Viron sosialistinen neuvostotasavalta
Sivulta puuttuu | Eesti Nõukogude Sotsialistlik Vabariik Эстонская Советская Социалистическая Республика Estonskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika |
|||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1940 – 1941 1944 – 1990 |
|||||||
|
|||||||
 |
|||||||
|
|
|||||||
| Osa | Neuvostoliittoa | ||||||
| Korkeimman neuvoston puheenjohtaja | Arnold Rüütel (itsenäistymisen hetkellä) | ||||||
| Pääkaupunki | Tallinna | ||||||
| Pinta-ala | 45 226 km² (13. sijalla Neuvostoliitossa), josta sisävesiä 4,56% | ||||||
| Väkiluku –väestötiheys |
1 565 662 31,6/km² / km² |
||||||
| Virallinen kieli | viro (de facto) ja venäjä | ||||||
| Yleisimmät kielet | ei | ||||||
| Valuutta | rupla (viroksi rubla, ven. ру́бль, rublʹ) = kopeekka (viroksi kopikas, ven. копе́йка, kopeika) (SUR) |
||||||
| Aikavyöhyke | UTC+3 |
||||||
| Edeltäjä(t) | Viro | ||||||
| Seuraaja(t) | Viro | ||||||
| Motto | Kõigi maade proletaarlased, ühinege! | ||||||
| Kansallislaulu | Eesti Nõukogude Sotsialistliku Vabariigi hümn | ||||||
Viron sosialistinen neuvostotasavalta, lyhenteeltä Viron SNT (viroksi Eesti Nõukogude Sotsialistlik Vabariik, Eesti NSV, ENSV, ven. Эсто́нская Сове́тская Социалисти́ческая Респу́блика, Эсто́нская ССР, ЭССР, Estonskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika, Estonskaja SSR, ESSR), oli Viron valtioalueelle 6. elokuuta 1940 muodostettu Neuvostoliiton jäsentasavalta.
Nimitys otettiin käyttöön jo 21. heinäkuuta ennen 5. elokuuta tapahtunutta Neuvostoliittoon yhdistymistä, kun Neuvostoliiton tukemat kommunistit julistettiin 14.–15. heinäkuuta järjestettyjen vaalien voittajiksi.
Alue oli toisen maailmansodan aikana Saksan hallussa 1941–1944, jolloin sitä kutsuttiin Viron päähallintopiiriksi (saks. Generalbezirk Estland) ja se määriteltiin osaksi Ostlandin valtakunnankomissariaattia (Reichskommissariat Ostland). Vuonna 1944 alue palautui neuvostohallinnon piiriin. Vuonna 1991 maa itsenäistyi jälleen Viron tasavallaksi.
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
Neuvostokauden alkuajat [muokkaa]
Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi 6. elokuuta 1940 neuvostotasavallan anomuksen liittyä Neuvostoliittoon, jolloin siitä tuli yksi Neuvostoliiton kuudestatoista neuvostotasavallasta.
Viroa alettiin muuttaa kommunistiseksi. Suuryrityksiä kansallistettiin, maita ja rakennuksia takavarikoitiin valtiolle. 24. marraskuuta Viron kruunu korvattiin ruplalla. 15. tammikuuta 1941 pankkitalletukset kansallistettiin. Kesällä 1941 järjestettiin ensimmäinen joukkokyyditys Virosta Siperiaan, noin 10 000 henkeä.[1]
Myös hallintojärjestelmää alettiin uudistaa. Yliopistojen ja kulttuurielämän johtajia vaihdatettiin. Hallintoelimiin asetettiin venäjänvirolaisia kommunisteja, jotka olivat saaneet koulutuksensa Neuvostoliitossa. Saksankielinen väestö siirrettiin Saksaan.
Viron neuvostotasavallan perustamisen jälkeen maan ainoa sallittu puolue oli Viron kommunistinen puolue. Kommunistisen puolueen pääsihteeri eli ensimmäinen sihteeri oli käytännössä tasavallan johtaja, vaikka esimerkiksi presidentin virkakin oli olemassa. Ensimmäisen neuvostokauden ajan 1940-1941 puolueen pääsihteeri oli Karl Säre.
Viron päähallintopiiri [muokkaa]
Toisen maailmansodan aikana vuodesta 1941 vuoteen 1944 Viroa miehitti Saksa ja muodosti siitä Viron päähallintopiirin. Sen jälkeen alue palautui Neuvostoliiton hallintaan.
Toisen maailmansodan jälkeen [muokkaa]
Viron yhteiskuntajärjestelmän muuttamista neuvostoliittolaiseksi jatkettiin. Syyskuussa 1947 perustettiin Viron ensimmäinen kolhoosi. Vuonna 1949 aloitettiin koko maan maatilojen laajamittainen kollektivisointi.[1] Vuosina 1944–1950 Viron kommunistisen puolueen pääsihteeri oli Nikolai Karotamm, joka syrjäytettiin Moskovan painostuksesta. Syynä oli luultavasti paljolti maatalouden kollektivisoinnin hitaus.
Siirtymistä neuvostojärjestelmään vaikeutti Virossa kuten muissakin Baltian maissa aseellinen vastarintaliike, metsäveljet.
Koulunkäynti Virossa 1940-luvulla oli paljolti samankaltaista kuin ennen neuvostovaltaa; kommmunistinen propaganda tuli kouluihin vasta myöhemmin.[2]
Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja monet muut länsimaat, poikkeuksena muun muassa Ruotsi[3] eivät tunnustaneet Neuvostoliittoon liittymisiä laillisina. Ne säilyttivät diplomaattisuhteensa entisellään, eivätkä koskaan virallisesti tunnustaneet Viron SNT:n olemassaoloa tai Viroa osana Neuvostoliittoa. [4]
Liennytys ja venäläistämiskausi [muokkaa]
Vuonna 1950 Viron kommunistisen puolueen pääsihteeriksi valittu Johannes Käbin jatkoi virassaan aina vuoteen 1978 saakka. Stalinin kuoleman jälkeen (1953) Neuvosto-Virossa alkoi liennytyskausi. Siperiaan karkotettuja palautettiin Viroon, ja yleinen ilmapiiri vapautui hieman.
Yhteydenpito Neuvostoliiton ulkopuolelle oli kuitenkin vähäistä, ja vain harva virolainen sai matkustaa ulkomaille (poikkeuksena kommunistiset valtiot). Muualta Neuvostoliitosta muutti suuri joukko venäläisiä työn perässä Viroon.
Viron sosialistinen neuvostotasavalta oli melko suljettu 1960-luvun loppupuoliskolle asti. Merkittävänä avautumisen aloittajana pidetään, kun Urho Kekkonen vieraili Virossa vuonna 1964 pitäen siellä puheen viroksi.[5] Seuraavana vuonna laivayhteys Helsingin ja Tallinnan välille palautettiin. Neuvostoliiton matkailuyritys Inturist tilasi suomalaisilta rakentajilta Viru-hotellin.
Vähitellen virolaiset alkoivat katsella maan pohjoisosissa myös Suomen televisiota, joka ei ollut mahdollista ilman teknisiä muutoksia, koska Suomessa käytettiin televisiossa saksalaista PAL-järjestelmää ja Neuvostoliitto oli valinnut televisiostandardikseen ranskalaisen SECAM:n, jottei keskisessä Itä-Euroopassa olisi ollut mahdollista katsella Keski-Euroopan lähetyksiä rajamailla.
1970-luvun lopulta lähtien venäjän kielen asemaa vahvistettiin kaikkialla Neuvostoliitossa ja myös Virossa. Tämä herätti jopa sen ajan autoritaarisissa oloissa suurta vastustusta maan kulttuuripiireissä, ja joukko sivistyneistön edustajia allekirjoitti ns. neljänkymmenen kirjeen vuonna 1980 ja puolusti viron kielen asemaa.
Ideologisen taistelun tehostamiseksi Viron kommunistisen puolueen pääsihteeriksi nimitettiin 1978 Karl Vaino. Matkailua pyrittiin jonkin verran rajoittamaan ja Suomeen vierailevat virolaiset otettiin tarkempaan valvontaan. Julkisista rakennuksista poistettiin Suomeen suunnattuja televisioantenneja.
Vuoden 1980 Moskovan olympialaisten eräitä tapahtumia, kuten purjehdus järjestettiin Tallinnassa.
1980-luvun lopulle tultaessa virolaisten osuus maan väestöstä oli romahtanut 1930-luvun lähes 90 prosentista noin 60 prosenttiin. Samaan aikaan etnisten venäläisten osuus oli kasvanut noin 20 prosenttiyksiköllä. Viron väestö kuitenkin kokonaisuudessaan kasvoi. Suurimpana syynä oli Moskovan keskushallinnon valitsema politiikka, jossa haluttiin kiihdyttää venäläisten muuttoa Baltian maihin.
Neuvosto-Viron loppu [muokkaa]
Vuonna 1988 Mihail Gorbatšovin pääsihteerikaudella Viron kommunistisen puolueen pääsihteeriksi valittiin Vaino Väljas. Ideologinen taistelu heikentyi ja venäläistämispyrkimyksistä luovuttiin. Samana vuonna Viron parlamentti julisti Viron ”suvereeniksi tasavallaksi”. Käytännössä Viro pysyi yhä osana Neuvostoliittoa.
8. toukokuuta 1990 neuvostotasavallan korkein neuvosto nimesi maan uudelleen Viron tasavallaksi, ja 20. elokuuta 1991 Viro ilmoitti vuonna 1918 julistetun valtiollisen itsenäisyytensä jatkuvan. Viron tasavallan pakolaishallituksen väliaikainen presidentti Heinrich Mark puhui riigikogussa ja luovutti valtuutensa Lennart Merelle. Seuraavien viikkojen aikana itsenäistyminen tunnustettiin kaikkialla.
Suomi ei tunnustanut uudelleen Viron tasavaltaa, vaan totesi vuonna 1920 annetun virallinen tunnustuksen riittävän. Viron nykyisen käsityksen mukaan 1991 ei perustettu uutta valtiota, vaan mitään neuvostotasavaltaa Virossa ei ollutkaan. Virallisen tulkinnan mukaan Viron tasavalta oli noina vuosina miehitetty, ja 24. helmikuuta juhlitaan Viron itsenäisyyttä alkuperäisen julistuksen päivän mukaisesti.
Kiista valtiollisesta luonteesta [muokkaa]
Tulkintojen eroavaisuus Venäjän federaation kanssa johti siihen, että riigikogu lisäsi neuvotellun rajasopimuksen hyväksymisasiakirjoihin johdantokappaleen. Siinä viitattiin Viron tasavallan ja Neuvosto-Venäjän 2. helmikuuta 1920 solmimaan Tarton rauhansopimukseen tavalla, joka Venäjän mielestä olisi tarjonnut Virolle mahdollisuuden myöhemmin väittää, että Viron liittäminen Neuvostoliittoon tapahtui kansainvälisen oikeuden vastaisesti. Siten Eestin sosialistisen neuvostotasavallan tekemä alueluovutus Neuvostoliiton aikana Venäjän sosialistiselle federaatiolle voitaisiin selittää oikeudellisin perustein mitättömäksi. Tämän johdannon vuoksi Venäjä jätti sopimuksen ratifioimatta, minkä vuoksi sopimus ei ole astunut voimaan.
Suomen Viro-instituutin aikaisempi johtaja Martti Turtola julkaisi 2008 tutkimuksen Viron Neuvostoliittoon-liittämiseen johtaneista tapahtumista.[6] Hänen mukaansa ”on aivan liian yksipuolinen näkemys, että Neuvostoliitto miehitti Viron asevoimin virolaisten tahdosta piittaamatta”.[7] Turtola on aikaisemmin julkaissut tutkimuksen,[8] jonka mukaan Viron presidentti Konstantin Päts sai Viron itsenäisyyden alkuvuosina Neuvostoliitolta rahaa enemmän kuin palkkaa parlamentaarikkona.
Suomen virallisen kannan mukaan Viron itsenäisyys jatkui 1940–1991 pakolaishallituksen muodossa, minkä vuoksi Suomen ei tarvinnut tunnustaa Viron tasavaltaa 1991 uudelleen, vaan 1920 tapahtuneen tunnustamisen olemassaolo oli riittävä peruste diplomaattisuhteiden solmimiseksi jälleen. Kanta tukee epäsuorasti Viron virallista kantaa. Suomella ei kuitenkaan ole virallista kantaa Viron historiankirjoitukseen.
Katso myös [muokkaa]
- Viro
- Viron historia
- Neuvostoliitto
- Molotov–Ribbentrop-sopimus
- Baltian maiden itsenäistyminen 1986–1991
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Neuvosto-Viron arkipäivää / toimittanut Enno Tammer, WSOY, 2006
- ↑ http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=1675&category=3
- ↑ kongress.ee luettu 11.2.2007 - ei erityisen hyvä lähde, paremman voi lisätä
- ↑ Viron ulkoasiainministeriö, luettu 11.2.2007
- ↑ Pekka Lilja, Kulle Raig: Urho Kekkonen ja Viro Suomen Viro-yhdistysten liitto. Viitattu 31.7.2008.
- ↑ Viro pyrki liittoon Stalinin kanssa (shtml) 19.3.2008. Ilta-Sanomat. Viitattu 15.2.2011. (suomeksi)
- ↑ Suomalaisasiantuntija: Viron hallitus toiminut epäviisaasti 27.4.2007. Helsingin Sanomat. (suomeksi)
- ↑ Erkki Tuomioja: Martti Turtola: Presidentti Konstantin Päts. Viro ja Suomi eri teillä (php) Viitattu 15.2.2011. (suomeksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
Liettuan SNT- Kirgiisien SNT- Tadžikistanin SNT- Armenian SNT- Latvian SNT- Turkmenistanin SNT- Viron SNT
Lyhytikäiset: Karjalais-suomalainen SNT- Transkaukasian SFNT- Abhasian SNT- Horezmin SNT- Buharan SNT-
