Vladimir Tendrjakov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vladimir Fjodorovitš Tendrjakov (ven. Влади́мир Фёдорович Тендряко́в, 5. joulukuuta 1923 nykyisen Vologdan alueen Verhovažjen piirin Makarovskajan kylä – 3. elokuuta 1984 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.

Vladimir Tendrjakov syntyi virkailijaperheeseen. Hän haavoittui toisessa maailmansodassa, työskenteli opettajana ja Komsomolin piirisihteerinä. Vuonna 1945 Tendrjakov muutti Moskovaan, jossa hän opiskeli Neuvostoliiton elokuvakoulussa ja myöhemmin Gorkille nimetyssä kirjailijainstituutissa, josta hän valmistui vuonna 1951. Kirjailija liittyi NKP:hen vuonna 1948.[1]

Tendrjakov oli Stalinin kuolemaa seuranneen suojasään näkyvimpiä kirjailijoita. Hänen kertomuksensa, pienoisromaaninsa ja romaaninsa kuvaavat etupäässä maaseudun ongelmia sekä yksilön moraalisia valintoja.[2] Niistä tunnetuimpia ovat Vävy (Ne ko dvoru, 1954), Kelirikko (Uhaby, 1956), Podjonka – vek korotki (”Surviaisella on lyhyt elämä”, 1965), Tri meška sornoi pšenitsy (”Kolme säkillistä juolavehnää”, 1973) ja Rasplata (”Tilinteko”, 1979). Kirjailijan neuvostoyhteiskunnan traagisia vaiheita kuvaavat kertomukset sekä antiutopia Tietokone-evankeliumi (Pokušenije na miraži) ilmestyivät vasta perestroikan aikana.[3]

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kratkaja literaturnaja entsiklopedija Viitattu 1.9.2013. (venäjäksi)
  2. Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 767–768. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
  3. Bolšoi entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 460. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1991. ISBN 5-85270-044-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]