Vladimír Mečiar

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vladimír Mečiar
Vladimir meciar.jpg
Slovakian pääministeri
27. kesäkuuta 19906. toukokuuta 1991
24. kesäkuuta 199216. maaliskuuta 1994
13. joulukuuta 199430. lokakuuta 1998
Edeltäjä

Milan Čič
Ján Čarnogurský

Mikuláš Dzurinda
Seuraaja Ján Čarnogurský
Jozef Moravčík
Jozef Moravčík
Slovakian presidentti
1. tammikuuta 19932. maaliskuuta 1993
2. maaliskuuta 199830. lokakuuta 1998
Edeltäjä -
Michal Kováč
Seuraaja Michal Kováč
Mikuláš Dzurinda (vt.)
Jozef Migaš (vt.)
Kansanedustaja
16. maaliskuuta 199413. joulukuuta 1994
15. lokakuuta 200212. kesäkuuta 2010
Tiedot
Syntynyt 26. heinäkuuta 1942 (ikä 72)
Flag of First Slovak Republic 1939-1945.svg Zvolen, Slovakia (nykyään Slovakia)
Puolue Kansanpuolue – Demokraattisen Slovakian liike (1991–)
Verejnosť proti násiliu (VPN, 1989–1991)
sitoutumaton (1970–1989)
Slovakian kommunistinen puolue (ennen 1970)
Puoliso Margarita Mečiar

Vladimír Mečiar (s. 26. heinäkuuta 1942) on slovakialaisen ĽS–HZDS-puolueen johtaja ja maan pääministeri 19901991, 19921994 ja 19941998. Mečiar hallitsi maataan autoritaarisesti.

Mečiar syntyi Zvolenissa vanhimpana neljästä pojasta. Hänen isänsä oli räätäli. Hän lähti politiikkaan ainoaa tietä, Tšekkoslovakian kommunistisen nuorisoliiton jäsenenä ja kohosi Žiar nad Hronomin kaupungin komitean puhemieheksi, mutta hänet erotettiin 1969 Prahan kevään jälkeisen normalisaation jälkeen. Mečiar työskenteli tämän jälkeen lasitehtaassa, mutta luki itsensä lakimieheksi Comeniuksen yliopistossa töiden ohessa.

Vuoden 1989 samettivallankumouksen aikana Mečiar liittyi ensimmäisen ei-kommunistiseen puolueeseen Verejnosť proti násiliu, VPN ("kansa väkivaltaa vastaan"), joka oli slovakkien vastine tunnetummalle tšekkien Kansalaisfoorumille. Tammikuussa 1990 kun VPN etsi asiantuntijoita Slovakian hallitukseen, Mečiar nimitettiin sisä- ja ympäristöministeriksi hänen tietämyksestään vakuuttuneen Alexander Dubčekin suosituksesta.

Kesäkuun 1990 demokraattisten vaalien jälkeen Mečiar nimitettiin pääministeriksi VPN:n ja kristillisdemokraattisen liikkeen koalitiohallitukseen. Hän kannatti talousuudistuksia ja Tšekkoslovakian säilyttämistä.

Vuoden 1990 kuluessa kansalaisfoorumista ja VPN:sta erosi uusia puolueita puoluekentän muodostuessa. VPN hajosi aluksi kahteen osaan, Mečiarin kannattajiin ja vastustajiin puhemies Fedor Gálin johdolla. 23. huhtikuuta 1991 slovakkien kansallisneuvoston presidiumi erotti Mečiarin pääministerin asemasta hänet korvattiin Ján Čarnogurskýllä, joka oli kristillisdemokraattien johtaja. Kolme päivää myöhemmin VPN hajosi virallisesti kahtia: Demokraattisen Slovakian liikkeeseen (Hnutie za demokratické Slovensko, HZDS) ja jäljelle jääneeseen VPN:ään, josta tuli lokakuussa 1991 ODÚ-VPN ja myöhemmin ODÚ. Virallinen selitys hajoamiselle oli, että Mečiarista oli tullut "diktaattori." Hänet valittiin HZDS:n puheenjohtajaksi kesäkuussa 1991.

Vuosina 1991 ja 1992 käytiin toistuvia neuvotteluja Tšekin tasavallan ja Slovakian tasavallan välillä kahden osavaltion asemasta Tšekkoslovakiassa. Kesäkuun 1992 vaalit voitti Tšekissä Václav Klausin ODS ja Slovakiassa Mečiarin HZDS. HZDS halusi löyhempää liittovaltiota kun taas ODS tiukempaa yhteistyötä. Nämä näkökannat olivat sovittamattomia ja Mečiar ja Klaus päättivät 23. heinäkuuta Bratislavassa hajottaa Tšekkoslovakian kysymättä kansan mielipidettä. Tämän seurauksena heistä tuli itsenäisten valtioidensa pääministereitä 1. tammikuuta 1993.

Itsenäisen Slovakian johdossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden perustuslain mukaan valta oli pääministerillä ja 1. lokakuuta 1992 perustettu kansalliskokous (Národná rada Slovenskej republiky) valitsi presidentiksi HZDS:n ehdokkaan Michal Kováčin. Kahdeksan HZDS:n jäsenen jätettyä parlamentin maaliskuussa 1993 Mečiar menetti parlamenttienemmistönsä ja riitautui pian presidentin kanssa. Hän pysyi kuitenkin vallassa maaliskuuhun 1994 asti, jolloin oppositiopuolueet saivat muodostettua hallituksen Jozef Moravčík pääministerinä. Syys–lokakuun vaihteessa 1994 pidetyt vaalit, joissa HZDS sai 35 % äänistä, toivat kuitenkin taas Mečiarin valtaan.

Mečiar ja presidentti Kováč olivat pysyvässä sotatilassa koko ajan 1993–1998. Vuonna 1995 HZDS käynnisti menettelyn presidentin erottamiseksi, mahdollisesti perustuslain vastaisesti, koska edellytyksiä siihen ei ollut. Kun Kováčia ei saatu erotettua, hallitus leikkasi huomattavasti hänen budjettiaan. Virkamiehiä uhkailtiin allekirjoittamaan adressi presidentin erottamiseksi. Slovakian liittymisestä NATO:on ja tasavallan presidentin vaalitavan muuttamisesta suoralla kansanvaalilla valittavaksi järjestettiin 23.–24. toukokuuta kansanäänestys, jonka toteutuksen keskusvaalilautakunta katsoi lain vastaiseksi.[1]

Salaista poliisia SIS johtajansa Ivan Lexan ohella syytetään lukuisista rikoksista Mečiarin hallituksen aikana. SIS:iä syytetään presidentti Kováčin hämäriin liiketoimiin osallistuneen pojan Michal Kováč Jr:in kaappaamisesta, ja todistaja Robert Remiašin murhaan osallistumisesta. Tapaukset jäivät selvittämättä ja Mečiar armahti 1998 presidenttinä toimiessaan kaappaukseen osallistuneet.[2]

Marraskuussa 1995 säädettiin laki kansalliskielestä, joka kumosi mahdollisuuden käyttää vähemmistökieliä virallisissa yhteyksissä.[3] Kuponkiyksityistämisellä suoritettiin yksityistämisen ensimmäinen vaihe jo Tšekkoslovakian aikana. Omistuksen liiallisen hajautumisen estämiseksi kuponkiyksityistämisen toinen vaihe peruutettiin ja yhtiöt myytiin suoraan niiden johdolle ja työntekijöille erityishintaan pitkällä maksuajalla.[4]

Slovakia haki EU:n jäsenyyttä, mutta sitä ei otettu neuvotteluihin, koska hallitus ei kunnioittanut perustuslakia tai opposition oikeuksia ja käytti salaista poliisia.[5]

Hallituksen säätämän vaalilain vuoksi viisi oppositiopuoluetta muodosti 1997 Slovakian demokraattisen koalition (SDK), jonka puhemieheksi ja myöhemmin sen puheenjohtajaksi nousi Mikuláš Dzurinda.

Michal Kovácin kauden päättyessä 1998 kukaan ehdokas ei saanut kansalliskokouksessa tarvittavaa 3/5:n enemmistöä, joten Mečiar otti myös presidentin valtuudet. Hän hyödynsi tätä erottamalla puolet maan lähettiläistä ja peruuttamalla Kováčin päätöksiä. Kováč halusi presidentin vaalin järjestettäväksi suoralla kansanäänestyksellä, jota ei järjestetty. Vielä syyskuun 1998 vaaleissa HZDS oli taas suurin puolue 28 %:n ääniosuudella, mutta ei saanut muodostettua hallitusta, joten opposition Mikuláš Dzurindasta tuli uusi pääministeri.

Mečiar oli johtavana ehdokkaana vuoden 2000 presidentinvaaleissa, mutta hävisi Rudolf Schusterille. HZDS oli jälleen suurin puolue 2002 vaaleissa, muttei taaskaan saanut yhteistyökumppaneita hallitukseen. Alentunut kannatus oli sisäisten riitojen syytä, ja osa puolueen jäsenistä lähti ja perusti uuden HZD:n Ivan Gašparovičin johdolla.

Vuoden 2003 presidentinvaaleissa Mečiar pääsi jälleen toiselle kierrokselle, mutta hävisi entiselle liittolaiselleen Gašparovičille. Mečiar ei osallistunut seuraaviin presidentinvaaleihin, vaan tuki Gašparovičia, joka valittiin uudelleen. Mečiarin tukipuolue HZDS menetti kaikki parlamenttipaikkansa kesän 2010 vaaleissa, mikä sai hänet harkitsemaan politiikasta luopumista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. sivu 16–18, 22
  2. Mečiar wants Lexa rehabilitated Slovak Spectator. Viitattu 01.06.2007.
  3. sivu 21–22
  4. sivu 24
  5. sivu 103–104
Slovakian vaakuna Slovakian pääministerit vuodesta 1993 lähtien
Vladimír Mečiar (1.1.1993–14.3.1994) | Jozef Moravčík (16.3.1994–13.12.1994) | Vladimír Mečiar (13.12.1994–29.10.1998) | Mikuláš Dzurinda (30.10.1998–4.7.2006) | Robert Fico (4.7.2006–8.7.2010) | Iveta Radičová (8.7.2010–4.4.2012) | Robert Fico (4.4.2012–)