Luihuinen

Luihuinen (engl. Slytherin) on yksi fiktiivisen Tylypahkan noitien ja velhojen koulun neljästä tuvasta J. K. Rowlingin luomassa Harry Potter -kirjasarjassa. Tylypahkassa uudet oppilaat jaetaan vuoden alussa neljään eri tupaan heidän luonteenpiirteidensä perusteella. Tylypahkan muut tuvat ovat Rohkelikko, Puuskupuh ja Korpinkynsi.

Tylypahkan koulun perusti aikoinaan neljä mahtavaa velhoa ja noitaa, joista jokainen arvosti ihmisessä hiukan erilaisia piirteitä. Näin eri tuvat syntyivät. Luihuinen-tuvan perusti Salazar Luihuinen. Luihuinen halusi ottaa oppilaiksi puhdasverisiä noitia ja velhoja, joilla olisi kunnianhimoa ja oveluutta, koska hän arvosti näitä piirteitä eniten. Tupaa onkin pidetty hyvin valikoivana. Tylypahkan lajitteluhattu laulaa Harry Potterin ensimmäisenä kouluvuotena luihuisista seuraavasti:

Tai voihan olla että Luihuisesta

sä löydät ystävät aidot.

Ovelat velhot ei keinoja kaihda,

ovat tarpeen kaikki taidot.

Luihuisen kuuluisin jäsen on Tom Lomen Valedro eli Lordi Voldemort.

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Rohkelikot ja monet muutkin pitävät luihuisia epämiellyttävänä joukkona, ja kirjasarjassa luihuiset kuvataankin välillä melko mustavalkoisesti pahoiksi. Kaikki luihuiset eivät kuitenkaan ole läpeensä epämiellyttäviä, ja esimerkiksi kuudennessa kirjassa esiintyvä Horatius Kuhnusarvio on yllättävä poikkeus luihuisten joukossa. Luihuinen ja Rohkelikko kilpailevat Tylypahkassa keskenään kaikesta mahdollisesta. Harry Potterin arkkiviholliset Lordi Voldemort ja Draco Malfoy kuuluvat tai ovat kuuluneet Luihuiseen. Luihuisen tupakummitus on Verinen paroni.

Luihuisen tuvanjohtaja on professori Severus Kalkaros, joka opettaa Tylypahkassa taikajuomia ja kuudennessa kirjassa suojautumista pimeyden voimilta. Kun hän samana vuonna pakenee Tylypahkasta, hänen tilalleen valitaan Horatius Kuhnusarvio. Tuvan tunnuseläin on käärme ja sen tunnusvärit ovat vihreä ja hopea.

Luihuisen makuusaleihin ja oleskeluhuoneeseen pääsee vankityrmissä olevan paljaan seinän kautta. Luihuisen oleskeluhuone on pitkä,matala, vankilankaltainen huone, joka on Tylypahkan järven alla. Oleskeluhuone on valaistu vihreiden valojen kanssa ja siellä on kaiverretut nojatuolit. Rowlingin mukaan Luihuinen kuvaa veden elementtiä.

Ideologia

Se, että Luihuinen olisi "pahansuopa" tupa on yleinen harhaluulo, joskaan ei täysin tuulesta temmattu. Harry kehittää negatiivisen mielikuvan Luihuisista ja pyytää ensimmäisessä kirjassa ettei Lajitteluhattu pistäisi häntä Luihuiseen, sen huonon maineen takia. Yhdessä vaiheessa Rubeus Hagrid sanoo hänelle, että "jokainen noita tai velho, joka on ruvennu pahaks, on tullu Luihuisest". Tämä on kuitenkin Hagridin liioittelua, sillä hänhän uskoi, että Sirius Musta, Rohkelikko tuvan oppilas, oli kuolonsyöjä. Silti Luihuinen tuntuu vetävän puoleensa enemmän pahansuopia velhoja kuin mikään muu tupa, mukaan lukien itse Voldemort ja lähes kaikki hänen kannattajansa. Tämä selittynee luihuisten halulla olla jotain suurta. He ovat kunnianhimoisia ja valmiita taistelemaan häikäilemättömästi tavoitteidensa toteuttamiseksi. Muut tupalaiset eivät siis ehkä ole luihuisia siveellisempiä, mutta tupana Luihuinen antaa oppilaalle mahdollisuuden kasvaa ns. suuruudeksi eikä tukahduta vallanhimon mahdollisesti aiheuttamaa pahuutta. Luihuisesta on kuitenkin tullut hyväsydämisiäkin velhoja ja noitia, mukaan lukien Kuhnusarvio, Andromeda Tonks ja Kalkaros (vaikka hänen lojaaliuttuaan ei tiedettykkään ennen Kuoleman varjeluksia).

Velhomaailman kannalta ajateltuna luihuiset tuntuvat tuottavan yhteisölle yhtä paljon hyvää ja pahaa. Toisaalta vallanhimon ja suuruuden hulluuden aiheuttamat ääri-ilmiöt vavisuttavat ja pelottavat, mutta aatteen hyvä kääntöpuoli, tavoitteellisuus, intohimoisuus omien unelmien puolesta, määrätietoisuus, korkealle pyrkiminen ja itsensä kehittäminen, luotto omiin kykyihin ja osaamiseen sekä jopa perfektionismi tuovat yhteisöön myös paljon hyvää. Luihuinen on tuvista ehdottomasti dynaamisin ja tehokkain. He asettavat tavoitteita ja unelmoivat jopa mahdottomista. Luihuisten varjoon jättäminen yhteiskunnassa voi siis vähentää konflikteja, mutta estää myös velhomaailman kehityksen. Luihuinen antaa tahdon voimaa, toivoa ja toimii hyvänä ponnahduslautana velhoille, joilla on selkeä unelma, joka vaatii paljon työtä, esimerkiksi nuorille taiteilijoille, poliitikoille tai nuorille jotka lähtevät huonoista oloista tavoittelemaan rikkautta tai pyrkivät yhteiskunnassa erityisen haastaviin tehtäviin. Lapsen sijoittaminen Luihuiseen esitetään kirjoissa useissa kohtaa tietynlaisena riskinä, sillä toisin kuin Puuskupuh ja Rohkelikko Luihuinen ei pyri lainkaan moraalikasvatukseen. Mikäli vanhemmat puolestaan kokevat kotoa saadun moraalipohjan riittävän vahvana, näkevät lapsessaan suurta potentiaalia ja toivovat hänen menestyvän lahjakkuusalallaan tulevaisuudessa, Luihuinen on tupana hyvä valinta. Se antaa loistavat eväät työelämään ja lahjakkuuksille mahdollisuuden puhjeta kukkaan. Valitettavasti samat mahdollisuudet nousuun annetaan myös pahoille velhoille.

Luihuinen mielletään kasvattamaan suuruuksia, neroja ja velhoja, jotka muistetaan historian kirjoissa ikuisesti. Luihuiset voivat koulumaailmassa olla vielä ujoja ja syrjään vetäytyviä, mutta ennen kuolemaansa he unelmoivat tekevänsä jotain suurta, ja tuvan kasvatusmetodeilla yleensä yltävätkin siihen elämänsä aikana. Nerouden ja hulluuden voidaan nähdä kulkevan käsi kädessä. Luihuiset todennäköisesti ymmärtävät itsekin, että korkealle pyrkiessään he ottavat riskin myös hulluuden ilmenemisen suhteen, mutta ovat valmiita siihen. Jotta voisit saada kaiken, on laitettava kaikki peliin. Ja puolikas tai tavallinen ei riitä luihuiselle. Tavallisena harmaana hiirenä ei voita mitään. Hulluuden ja vastustajien synnyn voidaan nähdä näin olevan välttämätön paha matkalla nerouteen. Tyypillisyyttä ja arkista harmautta paetessaan radikaali luihuinen on valmis suuriinkin uhrauksiin. Hän voi olla esimerkiksi valmis tulemaan tunnetuksi negatiivisista asioista, mielummin kuin ettei häntä tunnettaisi lainkaan. He haluavat tuntea olevansa erityisiä ja taistelevat erottuakseen edukseen. He uskovat omiin periaatteisiinsa eivätkä kaipaa muiden hyväksyntää niille. Kaikkia suuria nerojahan ymmärretään vasta heidän kuoltuaan. He ovat matkalla huipulle eikä kukaan voi estää heitä siinä. Jätti luihuinen jälkeensä velhomaailmaan sitten hyvää tai pahaa, hänen elämänsä tuskin koskaan jää turhaksi.

Luihuisilla tuntuu olevan selkeä käsitys maineestaan, statuksesta ja vahva omanarvontunto, jonka rikkomisesta he ovat valmiita kostamaan verisesti. Mainetietoisuudesta johtuen heidän julkikuvansa voi olla hämmentävän hurmaava ja siloiteltu; he haluavat olla menestyviä, kauniita, rikkaita ja vaikutusvaltaisia. Luihuinen saattaa hallita etiketin täydellisesti, olla kuin kala vedessä kaikissa juhlissa tai esittää kovinkin karismaattista ja pidettyä seuramiestä. Hänellä voi olla myös arvostettu ammatti tai koulutus vain puhtaasti julkikuvan rakentamista varten. Maineen varjeleminen pelastaa osin luihuiset täydeltä itsetuholta. Pysyäkseen sosiaalisesti arvostettuina, on heidän käyttäydyttävä edes näennäisesti sosiaalisten normien mukaisesti, vaikkei heitä syvimmiltään muiden mielipiteet kiinnostaisivatkaan. Tämä saattaa hillitä paljonkin radikaaliutta. Oletettavaa on myös että luihuinen ei koskaan näe Iseeviotpeilistä itseään sellaisena kuin hän on, sillä he haluavat aina olla vielä hieman muita parempia ja yltää aina vain korkeammalle. Luihuisten perusheikkouksia tuntuvat olevan pohjimmiltaan heikko itsetunto, riittämättömyyden tunne, kateus ja jatkuva tarve kilpailemiseen.

Lajitteluhatun mainitsema lause "Luihuisesta sä löydät ystävät aidot" on monitulkintainen. Ei ole täysin selvää, mikä kanssaihmisten ja kavereiden merkitys tuvassa on. On kuitenkin syytä olettaa, että toisin kuin rohkelikot, luihuiset vaikuttavat ystävystyvän mieluiten hyvämaineisten ja vahvojen velhojen kanssa, joista on heille itselleen hyötyä. Näin luihuisten kohdalla voidaan ehkä puhua paremminkin kontakteista tai liittolaisista kuin ystävistä. Luihuisten pääideologiaan tuntuu myös kuuluvan, että jokainen pärjää omillaan ja raivaa tiensä menestykseen yksin. Luihuiset saattavat korkealle tavoitellessaan olla piittaamattomia, kävellä muiden ihmisten yli tai tarkoituksella nujertaa kilpailijansa. He siis todennäköisesti keräävät itselleen myös suuren määrän vastustajia sekä vihamiehiä. Luihuiset vaikuttavat siis olevan huomattavasti rohkelikkoja yksilösuorittavampia ja itsenäisempiä. Heitä voi olla vaikea motivoida yhteiseen tekemiseen. Käytännössä kirjoissa kuitenkin kuvataan luihuisten kulkevan samanlaisissa muuttumattomissa kaveriporukoissa kuin kaikkien muidenkin tupien oppilaiden. Myös kaikissa tuvissa tuntuu olevan yhtä paljon ns. suosittuja ja syrjittyjä oppilaita. Muihin tupiin luihuiset suhtautuvat ylimielisesti ja purkavat niihin suorituspaineita ja pahaa oloaan ilkkumalla. Luihuisissa koulukiusaajia on kirjojen mukaan ehdottomasti kaikkein suurin määrä. Varmaa ei ole, kohdistuuko kiusaaminen vain tuvan ulkopuolelle vai tapahtuuko sitä myös tuvan sisällä. Muiden kiusaamisella luihuinen pyrkii nostamaan omaa statustaan, mutta tuvan sisällä sillä voi olla myös yhteishenkeä nostattava vaikutus. Itse kenties epärehellisinä aitoja ystävyyssuhteita kohtaan, luihuiset saattavat epäillä myös muiden motiiveja kaverustumiseen. He saattavat kuvitella kaikkien yrittävän veljeillä kanssaan rahan tai maineen vuoksi. Luihuiset vaikuttavatkin olevan hyvin valikoivia ystäviensä suhteen ja saattavat lämmetä syville ihmissuhteille hitaasti. Kontaktien ja kevyiden kaveruuksien solmiminen lienee luihuisille ominaisempaa. Luihuinen saattaa myös uhrata ystävänsä tai puukottaa näitä selkään suurempien tavoitteidensa toteuttamiseksi. Luihuisten suhtautumista rakkauteen ja seurusteluun ei ole kuvattu kirjoissa tarkasti. Perheen ja suvun merkitys vaikuttaa kuitenkin olevan luihuisille yhtä voimakas kuin muidenkin tupien oppilaille.

Jästien suhteen luihuiset ovat yleisimmin konservatiiveja. Lajitteluhattu väittää, että puhdasverisyys on Luihuisten vallitseva tekijä, vaikka sitä ei mainitakaan ennen viidettä kirjaa. Ei ole kuitenkaan syytä uskoa, että jästisyntyiset oppilaat eivät voisi kuulua tupaan, vain siksi että puhdasveriset oppilaat ovat halutuimpia tupaan, sillä tuvassa on ollut useita puoliverisiä oppilaita (kuten Kalkaros ja Voldemort). Kuoleman varjeluksissa mainitaan ettei "monia kuraverisiä" lajitella Luihuiseen, mikä voi tarkoittaa, että jästisyntyiset luihuiset ovat harvinaisia, mutta niitä voi silti olla, mikäli oppilas on muuten lahjakas. Puhdasverisyys tuntuukin olevan merkityksellistä enemmänkin imagollisesti kuin taitoihin liittyen. Perinteiset puhdasveriset velhosuvut ovat luihuisten kesken arvostettuja. Politiikassa luihuiset sijoittuvat luontevimmin oikeistoon. Etenkin nuorina heillä voi olla radikaaleja poliittisia mielipiteitä ja taipumusta mustavalkoisuuteen, mikä saattaa ajaa myös äärioikeistolaisuuteen, tyypillisimpänä esimerkkinä kuolonsyöjät.

Voldemortin uskoessa että Harry on kuollut ja luullessaan lopulta voittaneensa, hän julkistaa aikeensa lakkauttaa kolme muuta tupaa ja pakottaa kaikki Tylypahkan opiskelijat Luihuiseen. Tämän suunnitelman kuitenkin pilaa hänen oma kukistamisensa ja kuolemansa, jonka jälkeen Luihuisesta tulee vähemmän riippuvainen sen puhdasverisyydestä, eikä se enää ole yhtä puhdasverinen kuin ennen. Sen synkkä maine kuitenkin pysyy.

Luihuisia

Vincent Crabbe

Harry Potter -hahmo
Vincent Crabbe
Sukupuoli	mies
Tupa	Luihuinen
Ammatti	koululainen
Näyttelijä	Jamie Waylett
Ensiesiintyminen	Harry Potter ja viisasten kivi

Vincent Crabbe (1980 – 1. huhtikuuta 1998) kuuluu Luihuisen tupaan. Crabbe kuvaillaan lyhyeksi ja lihavaksi. Hänellä on liiskattu pottakampaus ja lihavat gorillankädet.

Crabbe on Gregory Goylen kanssa Draco Malfoyn jengiä. Draco Malfoy härnää usein Harry Potteria itseään tyhmemmät Crabbe ja Goyle apunaan.

Crabbe on ollut mukana jo Harry Potter ja viisasten kivi -kirjasta lähtien, ja hän on erottamaton osa Malfoyn jengiä. Harry Potter ja puoliverinen prinssi -kirjassa Crabbe ja Goyle itsenäistyvät hieman ja alkavat jättävät Malfoyn enemmän itsekseen.

Crabben isä on kuolonsyöjä.

Viimeisessä kirjassa Crabbe kuolee itse loitsimaansa, täysin hallinnasta karanneeseen Pirunpaloon (fiendfyre), jolla hän aikoo tappaa Harryn, Hermionen ja Ronin Tarvehuoneessa.

Harry Potter -elokuvissa Vincent Crabbea esittää brittiläinen Jamie Waylett.

Gregory Goyle

Harry Potter -hahmo
Gregory Goyle
Sukupuoli	mies
Tupa	Luihuinen
Ammatti	koululainen
Näyttelijä	Joshua Herdman
Ensiesiintyminen	Harry Potter ja viisasten kivi

Gregory Goyle on sijoitettu Luihuisen tupaan. Hän on Vincent Crabben kanssa Draco Malfoyn vakioseuralaisia. Goylen isä on kuolonsyöjä.

Harry Potter ja puoliverinen prinssi -kirjan lopussa, kun koulu kokoontuu viimeisen kerran suureen saliin, Harry miettii kuinka pieniltä Crabbe ja Goyle näyttävätkään, kun heidän välistään puuttuu kalpea ja komentelevainen Draco Malfoy.

Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Goyle jää henkensä velkaa Harrylle kuten Draco Malfoykin. Elokuvassa Goyle kuitenkin kuolee Crabben sijaan tätä esittävän Jamie Waylett:in huumausainerikoksen vuoksi, sillä tämä ei pysty suorittamaan rooliaan^lähde?.

Harry Potter -elokuvissa Goylea esittää Joshua Herdman.

Draco Malfoy

Pääartikkeli: Draco Malfoy

Regulus Musta

Harry Potter -hahmo
Regulus Musta
Sukupuoli	mies
Tupa	Luihuinen
Näyttelijä	Tom Moorcroft
Ensiesiintyminen	'

Regulus Arcturus Musta (engl. Regulus Black) (1961 – 1979) oli Sirius Mustan pikkuveli. Tylypahkassa hän päätyi Luihuisen tupaan. Hän uskoi vanhempiensa ja muun sukunsa tavoin puhdasveristen ylemmyyteen ja siihen, että jos oli Musta, oli melkein kuninkaallinen. Regulus muistutti veljeään melko lailla, mutta oli hentorakenteisempi, pienempi eikä yhtä komea kuin Sirius. Regulus pelasi etsijänä Luihuisen tuvan huispausjoukkueessa.

Hän oli kuolonsyöjä, mutta kääntyi Voldemortia vastaan hänen kohdellessaan heidän kotitonttuaan Oljoa huonosti. Hän oli ainoa kuolonsyöjä, joka tiesi Voldemortin hirnyrkeistä ja ensimmäinen joka niitä yritti tuhota. Hän ei onnistunut medaljongin tuhoamisessa, ja jätti tehtävän Oljolle. Regulus kätkeytyy nimikirjainten R.A.M. (engl. R.A.B.) taakse.

Regulus Musta menehtyi tuhotessaan hirnyrkkiä luodolla: hän joi itse myrkyllisen nesteen jotta voisi vaihtaa medaljongin ja antoi alkuperäisen Oljolle jonka käski kaikkoontua. Oljo näki kuinka manaliukset sieppasivat Reguluksen, kun tämä meni rantaan juomaan vettä sammuttaakseen myrkkyliemen nostaman polttavan janon.

Pansy Parkinson

Harry Potter -hahmo
Pansy Parkinson
Sukupuoli	nainen
Tupa	Luihuinen
Ammatti	koululainen
Lojaalius	inkvisitiopartio
Näyttelijä	Scarlett Byrne
Ensiesiintyminen	'

Pansy Parkinson on Harryn ikäpolven "suosittu tyttö" Luihuisessa. Pansy kiusaa ja ilkkuu muita, mutta vaikuttaa menestyvän koulussa hyvin. Harryn näkökulmasta hänet kuvaillaan mopsinnaamaiseksi luihuistytöksi, mutta toisaalta Rita Luodiko kutsuu häntä artikkelissaan sieväksi ja pirteäksi, eikä kirjassa kukaan näytä pistävän sitä pahakseen.

Pansy kuuluu Draco Malfoyn tuttavapiiriin. Joulutanssiaisissa neljännellä luokallaan he olivat tanssipari, ja ennen kuudennen luokan alkua he istuvat vaunuosastossa melko läheisen näköisinä, Draco pää Pansyn sylissä ja Pansy hänen hiuksiaan silitellen.

Pansysta tulee aikanaan valvojaoppilas kuten Dracostakin ja eritoten Hermione on tästä raivoissaan: Hermione nimittelee Pansya "lehmien lehmäksi". Pansy liittyy myös Inkvisitiopartioon, mutta hänelle kasvaa Hermionen riemuksi kesken päivää sarvet päähän.

Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Pansy asettuu vihollisen puolelle ja vaatii suorastaan kirkuen Harryn ottamista kiinni - mutta tilannetta johtava vt. rehtori McGarmiwa lähettää Pansyn ensimmäisenä evakuointiin. Pansy katoaa tässä kohdin tarinoista; hänen kohtalostaan myöhemmin ei ole mitään tietoa - tosin Voldemort vihjaa keskustelussaan Lucius Malfoyn kanssa Rääkyvässä Röttelössä että kaikki pois koulusta lähetetyt luihuiset olisivat liittyneet kuolonsyöjien rinnalle taisteluun. Mikä on luihuisten lopullinen kohtalo sitä ei kirjailija kerro, tosin epilogissa annetaan ymmärtää Luihuisen tuvan olevan edelleen olemassa yhdeksäntoista vuotta sodan jälkeen.

Blaise Zabini

Blaise Zabini on tummaihoinen poika, joka kuuluu Luihuiseen. Hänen äitinsä on tunnettu kaunotar, jonka seitsemän aviomiestä ovat kuolleet mystisesti ja jättäneet jälkeensä kasoittain velhokultaa. Hän kuuluu Draco Malfoyn ja kumppaneitten porukkaan, mutta ei esiinny usein kirjoissa. Hän esiintyy muun muassa kirjassa Harry Potter ja puoliverinen prinssi, tultuaan Horatius Kuhnusarvion suosikeista koostuvan "Kuhnu-kerhon" ensimmäisestä "kokouksesta" koulujunassa.

Muita luihuisia

Avery Baddock, Malcolm Bletchley, Miles Bulstrode, Millicent Flint, Marcus Higgs, Terence Kalkaros, Severus Kuhnusarvio, Horatius Lestrange (Musta), Bellatrix Lestrange, Rodolphus Luihuinen, Salazar Lestrange, Rabastan

Malfoy, Abraxas Malfoy, Lucius Malfoy (Musta), Narcissa Mulciber Musta, Phineas Nott, Theodore Nott Jr., Theodore Pimento, Dolores Pritchard, Graham Pucey, Adrian Rosier, Evan Valedro, Tom (Lordi Voldemort) Wilkes Daphne, Greengrass Astoria, Greengrass

Lähteet

• Rowling, J. K.: Harry Potter ja viisasten kivi. (Harry Potter and the Philosopher’s Stone, 1997.) Suomentanut Jaana Kapari. Tammi, 1998.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja salaisuuksien kammio. (Harry Potter and the Chamber of Secrets, 1998.) Suomentanut Jaana Kapari. Tammi, 1999.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja Azkabanin vanki. (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, 1999.) Suomentanut Jaana Kapari. Tammi, 2000.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja liekehtivä pikari. (Harry Potter and the Goblet of Fire, 2000.) Suomentanut Jaana Kapari. Tammi, 2001.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja Feeniksin kilta. (Harry Potter and the Order of the Phoenix, 2003.) Suomentanut Jaana Kapari. Tammi, 2004.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja puoliverinen prinssi. (Harry Potter and the Half-Blood Prince, 2005.) Suomentanut Jaana Kapari. Tammi, 2006.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja kuoleman varjelukset. (Harry Potter and the Deathly Hallows, 2007.) Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Tammi, 2008.