Virvonta

Wikipedia
Ohjattu sivulta Virpominen
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikkunoita on lähdössä kierrokselle virpomisoksineen ja koreineen. Kerava 1998.

Virvonta tai virpominen on lasten perinne, jossa käydään pääsiäisaikaan koskettamassa koristelluilla pajunkissavitsoilla toivottaen onnea ja terveyttä yleensä naapurustolle.[1][2] Usein lapset ovat pukeutuneina pääsiäisnoidiksi[1].

Sana virvonta on yhteydessä notkeaa oksaa tarkoittavaan virpi-sanaan[3]. Virvottaessa pajunkissakimppua heilutetaan virvottavan edessä ja lausutaan virvontaluku eli -loru. Virvottavalle annetaan vitsa ja virpoja saattaa saada palkkioksi makeisia. Yleisesti käytössä oleva virvontaluku on: ”Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle.” Erilaisia loruja on kuitenkin useita.[4][5]

Alun perin virvonta on itäsuomalainen ortodoksiseen kristillisyyteen liittyvä siunaava palmusunnuntain perinne. Pajunoksat siunattiin kirkossa lauantain jumalanpalveluksen yhteydessä, jotta niillä voitiin virpoa sukulaisille tai perheenjäsenille palmusunnuntaina. Virvonta on tehty Jeesuksen palmunlehvätervehdyksen muistoksi. Se on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana. Pajuissa on vanhastaan ajateltu olevan taikavoimaa. Suomalais-ugrilaisilla kansoilla on oksanheilutuksella ollut tapana karkottaa pahoja henkiä.[6] Pajunoksa annettiin virvotulle virpomisluvun päätteeksi ja palkka tultiin noutamaan pääsiäislauantaina[7]. Pohjanmaalla noidiksi eli trulleiksi pukeutuneet lapset käyvät virpomassa pääsiäislauantaina ja palkka saadaan virpomisen päätteeksi.[8]

Ortodoksit ovat arvostelleet tapaa, että pikkulapset puetaan noidiksi ja kiertävät virpomassa tuntemattomia. Kyseinen tapa on heidän mukaansa länsisuomalaisen pääsiäisnoitaperinteen ja itäsuomalaisen virvontaperinteen sekoittamista.[6] Länsi-Suomessa virvontaa ei ole vanhastaan harrastettu.[9][10][11] Noita-asuisten lasten toimittama virpominen on kuitenkin läheistä sukua yleispohjoismaisille kevätperinteille, joissa esiintyy niin noidaksi pukeutumista kuin oksien koristelemista ja niillä ”piiskaamistakin”. Esimerkiksi Ruotsissa lapset ovat jakaneet pääsiäisvitsoja (påskris) ja -kortteja pääsiäisämmiksi pukeutuneina, Tanskassa ja Norjassa taas koristellaan laskiaiseksi oksia (fastelavnsris), joilla lapset ovat perinteisesti ”piiskanneet” vanhempansa hereille aamulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
  2. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  3. Joki, Leena: Virpomalla virkeäksi (Kieli-ikkuna) Helsingin sanomat. 6.3.2008. Viitattu 12.3.2011.
  4. Virpojat ovat liikkeellä tänään 28.3.2010. Ylen uutiset. Viitattu 12.3.2011.
  5. Virpomisloruja 28.3.2010. Ylen uutiset. Viitattu 12.3.2011.
  6. a b Palmusunnuntai – virpominen Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 12.3.2011.
  7. Sillanpää, Merja (FT): Pääsiäisperinteet muuttuvat alati Keskisuomalainen. 8.4.2009. Viitattu 12.3.2011.
  8. Muualla Suomessa virvotaan tänään – Trullit liikkuvat Pohjanmaalla vasta viikon kuluttua pohjalainen.fi. 24.3.2013. Vaasa: Pohjalainen. Viitattu 24.3.2013.
  9. Virpominen on karjalainen perinne 4.4.2009. Ylen uutiset. Viitattu 12.3.2011.
  10. Kantonen, Marianne: Virpominen on ortodokseille kulttuuriperinnön siirtämistä 21.3.2010. Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 12.3.2011.
  11. ILMIÖITÄ: Virpojanoidat ärsyttävät ortodokseja 24.3.2010. Ylen uutiset. Viitattu 12.3.2011.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Virpomaloruja. Kyllikki Takalan kokoamana. Joensuu: Joensuun kalevalaiset naiset, 1984 (3. lisäpainos 1990).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]