Viulukonsertto nro 3 (Bruch)
Wikipedia
Max Bruch sävelsi kolmannen viulukonserttonsa d-mollissa (op. 58) vuosina 1890–1891. Siinä missä ensimmäinen konsertto on vakiinnuttanut asemansa ohjelmistossa ja toista esitetään satunnaisesti, ei kolmatta soiteta lähes koskaan. Suosion puutteesta huolimatta sekä säveltäjä itse että Joseph Joachim, jolle teos omistettiin, ihailivat konserttoa. Alun perin Bruch sävelsi vain yhden osan, Allegron (1. osa), mutta Joachim sai hänet laajentamaan teoksen kolmiosaiseksi.[1]
Osat [muokkaa]
- Allegro energico
- Adagio
- Finale. Allegro molto
Lähteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Nuotteja (englanniksi)
