Virve (nimi)
| Virve | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | 2. maaliskuuta |
| – ruotsinkielinen | – |
| – ortodoksinen | 4. huhtikuuta |
| Muunnelmia | Virva |
| Vastineita eri kielissä | – |
| Nimen alkuperä | sana virpi, pieni oksa tai kasvi |
Virve on suomalais-virolainen naisen etunimi. Virven nimipäivä on 2. maaliskuuta. Vuoden 2019 loppuun mennessä nimi on Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan annettu noin 2 560 naiselle, joista hieman yli puolet on 1960- ja 1970-luvuilla syntyneitä.[1]
Nimi on muodostettu pientä oksaa tai kasvia tarkoittavasta sanasta virpi, jonka monet taivutusmuodot alkavat virve-.[2] Tämä runokielinen sana esiintyy muun muassa Kalevalan 25. runossa:
"Jo tuon näen kyselemättä,
arvoan anelematta:
toit käkösen tullessasi,
sinisotkan suojassasi,
vihannimman virven latvan
vihannasta virviköstä,
tuorehimman tuomen lehvän
tuorehesta tuomikosta."
([3])
Nimi Virve tuli ensin käyttöön Virossa 1900-luvun alussa. Tiettävästi ensimmäinen Virve oli Oskar ja Aino Kallaksen vuonna 1901 Virossa syntynyt tytär.[2] Suomeen nimen toi Estonia-teatterin johtajana toiminut näyttelijä Hilma Rantanen-Pylkkänen, jonka ehdotuksesta hänen veljensä tytär, vuonna 1912 syntynyt Virve Tähtinen (myöh. Vierikko) sai ensimmäisenä Suomessa nimen Virve.[2]
Tunnettuja Virve-nimisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Listan henkilöt ovat suomalaisia, ellei toisin mainita.
- Virve Kauste (s. 1952), näyttelijä
- Virve Köster (eli Kihnu Virve, 1928–2022), virolainen kansanlaulaja ja säveltäjä
- Virve Larimo (s. 1955), näyttelijä
- Virve Lilja (s. 1968), taidegraafikko ja taidemaalari
- Virve Nuotio (s. 1975), laulaja
- Virve Pajuharju (s. 1967), aitajuoksija
- Virve Roolaid (s. 1933), neuvostoliittolainen keihäänheittäjä
- Virve Rosti (eli Vicky Rosti, s. 1958), iskelmälaulaja
- Virve Sammalkorpi (s. 1969), kirjailija, toimittaja ja tekstisuunnittelija.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 2.3.2021.
- ↑ a b c Kustaa Vilkuna: Suuri nimipäiväkalenteri, s. 74. Otava, 1969.
- ↑ Viideskolmatta runo Kalevala. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Arkistoitu 23.7.2020. Viitattu 2.3.2021.