Viljo Karvonen
Viljo Ilmari Karvonen (23. heinäkuuta 1906 Halsua – 28. kesäkuuta 1994 Halsua)lähde? oli suomalainen kanteleensoittaja ja pelimanni. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli linja-autonkuljettaja ja liikennöitsijä.
Hän sai innostuksen kanteleensoittoon isältään, mutta joutui opettelemaan soiton alkeet muualla, koska isä ei ollut halukas opettamaan poikaansa. Pääasiallisesti hän oppi soittamaan pelimannien tapaan kuuntelemalla muiden soittoa ja sittemmin soittamalla yhdessä heidän kanssaan. Oppi-isinä hänellä olivat Eino Tulikari ja serkku Matti Karvonen. Ensimmäisen kerran hän esiintyi kymmenvuotiaana, mutta soittimena ei ollut kantele vaan kampa ja silkkipaperi.
Myöhemmin hän aloitti viulunsoiton ja soitti vuoden verran paikallisen kanttorin johtamassa jousiyhtyeessä. Viulunsoiton hän joutui lopettamaan satutettuaan sormensa tapaturmaisesti. Sen jälkeen hän keskittyi kanteleen soittamiseen. Hän myös rakensi kanteleita, ensimmäisen jo 14-vuotiaana. Ensimmäisen kerran hän esiintyi julkisesti 18-vuotiaana, jolloin hän säesti kahta viulupelimannia.
Kanteleensoitto jäi taka-alalle, kun hän aloitti linja-autonkuljettajana 1930-luvulla. Tässä ammatissa hän työskenteli lähes 40 vuotta, josta itsenäisenä liikennöitsijänä Kokkolan ja Halsuan välisellä linjalla parisenkymmentä vuotta.
Sodan jälkeen hän innostui taas soittamisesta ja osallistui paikallisten kansansoittokilpailujen innostamana vuonna 1955 Helsingissä pidettyyn Suomen Nuorison Liiton soittokilpailuun. Hän voitti kilpailun, ja toinen halsualainen Toivo Venetjoki tuli toiseksi. Vuonna 1958 pidetyissä kilpailussa järjestys oli päinvastainen. Tämän jälkeen he esiintyivät paljon yhdessä. Halsualla toimi 1960-luvulla suuri kanteleyhtye, jossa oli enimmillään 12 soittajaa. Karvonen, Venetjoki ja Tulikari olivat yhtyeessä mukana. Lisäksi Karvonen esiintyi paljon viulupelimanni Otto Hotakaisen kanssa.
Karvosen ohjelmistossa oli sekä pelimannimusiikkia että kansanlauluja ja hengellisiä kappaleita. Hän myös sävelsi itse.
Hänet nimitettiin mestaripelimanniksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 1971. Hän oli ensimmäinen kanteleensoittaja, joka sai tämän arvonimen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mestaripelimannit, Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja 33, toimittanut Ilkka Kolehmainen, Kauhava 1992 ISBN 951-9268-19-7
- Paavo Helistö: Konstan parempi valssi, Tammi 1972, ISBN 951-30-2015-0
| ||||||||||
