Vipiä
| Vipiä Вы́бье, Vybje |
|
|---|---|
 Vipiä ja lähiseudun kylät vuoden 1863 kartalla. |
|
  Vipiä |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Federaatiosubjekti | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Kunta | Laukaansuu |
| Ensimmäinen maininta | 1571 |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2007) | 69 |
Vipiä[1] (ven. Вы́бье, Vybje) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Laukaansuun kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Vipiänjoen varrella viisi kilometriä Laukaansuusta luoteeseen. Vuonna 2007 kylässä oli 69 vakituista asukasta[2].
Kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Šelonin viidenneksen verokirjassa vuonna 1571[3]. Se on saanut nimensä Laukaanjoen suuhaarasta, joka muodostaa Laukaansuun ”saaren” (ven. Ostrov). Nimen taustalla on venäjän kielen verbi vybit.
Vipiän kanta-asukkaat olivat Kosemkinan luterilaiseen seurakuntaan kuuluneita inkerinsuomalaisia. Ennen 1860-lukua he olivat valtion talonpoikia. Vuonna 1862 kylässä oli 115 asukasta.[4] Sen sukuja olivat Harakka, Hirvi, Jänis, Kokko, Petra, Päähkenä ja Säkki[5].
Kylän pääelinkeinot olivat aikaisemmin maatalous ja kalastus. 1800-luvun lopulta lähtien seudulle muutti myös virolaisia. Vuonna 1896 kylään rakennettiin suomalais-virolainen rukoushuone, joka suljettiin 1930-luvulla[6]. Vuonna 1899 kylä kuului Narvusin volostiin. Sen 200 asukkaasta oli väestönlaskennan mukaan suomalaisia 184 ja romaneja 16. Läsnä olleista 182 henkilöstä kaikki olivat luterilaisia.[7]
1920-luvulta lähtien Vipiä kuului Joenperän kyläneuvostoalueeseen[8][9]. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset siirsivät kylän asukkaat Suomeen. Neuvostoliittoon palattuaan heidät karkotettiin sisä-Venäjälle. Ensimmäiset vipiäläiset pääsivät palaamaan kotikyläänsä 1950-luvulla.
Nykyään Vipiän asukaslukua kasvattaa rakenteilla olevan Laukaansuun sataman läheisyys. Kylässä on kerhotalo, ja siellä asuu yhä inkerinsuomalaisia. Vipiäläinen Eino Säkki on toiminut Laukaansuun kunnan päämiehenä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 283. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
- ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 96. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.8.2012). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Andrijašev, A. M.: Materialy po istoritšeskoi geografii Novgorodskoi zemli, s. 454. Moskva: Imperatorskoje obštšestvo istorii i drevnostei rossijskih pri Moskovskom universitete, 1914.
- ↑ Spisok naselnjonnyh mest po svedenijam 1862 goda: Peterburgskaja gubernija, s. 211. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennyh del, 1864. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.8.2012). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kuusi, Matti. Narvusin suomalaissuvuista. Teoksessa: Ulkosuomalaisia (Kalevalaseuran vuosikirja 62), s. 240. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982. ISBN 951-717-289-3.
- ↑ Leningradskaja oblastnaja universalnaja nautšnaja biblioteka: Sprosi u krajeveda (kysymys no 743) reglib.ru. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 26.8.2012. (venäjäksi)
- ↑ Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 4, 7–8. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.4.2015). (venäjäksi)
- ↑ Rykšin, P. Je.: Administrativno-territorialnoje ustroistvo Leningradskoi oblasti, s. 240. Leningrad: Izdatelstvo Lenoblispolkoma i Lensoveta, 1933. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.8.2012). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 73. Leningrad: Lenizdat, 1973. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.8.2012). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suhonen, Seppo: Suomalaisia Inkerin Kurkolanniemellä (1991). Teoksessa: Pietarin tie jatkuu, s. 126–141. Helsinki: Pietari-säätiö, 2005. ISBN 952-99563-0-4.