Virginia-luokka (sukellusvene)
| Virginia-luokka | |
|---|---|
_returns_to_the_General_Dynamics_Electric_Boat_shipyard.jpg) USS Virginia (SSN-774) |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
7 150 t (pinnalla) 7 800 t (sukellus) |
| Pituus | 114,91 m |
| Leveys | 10,36 m |
| Koneteho | S9G-painevesireaktori |
| Nopeus |
15 solmua (pinnalla) 25+ solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 113 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
BGM-109 Tomahawk (Mk36 VLS (Vertical Launch system)) 4 × 21" torpedoputkea (Mark 48 ADCAP) merimiinoja |
Virginia-luokka (tai 774-luokka) on Yhdysvaltain laivaston ydinsukellusveneluokka, jonka ensimmäinen alus otettiin palvelukseen vuonna 2004. Luokan alukset korvaavat vanhenevia Los Angeles -luokan sukellusveneitä. Luokan oli tarkoitus olla pienempi ja halvempi versio kylmän sodan loppuvuosina suunnitellusta Seawolf-luokasta. Loppujen lopuksi hintaero jäi marginaaliseksi.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Selvitystyö Seawolf-luokan alusten korvaamisesta alkoi jo vuonna 1988. Tammikuussa 1991 Yhdysvaltain laivaston operaatiopäällikkö (engl. Chief of Naval Operations, CNO) amiraali Frank Kelso määräsi suunnittelutyön aloitettavaksi työnimellä Centurion eli seuraavan vuosisadan sukellusvene. Suunnittelutyön perusteet hyväksyttiin lokakuussa ja päävaatimukset hyväksyttiin tammikuussa 1992. Alusten hinnan tuli olla noin puolet Seawolf-luokan alusten hinnasta tai suurin piirtein sama kuin Los Angeles -luokan alusten hinta. Lisäksi Los Angeles -luokan alusten hankinnan tulee keskeytyä joko sen kehityskaaren päättymiseen tai siksi, ettei se kykene vastaamaan Venäjän laivaston kylmän sodan päättymisen jälkeen palvelukseen ottamien sukellusveneiden aiheuttamiin uhkiin.[1]
Suunnitellun aluksen rungon pituus on 114,9, leveys 10,4 ja korkeus 9,8 metriä. Sen uppouma on noin 7 800 tonnia sukelluksissa. Aluksen aseistuksena on neljä keulaan asennettua 533 millimetrin torpedoputkea, joihin on 26 torpedoa esimerkiksi Mk 48 ADCAP. Torpedoista neljä on torpedoputkissa. Lisäksi aluksen etuosaan on asennettu kaksitoista Mk45 VLS -siiloa, joita voidaan käyttää esimerkiksi Tomahawk-ohjusten laukaisemiseen. Aseistuksen täydentävät Mk 60 ja Mk 67 merimiinat.[2]
Alusten omasuojana on sekä ulkoisia että rungon sisäisiä harhamaaleja. Lisäksi aluksille on asennettu AN/BLQ-10 ESM-järjestelmä. Alusten kaikuluotaimina ovat AN/BQQ-10 A-RCI kaikuluotain, hinattavat AN/TB-16 ja AN/T29A kaikuluotaimet. Aluksille on asennettu AN/BVS-1 photoioninen masto ja AN/BPS-16 merenkulkututka. Taistelunjohtojärjestelmä AN/BYG-1 (CCS Mk II) yhdistelee taktisten valvontajärjestelmien (TCS) tiedot ja tulenjohtojärjestelmän (WCS) ja siihen on liitetty viestijärjestelmät yhteyksien hoitamiseksi.[2]
Alusten voimanlähteenä on yksi S9G painevesireaktori, joka tuottaa höyryn kahdelle turbiinimoottorille. Järjestelmä tuottaa noin 40 000 hevosvoimaa yksiakseliseen pump jet -moottoriin. Aluksissa on myös apuvirtalaitteisto. Alusten maksiminopeus on reilusti yli 25 solmua, mutta tarkka tieto on salainen. Toimintamatkaa rajoittaa ainoastaan miehistön tarpeisiin varastoidut elintarvikkeet. Maksimisyvyys on luokiteltu salaiseksi, mutta oletettavasti noin 500 metriä. Aluksen normaalissa miehistössä on viitisentoista upseeria ja 120 miehistönjäsentä.[2]
Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mallineessa on esitetty Block I:n tiedot. Block II:een kuuluneissa aluksissa toteutettiin uudistettuja valmistusmenetelmiä, joiden vuoksi sektioita oli vähemmän alusten ollessa muuten identtisiä aiempien kanssa. Rannikolla operoimisen vuoksi aluksille tehtiin tilat yhdeksälle sukeltajalle ja luukku aluksesta poistumiseksi. Aluksille lisättiin myös estevaroitin ja miinan ilmaisin. Alusten torpedohuoneet oli mahdollista varustaa miehittämättömin sukelluslaittein tai sukeltajien kuljetuslaittein torpedojen tilalle.[3]
Block III:n merkittävin muutos on keulan kaikuluotain, kun otettiin käyttöön LAB-kaikuluotain. Luotain mahdollistaa paremman passiivisen toiminnan, mutta hieman heikomman aktiivisen kaikuluotauksen. Uusi kaikuluotain vapautti keulasta tilaa, jolloin painolastitankin voitiin uudelleen sijoittaa. Vapautuneeseen tilaan asennettiin kaksi Virginia Payload Tube (VPT)-asesiiloa kahdentoista pienempi halkaisijaisen VLS-siilon tilalle. Ensimmäiset VPT-siilot olivat uudelleen suunniteltuja Ohio-luokassa käytettyjä MAC-siiloja, kun neljä luokan aluksista muutettiin SSGN-tyypin risteilyalusten laukaisualustoiksi. Kuhunkin MAC-siiloon voidaan sijoittaa kuusi Tomahawk-ohjusta, mutta muidenkin hyötykuormien sijoittaminen on mahdollista. Block IV on vastaava kuin Block III, mutta sarjan veneissä pyritään helpottamaan ylläpitoa ja vähentämään telakointitarvetta elinkaaren aikana neljästä kolmeen. Telakointien määrän vähentämisellä voidaan lisätä aktiivikäytössä olevien veneiden määrää ilman uusia aluksia.[4]
Block V tulee sisältämään joko 10 tai 11 alusta ja sen tilaus valtuutus kahden ensimmäisen aluksen hankinnasta tullaan antamaan budjettivuonna 2019. Alusten pitkän toimitusajan osat tilattiin jo vuonna 2017, mutta varsinaiset hankintasopimuksia ei ollut vielä tehty kesäkuussa 2019. Sarjan valmistuttua laivastolle tulisi palata mahdollisuus massamaiseen Tomahawk-ohjusten käyttöön, mikä poistuu SSGN-modernisoitujen Ohio-luokan alusten poistuessa palveluksesta 2020-luvun aikana.[5]
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille (kaste) | Palvelus | Kohtalo | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Block I (FY1998-FY2001) tilattu 30. syyskuuta 1998 | ||||||
| USS Virginia[6] | General Dynamics Electric Boat Division Co., Groton, Connecticut | 2- syyskuuta 1999 | 16. elokuuta 2003 | 23. lokakuuta 2004 | ||
| USS Texas[7] | Northrop Grumman Newport News Shipyard, Newport News, Virginia | 12. heinäkuuta 2002 | 31. heinäkuuta 2004 | 9. syyskuuta 2006 | ||
| USS Hawaii[8] | GD Electric Boat | 27. elokuuta 2004 | 17. kesäkuuta 2006 | 5. toukokuuta 2007 | ||
| USS North Carolina[9] | Newport News SB | 22. toukokuuta 2004 | 21. huhtikuuta 2007 | 3. toukokuuta 2008 | ||
| Block II (FY2003-FY2008) tilattu 14. elokuuta 2003 | ||||||
| USS New Hampshire[10] | GD Electric Boat | 30. huhtikuuta 2007 | 21. kesäkuuta 2008 | 25. lokakuuta 2008 | ||
| USS New Mexico[11] | Newport News SB | 12. huhtikuuta 2008 | 13. joulukuuta 2008 | 27. maaliskuuta 2010 | ||
| USS Missouri[12] | GD Electric Boat | 27. syyskuuta 2008 | 5. joulukuuta 2009 | 31. heinäkuuta 2010 | ||
| USS California[13] | Newport News SB | 1. toukokuuta 2009 | 6. marraskuuta 2010 | 29. lokakuuta 2011 | ||
| USS Mississippi[14] | GD Electric Boat | 9. kesäkuuta 2010 | 3. joulukuuta 2011 | 2. kesäkuuta 2012 | ||
| USS Minnesota[15] | Huntington Ingalls Industries, Newport News, Virginia | 20. toukokuuta 2011 | 27. lokakuuta 2012 | 7. syyskuuta 2013 | ||
| Block III (FY2009-FY2013) tilattu 22. joulukuuta 2008 | ||||||
| USS North Dakota[16] | GD Electric Boat | 11. toukokuuta 2012 | 2. marraskuuta 2013 | 25. lokakuuta 2014 | ||
| USS John Warner[17] | Huntington Ingalls Industries | 16. maaliskuuta 2013 | 6. syyskuuta 2014 | 1. elokuuta 2015 | ||
| USS Illinois[18] | GD Electric Boat | 2. kesäkuuta 2014 | 10. lokakuuta 2015 | 29. lokakuuta 2016 | ||
| USS Washington[19] | Huntington Ingalls Industries | 22. marraskuuta 2014 | 5. maaliskuuta 2016 | 7. lokakuuta 2017 | ||
| USS Colorado[20] | GD Electric Boat | 7. maaliskuuta 2015 | 3. joulukuuta 2016 | 17. maaliskuuta 2018 | ||
| USS Indiana[21] | Huntington Ingalls Industries | 16. toukokuuta 2015 | 29. huhtikuuta 2017 | 29. syyskuuta 2018 | ||
| USS South Dakota[22] | GD Electric Boat | 4. huhtikuuta 2016 | 14. lokakuuta 2017 | 2. helmikuuta 2019 | ||
| USS Delaware[23] | Huntington Ingalls Industries | 30. huhtikuuta 2016 | 20. lokakuuta 2018 | 4. huhtikuuta 2020 | ||
| Block IV (FY2014-FY2018) tilattu 28. huhtikuuta 2014 | ||||||
| USS Vermont[24] | GD Electric Boat | 20. lokakuuta 2018 | 20. lokakuuta 2018 | 18. huhtikuuta 2020 | ||
| USS Oregon[25] | GD Electric Boat | 8. heinäkuuta 2017 | 5. lokakuuta 2019 | 28. toukokuuta 2022 | ||
| USS Montana[26] | Huntingotn Ingalls Industries | 16. toukokuuta 2018 | 12. syyskuuta 2020 | 25. kesäkuuta 2022 | ||
| USS Hyman G. Rickover[27] | GD Electric Boat | 11. toukokuuta 2018 | 13. heinäkuuta 2021 | 2022 | ||
| USS New Jersey[28] | Huntington Ingalls Industries | 25. maaliskuuta 2019 | 13. marraskuuta 2021 | 2022 | ||
| USS Iowa[29] | GD Electric Boat | 20. elokuuta 2019 | 2021 | 2022 | ||
| USS Massachusetts[30] | Huntington Ingalls Industries | 11. joulukuuta 2020 | 2022 | 2023 | ||
| USS Idaho[31] | GD Electric Boat | 24. elokuuta 2020 | 2022 | 2023 | ||
| USS Arkansas[32] | Huntington Ingalls Industries | 19. marraskuuta 2022 | 2024 | 2025 | ||
| USS Utah[33] | GD Electric Boat | 1. syyskuuta 2021 | 2024 | 2025 | ||
| Block V (FY2019-FY2023) | ||||||
| SSN-802 | ||||||
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Friedman, Norman: Signifigant Ships: Virginia (SSN-774) Class - Origins, Design drivers and Description. Seaforth World Naval Review 2020, 2019, s. 141–155. Barnsley, UK: Seaforth Publishing. ISBN 978-1-5267-6062-3. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Friedman 2019 s. 143–144
- ↑ a b c Friedman 2019 s. 150
- ↑ Friedman 2019 s. 150–151
- ↑ a b Friedman 2019 s. 153
- ↑ Friedman 2019 s. 155
- ↑ SSN-774
- ↑ SSN-775
- ↑ SSN-776
- ↑ SSN-777
- ↑ SSN-778
- ↑ SSN-779
- ↑ SSN-780
- ↑ SSN-781
- ↑ SSN-782
- ↑ SSN-783
- ↑ SSN-784
- ↑ SSN-785
- ↑ SSN-786
- ↑ SSN-787
- ↑ SSN-788
- ↑ SSN-789
- ↑ SSN-790
- ↑ SSN-791
- ↑ SSN-792
- ↑ SSN-793
- ↑ SSN-794
- ↑ SSN-795
- ↑ SSN-796
- ↑ SSN-797
- ↑ SSN-798
- ↑ SSN-799
- ↑ SSN-800
- ↑ SSN-801