Villivuoren luonnonsuojelualue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kangaskiuru

Villivuoren luonnonsuojelualue on Merimaskussa, Naantalin kaupungissa sijaitseva vuonna 1994 perustettu noin 11 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue. Se on maakuntakaavaluonnoksessa merkitty maakunnallisesti arvokkaana suojelukohteena luonnontieteellisin ja maisemallisin perustein. Villivuori on karua kalliomännikköaluetta ja siellä on luontopolku

Villivuorella pesii kangaskiuru, joka on Suomessa uhanalainen vain noin 1 000 pesivällä parillaan.

Luonnonsuojelualue sijaitsee kallion korkeimmilla kohdilla, huipun kohotessa 59,7 metrin korkeuteen. Luonnonsuojelualueesta on laadittu vuonna 2005 luontoselvitys ja hoitosuunnitelma.

Luonnonsuojelualueen läheisyydessä sijaitsee metsälain tarkoittama vähäpuustoinen suo.

Villivuoren alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villivuori on maisemallisesti, luonnonarvoiltaan, historiallisesti ja geologisesti arvokas kallioalue. Koko Villivuoren alue on 103 hehtaarin laajuinen kallioylänkö. Villivuorta ympäröivät metsät mukaan lukien alue on 300 hehtaarin kokoinen tyypillinen rannikkometsäalue. Villivuoren korkein kohta on 59,7 metriä ja laella on karua kalliomännikköä sekä kallionotkelmissa pieniä soita. Villivuorta ympäröivät metsät ovat normaalia talousmetsää.[1] Ympäristöministeriön käynnistämässä luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden kartoituksessa vuonna 1994 Villivuori sai arvosanan: luonnonarvoiltaan kohtalaisen arvokas kallioalue.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villivuorelta on löydetty asumisen merkkejä pronssikaudelta 1500-300 eaa. Pronssikauden jäänteitä ovat muun muassa kaksi pronssikautista muinaishautaa, Litorina-kauden aikainen rantamuodostuma, Suomen ainoa kiveen uurrettu jatulintarha sekä hiidenkiukaita.

Löytöjen perusteella on päätelty, että pronssikaudella silloisella saarella nykyisellä villivuorella asuvat asuivat kiinteissä puusta ja savesta rakennetuissa taloissa joiden katot oli tehty oljista tai kaisloista. Ihmiset saivat elantonsa kalastamalla, linnustamalla ja pyytämällä hylkeitä. Myös maataloutta harjoitettiin jonkin verran.[3]

Pesimälinnusto[1][2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 60°26′17.8″N, 21°52′23.4″E

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Turun Lintutieteellinen Yhdistys: Lintupaikat, Villivuori Viitattu 14.3.2009.
  2. a b Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri: Maa-ainesten ottolupahakemuksesta Merimaskun Rihtelän kylässä 20.3.2000. Viitattu 14.3.2009.
  3. Turun ammattikorkeakoulu ja Muuritutkimus ky: Jatulintarhat ajoittaminen Viitattu 14.3.2009.