Vladimir Sobolev
Vladimir Mihailovitš Sobolev (ven. Влади́мир Миха́йлович Со́болев; 1. lokakuuta 1924 – 23. kesäkuuta 2010) oli neuvostoliittolainen diplomaatti, joka toimi lähetystöneuvoksena Algerissa vuosina 1965–1968 sekä suurlähettiläänä Brysselissä 1971–1975 ja Helsingissä 1979–1988. Vuonna 1988 Sobolev jäi eläkkeelle.[1]
Toisessa maailmansodassa Sobolev taisteli Puna-armeijan sotilaana Keskustan ja 1. Valko-Venäjän rintamilla.
Sobolev nimitettiin suurlähettilääksi Suomeen Neuvostoliiton ulkoasiainministeriön Skandinavian osaston päällikön paikalta. Nimitykseen suhtauduttiin Suomessa myönteisesti, sillä länsimaistyyppiseksi ammattidiplomaatiksi luonnehditun Sobolevin odotettiin tuovan helpotusta idänsuhteiden hoitoon kovaotteisen Vladimir Stepanovin jälkeen. Näin myös tapahtui. Sobolev pitäytyi enimmäkseen suurlähettilään varsinaisten tehtävien parissa.lähde? Hänellä oli yhteydet Neuvostoliiton ulkoministeriöön, mutta ministerineuvos, KGB-kenraali Viktor Vladimirov keskusteli suoraan Moskovan puoluejohdon kanssa. Juri Derjabinin mukaan Sobolevin ja Vladimirovin tavoitteet olivat joskus ristiriidassa, esimerkiksi KGB ja Vladimirov tukivat vielä Ahti Karjalaista Kekkosen seuraajaksi, kun Sobolev (ja Derjabin) olivat jo siirtyneet Mauno Koiviston taakse.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Neuvostoliiton ja Venäjän suurlähettiläät Suomessa Venäjän Suomen-suurlähetystö. Viitattu 21.1.2024.
- ↑ Jussi Niemeläinen: Juri Derjabin: Puhe Suomen ja Neuvostoliiton ystävyydestä oli liturgiaa Helsingin Sanomat. 2012. Viitattu 21.1.2024.
.svg)
|
Edeltäjä: Vladimir Stepanov |
Neuvostoliiton suurlähettiläs Suomessa 1979–1988 |
Seuraaja: Boris Aristov |
|
