Virtavesien kunnostus

Virtavesillä tarkoitetaan laajasti ottaen virtaavan veden (vesistö)kokonaisuuksia, joilla on omaleimainen eliöstönsä. Erityspiirteinä ovat kosket ym. muut virtapaikat. Lisäksi virtavesissä voi olla myös järvimäisiä piirteitä, kuten myös järvissä voi olla jokimaisia osia (esim. salmet). Vesilaki määrittelee joeksi virtaavan veden vesistön joka on soutukelpoinen tai jonka keskivirtaama on vähintään 2 m3 / s. Virtavesityyppeihin kuuluvat myös niin sanotut pienvedet eli purot ja norot. Virtavedet ovat usein Suomessa uhanalaisia.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtavesien kunnostustarvetta aiheuttavat muun muassa voimatalouskäyttö, jonka seurauksena vesistöt saattavat kärsiä vedenlaadun heikkenemisestä ja rantojen eroosiosta, purojen ja jokien perkaukset tulvasuojelun ja maankuivatuksen tarpeisiin sekä vesistöjen perkaukset uiton tarpeisiin. Voimatalousrakentamisella on ollut merkittäviä kielteisiä vaikutuksia myös koski- ja virtaelinympäristöihin sekä vaelluskalojen luontaiseen lisääntymiskiertoon. Virtavesien kunnostuksilla pyritään saavuttamaan useita ekologisia, taloudellisia, maisemallisia ja vedenlaadullisia hyötyjä. Virtavesien kunnostuksesta aiheutuvia hyötyjä ovat muun muassa eliöstön, uoman rakenteen ja virtausolojen monipuolistuminen ja vesistöjen veden laadun paraneminen. Virtavesien kunnostuksia on tehty enimmäkseen kalataloudellisista syistä, mutta nykyisin kunnostukset toteutetaan kokonaisvaltaisemmin, koko vesiekosysteemi huomioon ottaen. Virtavesien kunnostuksilla vesistö pyritään palauttamaan lähemmäksi luonnontilaa suoraan vesistöön kohdistuvilla toimenpiteillä. Virtavesien kunnostusta tukee EY:n vesipolitiikan puitedirektiivi.

Esimerkiksi puun uittoa varten perattuja jokia ja koskia on kunnostettu vesittämällä kuivia uomanosia, lisäämällä syvyysvaihteluita ja kutusoraikkojen määrää.