Vixen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vixen
(1981–1991, 1997–1998, 2001–)
Tiedot
Tyylilaji: glam metal, heavy metal, hard rock
Kotipaikka: Yhdysvaltain lippu Saint Paul, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Sivusto: www.vixenrock.com
Jäsenet
Jahn Kuehnemund soolokitara (1980–1991, 2001–)
Jenna Sanz-Agero laulu (2001–)
Lynn Louise Lowrey basso (2001–)
Kat Kraft rummut (2001–)
Levy-yhtiöt
EMI  
Demolition Records  

Vixen oli yhdysvaltalainen yksi ensimmäisistä kokonaan naisista koostuvista rock -yhtyeistä. Sen musiikissa oli jonkin verran vaikutteita myös popista. Vixen perustettiin vuonna 1981 ja sen suurin suosio ajoittui 1980 luvun loppuun sekä 90-luvun alkuun.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitaristi Jan ’Lynn’ Kuehnemunde (s. 11.11.1961 St. Paul) perusti Vixenin lukiovuosinaan 1980−81 Minnesotassa, Yhdysvalloissa. Kuehnemunde soitti Vixenin kanssa Yhdysvalloissa ja näki kiertueella hyvän laulajan esiintyvän Los Angelesissa. Tämä oli Janet ’Patricia’ Gardner (s. 17.3.1962 Juneau, Alaska). Gardnerin ääni oli täydellinen Vixeniin, ja Kuehnemunde otti hänet yhtyeeseensä.

Vuonna 1984 yhtye esiintyi elokuvassa ”Hardbodies”, joka kertoo rannalla rakastuneista sekä jatkuvasta juhlimisesta. Vixen soitti elokuvan juhlakohtauksessa ja teki kuusi kappaletta elokuvaan: ”Computer Madness” (Jan Kuehnemund), ”Maria” (Tamara Ivanov), ”Be With Me” (Gail Ericksen & Keith Krupp), ”Mr Cool” (Gail Ericksen), ”Give It A Chance” (Janet Gardner & Jan Kuehnemund) ja ”Runnin” (Cindy Boetticher). Yhtyeen kokoonpano elokuvassa oli seuraava: Jan Kuehnemund (soolokitara), Janet Gardner (laulu), Tamara Ivanov (rytmikitara), Pia Miacco (basso) ja Laurie Hedlund (rummut).

Pian yhtye kävi läpi useita jäsenenvaihdoksia. Yhtye oli nähnyt Madam X:n konsertissa Roxy Petrucci-nimisen rumpalin (Roxyn sisko Maxine soitti Madam X:ssä kitaraa). Madam X teki yhden LP:n ”We Reserve The Right” ja yhden singlen “High In High School”/”Metal In Veins”, joissa molemmissa oli tuottajana Rick Derringer. Vain muutama kuukausi keikan jälkeen kuultuaan että Madam X oli lopettanut, Vixenin jäsenet lähettivät demonauhan Roxylle, joka on syntynyt maaliskuun 17., 1962 Rochesterissa, Michiganissa (sama syntymäpäivä kuin Janetilla). Roxy kävi muutamissa treeneissä ja pian hänestä tuli uusi rumpali Vixeniin.

Yhtyeessä oli nyt neljä jäsentä − Jan, Janet, Roxy ja bassossa Steve Vain vaimo, Pia Miacco. He tekivät kolmen laulun demonauhan (”Leave Me Alone”, ”Waiting For You” ja ”You Oughta Know By Now”). Nauha lähetettiin EMI:lle, joka ei aluksi uskonut, että jäsenet olivat kaikki naispuolisia.

Pian yhtye allekirjoitti levytyssopimuksen EMI:n kanssa. Samaan aikaan basisti Pia Miacco oli korvattu uudella basistilla Sharon "Share" Pedersenillä (s. 21.3.1963 Glengoe, Minnesota). Janet löysi Sharen tämän ollessa keikalla pienellä klubilla Hollywoodissa. Näin oli muodostunut klassinen Vixen-kokoonpano − Jan Kuehnemunde (soolokitara), Janet Gardner (laulu ja rytmikitara), Share Pedersen (basso) ja Roxy Petrucci (rummut). Tämä kokoonpano Vixenistä oli haastateltavana monien muiden rockartistien tavoin vuoden -88 Penelope Spheeriksen tuottamassa elokuvassa The Decline of Western Civilization II: The Metal Years. Dokumentin haastattelut tehtiin elo-helmikuussa vuosina 1987-1988 eli paljon ennen Vixenin debyyttilevyä.

Esikoisalbumi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1988 Vixen julkaisi debyyttilevynsä Vixen ja ensimmäisen singlen eli ”Edge Of A Broken Heartin" yhtyeelle teki Richard Marx. Levyn äänityksestä ja tuottamisesta vastasivat Marx ja David Cole, Rick Nigher ja Spencer Proffer. Heidän avullaan ja Jeff Parisin biisin teon avulla Vixen teki hienon debyyttilevyn. Se meni suoraan listojen kärkeen, kuin myös single ”Edge Of A Broken Heart”. Seuraavat kaksi singleä; ”Cryin’ ” (tekijät Gregg Trip ja Jeff Paris) ja ”Love Made Me” (tekijät John Keller, Marci Levy ja Michael Caruso) olivat myös isoja hittejä. Levy myi kultaa Amerikassa sekä levyn kokonaismyynti maailmanlaajuisesti nousi yli miljoonaan kappaleeseen. Loppuvuosi sekä seuraava vuosi kuluivat keikkaillen yhtyeen kiertäessä avausyhtyeenä monille isoille artisteille kuten Ozzy Osbourne, Scorpions, Bad Company sekä yhtyeen tehdessä myös omia keikkoja. Tammikuun 17. 1989 Vixen soitti Helsingissä Scorpionsin lämmittelijänä. Samana vuonna Milton Keynes Festivaleilla Englannissa Vixen soitti Bon Jovin, Europen ja Skid Row'n kanssa yli 60 000 hengelle.

Vixen palasi studioon vuoden 1989 lopulla ja äänitykset kestivät alkuvuoden -90, kunnes yhtye julkaisi seuraavan levyn Rev It Up heinäkuussa -90. Tälle levylle yhtye on itse tehnyt suurimman osan materiaalista (10 biisiä 11!). Ensimmäinen single ”How Much Love” (tekijät J. Kuehnemund, J. Conrad, S. Plunkett) on rock biisi ja toinen single balladi ”Love Is A Killer” (tekijät R. Petrucci, H. Paress) paljastaa yhtyeen herkemmän puolen. Kolmas single ”Not A Minute Too Soon” (tekijät J. Gardner, S. Pedersen) onkin sitten Vixenin viimeiseksi jäänyt single. Elokuun 11. -90 Vixen teki Unplugged session MTV:lle New Yorkissa. Syyskuussa -90 Vixen julkaisi 40-minuuttisen VHS-kasetin nimeltään ”Revved Up!”, jolta löytyvät kaikki 6 Vixen videota. Loppuvuosi yhtyeellä kului Amerikassa tehden omia keikkoja sekä toimien avausyhtyeenä isoille artisteille kuten Kiss ja Ratt.

Vuoden –91 alkupuolella Vixen keikkaili Euroopassa Deep Purplen mukana. Vixen soitti Suomen keikkansa 4.3. –91 Helsingissä. Levy Rev It Up myi vielä kohtuullisen hyvin Yhdysvalloissa, mutta ei saavuttanut kultalevyrajaa. Grunge-aalto alkoi nousta ja koko musiikkiteollisuus oli muutoksen kourissa. Vielä vuoden –91 aikana levy-yhtiö EMI irtisanoi Vixenin sopimuksen sekä yhtyeen jäsenet olisivat halunneet irtisanoa manageritoimistonsa. Myös yhtye itse riitaantui siitä, mihin musiikilliseen suuntaan olisi pitänyt jatkaa. Viimeisen kerran kaikki neljä jäsentä olivat samassa huoneessa vuonna -92, jonka jälkeen Vixen lopetti toiminnan. Syinä olivat manageriongelmat ja musiikilliset erimielisyydet.

Jälleen yhteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roxy Petrucci ja Janet Gardner perustivat Vixenin uudelleen 1997, Gina Stilen (kitara) ja Rana Rossin (basso) kanssa. Kokoonpano kiersi USA:ta vuonna -97. Vuonna 1998 Petrucci, Gardner ja Stile äänittivät albumin Tangerine. Levyn julkaisun jälkeen Roxyn sisko Maxine Petrucci tuli soittamaan bassoa Rana Rossin paikalle USA:n kiertueelle vuonna -98. Tämän jälkeen yhtye sai pian haasteen tekijänoikeusrikkomuksista yhtyeen entiseltä kitaristilta Jan Kuehnemundelta.

Kitaristi Jan Kuehnemunde herätti Vixenin 2001, kokoonpanolla Janet Gardner, Roxy Petrucci ja uusi basisti Pat Holloway. Tämä ryhmä kiersi USA:ta kesällä –01 ollessaan osa ”Voices of Metal” -kiertuetta. Valitettavasti heinäkuussa, puolessa välissä kiertuetta erimielisyydet hajottivat yhtyeen, kitaristi Jan Kuehnemunden ainoastaan jääden jäljelle. Hän kokosi nopeasti uuden ryhmän, laulussa Jenna Sanz-Agero, bassossa Lynn Louise Lowrey ja rummuissa Kat Kraft kiertäen tällä kokoonpanolla samaisen kiertueen loppuun kesällä –01.

Vuonna 2004 VH1 kutsui neljä alkuperäisjäsentä eli "klassisen" Vixen-kokoonpanon ohjelmaansa Bands Reunited. Show äänitettiin 2. elokuuta -04 ja se esitettiin TV:ssä marraskuussa. Tämän VH1-lähetyksen seurauksena EMI uudelleen julkaisi kaksi ensimmäistä Vixen albumia.

Vuosien 2005 ja 2006 aikana uusi Vixen-kokoonpano Kuehnemunde, Sanz-Agero, Lowrey ja Kraft keikkailivat Euroopassa ja Amerikassa. Syksyllä -06 yhtye julkaisi vanhat Vixen-kappaleet livelevynä nimeltään Extended Versions, joka on äänitetty Ruotsin keikalta kesäkuussa -05. Yhtye aloitti myös uuden studiolevyn äänitykset. Vixen kävi jälleen Suomessa ja soitti keikkansa Yngwie Malmsteenin kanssa 14. Joulukuuta Helsingissä sekä 15. joulukuuta 2006 Oulussa. 30. tammikuuta 2007 Vixen julkaisi uuden studiolevyn Live And Learn.

Vuoden 2008 aikana yhtyeeltä pitäisi ilmestyä DVD-julkaisu edellä mainitusta Ruotsin keikastaselvennä.

Kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen Vixen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jan Kuehnemund - Soolokitara (1980 - 1991, 2001 - k. 2013)
  • Jenna Sanz-Agero - Laulu (2001 - nykyinen)
  • Lynn Louise Lowrey - Basso (2001 - nykyinen)
  • Kat Kraft - Rummut (2001 - nykyinen)

Klassinen Vixen-kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Janet Gardner – Laulu, Rytmikitara (1983 - 1991, 1997 - 2001)
  • Jan Kuehnemund – Soolokitara (1980 - 1991, 2001 - nykyinen)
  • Roxy Petrucci - Rummut (1986 - 1991, 1997 - 2001)
  • Share Pedersen - Basso (1987 - 1991)

Muut jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gina Stile - Kitara (1997 - 2000)
  • Rana Ross - Basso (1997 - 1998)
  • Maxine Petrucci – Basso (1998)
  • Pat Holloway – Basso (2001)
  • Pia Maiocco - Basso
  • Liza Carbe - Basso (1983)
  • Tamara Ivanov - Kitara
  • Laurie Hedlund - Rummut
  • Noelle Bucci - Laulu
  • Gayle Erickson-DeMatoff - Basso
  • Cindy Boettcher - Koskettimet
  • Marlene Peterson - Rummut
  • Nancy Shanks - Laulu

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vixen (1988) (kultalevy Yhdysvalloissa)
  • Rev It Up (1990)
  • Tangerine (1998)
  • Best of Vixen - Full Throttle (1999)
  • Extended Versions (aka Live in Sweden) (2006)
  • Live & Learn (2007)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levyltä Vixen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Edge of a Broken Heart #51 UK, #26 US (EMI ’88)
  • Cryin' #27 UK, #22 US (EMI ’88)
  • Love Made Me #36 UK (EMI ’89)
  • Edge of a Broken Heart (re-issue) #59 UK

Levyltä Rev It Up[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • How Much Love #35 UK, #44 US (EMI ‘90)
  • Love is a Killer #41 UK, #71 US (EMI ‘91)
  • Not a Minute Too Soon #37 UK (EMI ‘91)

Videot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Revved Up VHS 1990. 37 mins. UK

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]