Vjatkanhevonen
| Vjatkanhevonen | |
|---|---|
 |
|
| Alkuperä ja nimet | |
| Alkuperämaa: |
 Venäjä |
| Esiintyminen ja käyttö | |
| Käyttötarkoitus: | harrasteratsu, työhevonen |
| Globaali esiintyminen: | vaarantunut |
| Tärkeimmät alueet: | Kirovin alue, Udmurtia |
| Ominaisuudet | |
| Korkeus: | keskimäärin 140 cm |
| Paino: | keskimäärin 400 kg |
| Värit: |
hallakko tai rautiaan- tai ruunikonpäistärikkö, joskus ruunikko |
Vjatkanhevonen on vaarantunut hevosrotu, joka on peräisin entiseltä Vjatkan, nykyisin Kirovin alueelta Venäjältä. Vjatkanhevosia on lähinnä Kirovin ja Udmurtian alueilla.[1]
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vjatkanhevonen on monipuolinen, sisukas ja kestävä rotu. Sitä käytetään ratsastukseen, ajoon ja kevyeen työhön. Rotu on luonteeltaan aulis ja rehellinen sekä helppo käsitellä.[2]
Vjatkanhevosella on pieni pää ja paksu, vahva kaula. Lavat ovat voimakkaat, runko syvä ja lautaset lihaksikkaat. Jouhet ovat tuuheat ja talviturkki paksu. Väri on yleisimmin hallakko tai rautiaan- tai ruunikonpäistärikkö, joskus ruunikko.[3][2] Keskikorkeus on 140 cm ja keskipaino 400 kg.[1] Vuonna 1917 rotu oli jo sukupuuton partaalla, ja Venäjän vallankumouksen jälkeen tehtiin joitain yrityksiä sen pelastamiseksi.[3] Vuonna 2003 vjatkanhevosia oli noin 560,[1] ja vuonna 2007 se mainittiin FAO:n vaarantuneiden eläinrotujen luettelossa.[4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vjatkahevosen kehittymiseen ovat vaikuttaneet Kirovin, Udmurtian ja läntisen Permin alueiden maasto ja ilmasto. Rodun ulkomuotoon ovat ehkä vaikuttaneet Novgorodin siirtolaisten 1300-luvulla Pohjois-Venäjälle tuomat eestinhevoset ja klepperit sekä myöhemmin Uralin kaivoksille tuodut eestinhevoset.[3] Vjatkanhevonen oli tunnettu työhevosominaisuuksistaan, kestävyydestään, nopeudestaan ja taloudellisuudestaan. 1800-luvun alkupuolella sitä käytettiin usein vetämään troikkaa, ja joitakin yksilöitä vietiin Vjatkasta muun muassa Puolaan.[3] Myös konikponien uskotaan vaikuttaneen vjatkanhevoseen.[5][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Breed data sheet: Vyatskaya/Russian Federation Domestic Animal Diversity Information System, Food and Agriculture Organization of the United Nations. Viitattu 1.2.2012.
- ↑ a b c Pickeral, Tamsin: The Encyclopedia of Horses & Ponies, s. 237. Dempsey Parr, 1999. ISBN 1-84084-506-6. (englanniksi)
- ↑ a b c d Hendricks, Bonnie L. & Dent, Anthony A.: International Encyclopedia of Horse Breeds. Revised ed. Norman. University of Oklahoma Press, 2007. ISBN 9780806138848.
- ↑ Endangered List 2007 (PDF) Food and Agriculture Organization of the United Nations. Viitattu 1.2.2012. [vanhentunut linkki]
- ↑ Summerhays, R.S.: The Observer's Book of Horses and Ponies. Frederick Warne & Co, 1948.