen kirjoitti ylioppilaaksi Kulosaaren yhteiskoulusta ja aloitti opinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1959[1]. Hän viihtyi ylioppilaselämässä ja toimi aktiivisesti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa, muun muassa sen edustajistossa 1963–1964 ja hallituksessa 1964–1965 (muun muassa hallituksen varapuheenjohtajana) sekä Eteläsuomalaisessa osakunnassa. HYY:n hallituksessa hänen vastuulleen kuuluivat talousasiat.[2][3][4] Hänet nähtiin usein pelaamassa flipperiä, jonka ESO:n kuraattori Matti Klinge oli syksyllä 1965 hankkinut osakunnan tiloihin.

Selostajan ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liukkonen työskenteli vuosina 1973–2002 Yleisradion TV2:n urheilutoimituksen palveluksessa. Kesä- ja talviolympialaisia hän selosti Ylelle vuodesta 1972 lähtien. Vuoden 2004 Ateenan olympialaisten televisiolähetyksissä Liukkonen selosti paraatilajejaan melontaa ja soutua. Hänellä oli kokemusta melonnasta jo ennen selostajan uraansa: Liukkonen oli kansallisen tason meloja 1960-luvulla.

Erityisesti "Vode" selosti melontaa, tennistä ja soutua ja 1998 Naganon olympialaisista lähtien myös curlingia, jota hän selosti myös vuoden 2002 Salt Lake Cityn ja vuoden 2006 Torinon olympialaisissa. Nämä lajit soveltuivatkin luonteensa takia hyvin Liukkosen ominaiselle, verkkaiselle tyylille. "Vodella" oli myös tapana kertoa kuinka lajissa kannattaisi seuraavaksi toimia.

Liukkosen selostajauran huippuhetkiä olivat Pertti Karppisen olympiavoittojen selostukset Montrealissa 1976, Moskovassa 1980 ja Los Angelesissa 1984[5]. Los Angelesissa mies selosti myös Jouko Salomäen olympiavoiton kreikkalais-roomalaisessa painissa. Barcelonassa 1992 Liukkonen selosti meloja Mikko Kolehmaisen olympiakullan kajakkiyksiköiden 500 metrillä. Talviurheilun saralla Liukkonen on selostanut Matti Nykäsen ensimmäisen MM-voiton Oslossa 1982 sekä Marjo Matikaisen olympiakullan naisten 5 kilometrin hiihdossa Calgaryn talviolympialaisissa 1988.

Helsingin Sanomien toimittaja Ari Pusa totesi Liukkosesta muistokirjoituksessaan, että tämä ei tehnyt itsestään numeroa, eikä hänellä ollut usein selostajille ominaista "tähtitautia". Hän tuki työtovereitaan myötä- ja vastamäessä. Liukkonen oli työssään tinkimätön ja ahkera, eikä hän valittanut pienistä. Palattuaan melontapaikalta Ylen studioon Sydneyn tv-keskukseen Liukkonen pyysi heti uusia selostustehtäviä. Entiset työkaverit muistavat Liukkosen loistavana persoonana ja humoristina, joka osasi nauraa myös itselleen.[6]

Eräs Liukkosen tavaramerkkislogan oli selostuksen loppuun todettu "näihin kuviin, näihin tunnelmiin" ja "nyt meiltä meni kuva, toivottavasti kohta menee myös ääni", joita nuoremman polven urheiluselostajat ovat sittemmin käyttäneet aika ajoin lähetystä päättäessään.

Se on siinä -ohjelman lopussa kuuluva No niin, nyt meiltä meni kuva, toivottavasti kohta menee äänikin syntyi, kun Liukkonen selosti ulkomailla pelattua jalkapallo-ottelua ja kuvayhteys katkesi. Lausahdus ei tullut nauhalle, mutta Liukkonen äänitti sen myöhemmin Se on siinä -ohjelmaa varten.[7] Kätevä emäntä -sketsiohjelmassa on kuultu hänen curling-tyylisiä selostuksiaan muun muassa astianpesukoneen täyttämisestä ja roskien lakaisemisesta.

Harrastukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa-aikanaan Liukkonen harrasti shakkia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Voitto Liukkonen.