Voionmaan opisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Voionmaan opiston päärakennus Ylöjärvellä.

Voionmaan opisto oli vuonna 1951 perustettu Ylöjärven Ylisen kylässä sijainnut viestintään erikoistunut kansanopisto, jota ylläpiti Väinö Voionmaan säätiö.

Voionmaan opisto yhdistyi vuoden 2016 alussa Kiljavan opiston kanssa ja muutti Ylöjärveltä Tampereelle kesällä 2016. Samalla entinen ylläpitäjä Väinö Voionmaan säätiö sulautui Kiljavan opistoa ylläpitäneeseen SAK:n koulutussäätiöön, joka muutti nimensä Palkansaajien koulutussäätiöksi. Voionmaan opisto muutti nimekseen Voionmaan koulutuskeskus.

Koulutuskeskus järjestää kymmenen kuukauden mediakoulutusta: elokuva ja tv-, dokumentti-, elokuvanäyttelijä-, journalismi- sekä valokuvauslinjoilla. Lisäksi järjestetään avoimen yliopiston opintolinjoja kasvatustieteessä ja psykologiassa. Näillä linjoilla opiskelee joka vuosi yhteensä noin 160 opiskelijaa. Lisäksi järjestetään viestinnän kursseja yrityksille ja järjestöille.

Opiston entiset rakennukset Ylöjärvellä on myyty yksityiselle, jonka piti perustaa päärakennukseen vanhainkoti. Tulipalo maaliskuussa 2017 ainakin lykkäsi hankkeita.[1] Vuonna 2020 opiston entisen alueen osti Sisärakenne TopSet Oy Kangasalta.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väinö Voionmaa esitti jo 1920-luvulla ajatuksen tavallista kansanopistoa vastaavan työläisnuorisolle tarkoitetun opiston perustamisesta. Hänen sivistysihanteidensa mukaan jokaisella nuorella oli oltava mahdollisuus koulutukseen yhteiskunnallisesta taustasta riippumatta. Ajatus hautautui kuitenkin toisen maailmansodan puhjettua.

Talvella 1944 Voionmaa täytti 75 vuotta ja sai kansalaislahjarahan, josta tuli opiston rakentamisen alkupääoma. Voionmaa lahjoitti saamansa rahan Väinö Voionmaa -säätiölle, joka oli perustettu opiston rakentamista ja ylläpitämistä varten. Rahaa rakentamiseen saatiin myös yleisistä rahankeräyksistä, joita järjestettiin vuodesta 1945 vuoteen 1950. Lisäksi valtio osallistui hankkeen tukemiseen.

Pohjois-Häme liittyi monin tavoin Voionmaan omaan elämään ja hän halusi, että opisto perustetaan Tampereen seudulle. Voionmaa itse osallistui opiston paikan valitsemiseen ja sopiva paikka löytyi Ylöjärven Kyöstilän kylästä, Näsijärven rannalta. Säätiö osti silloisen Peltolan maatilan ja rakennustyöt aloitettiin keväällä 1950. Opiston nimeksi tuli aluksi Hämeen Työläisnuoriso-opisto, mutta myöhemmin se muutettiin omistavan säätiön päätöksellä Väinö Voionmaan opistoksi. Varsinainen toiminta opistolla alkoi 22. huhtikuuta 1951 kuuden viikon mittaisilla kursseilla. Opiston vihkiäisjuhla pidettiin kuitenkin vasta lokakuun 1. päivänä seuraavana syksynä, kun opiston rakennukset olivat valmiit.

Opiston koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1950–60-luvut: Voionmaan opisto antoi lähinnä yleissivistävää koulutusta ja antoi näin oppilaille valmiuksia myös jatko-opintoihin.
  • 1970–80-luvut: Opistolla järjestettiin yhteiskunnallista ja järjestöpoliittista koulutusta. Syynä suunnanmuutokseen oli seitsemänkymmentä luvulla toimeenpantu yhtenäinen peruskoulu-uudistus, jonka myötä yleissivistävän koulutuksen tarve väheni.
  • 1980-: Kahdeksankymmentä luvun lopussa opistolla käynnistettiin viestinnän koulutushanke, joka on ollut pohjana nykyiselle viestintään erikoistuneelle kansanopistolle.
  • 2016: Sulautuminen Kiljavan opistoon ja muutto Tampereelle

Opiston Ylöjärven rakennusten historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1950-luku: Ensimmäiset tontille nousseet rakennukset kivinen päärakennus, oppilasasuntola Kipinä ja opettajien asuntorakennus valmistuivat -51. Kipinän taakse rakennettiin henkilökunnan asuinrakennus (1956), jossa rehtorin asunnon lisäksi olivat huoneet keittiöapulaisille, emännälle sekä vieraille.
  • 1968: Opiston yhteydessä toiminut maatila lopetti toimintansa.
  • 1970-luku: Opiston pellot metsitettiin talkoovoimilla ja oppilasmäärän kasvaessa päärakennusta laajennettiin kahteen kertaan sekä rakennettiin kaksi uutta oppilasasuntolaa Soihtu (1971) ja Puukstaavi (1978). Alkuperäisiä tiloja muutettiin myös uusia tarpeita vastaaviksi.
  • 1980-luku: Rehtorin asunto muutettiin valokuvaus- ja AV-opetustiloiksi. Opiston viimeisimmän asuntolan Näsikylän rakensi Nuorten Kotkien Keskusliitto (1983). Alun perin asuntolan nimi oli Kotkakylä, mutta asuntolan tullessa opiston omistukseen myös sen nimi vaihtui. Opiston päärakennus sai lopullisen muotonsa 1987, kun ruokalan jatkeeksi rakennettiin kolmas juhlasali, pukuhuoneet sekä yleisökahvio, joka toimi myöhemmin opiston pubina.

Koulutuskeskus tänään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutuskeskuksen 10 kuukauden medialinjat alkavat elokuussa ja päättyvät toukokuun lopussa. Linjat valmentavat media-alan jatko-opiskeluun, mutta antavat valmiudet toimia myös alan työtehtävissä koulutuksen jälkeen. Opiskelu on maksullista.

  • Elokuva- ja tv-linja. Vuosittain linjalla opiskelee 20-30 opiskelijaa. Elokuva ja tv-linjalla on vuodesta 2010 lähtien oma jatko-opintolinja Media-alan ammattitutkintoon valmistava koulutus, jonka aikana suoritetaan audiovisuaalisen viestinnän osaamisalaan kuuluvat näytöt.
  • Elokuvanäyttelijälinja. Linjalla opiskelee vuosittain noin 20 opiskelijaa.
  • Monimediatoimittajalinja. Vuosittain linjalla opiskelee noin 20 opiskelijaa.
  • Valokuvauslinja. Valokuvauslinjalla on myös oma jatko-opintolinja, jonka aikana suoritetaan Valokuvaajan ammattitutkinto (VAT). Vuosittain valokuvauslinjalla opiskelee noin 10 ja valokuvauksen jatko-opinnoissa noin 20 opiskelijaa.
  • Psykologian koulutuslinja sisältää psykologian perusopinnot sekä tilastotiedettä.
  • Kasvatustieteen koulutuslinja sisältää kasvatustieteen perusopinnot sekä aineopintojen kursseja.

Vuonna 2009 elokuva- ja tv-linja, elokuvanäyttelijälinja, dokumenttilinja ja media-alan ammattitutkintoon valmistava linja yhdistettiin yhteisen Voionmaan elokuvakoulu -kokonaisuuden alle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Väinö Voionmaa - työväen sivistystyön isä ja työväenliikkeen tienviitoittaja. (1979) Kansan Voima Oy.
  • Voionmaan koulutuskeskus. Kiljavan opisto.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]