Vilhelm Punainen
| Vilhelm Punainen William Rufus | |
|---|---|
 | |
| Englannin kuningas | |
| Valtakausi | 26. syyskuuta 1087 – 2. elokuuta 1100 |
| Kruunajaiset | 26. syyskuuta 1087 |
| Edeltäjä | Vilhelm I |
| Seuraaja | Henrik I |
| Syntynyt |
noin 1056 Normandia |
| Kuollut |
2. elokuuta 1100 New Forest |
| Hautapaikka | Winchesterin tuomiokirkko |
| Suku | Normandie |
| Isä | Vilhelm I |
| Äiti | Flanderin Matilda |
| Uskonto | katolilaisuus |
Vilhelm II eli Vilhelm Punainen (engl. William Rufus, n. 1056 – 2. elokuuta 1100) oli Vilhelm I Valloittajan poika ja Englannin kuningas vuosina 1087–1100. Hän oli Englannin toinen normannikuningas.
Vilhelm II oli taitava sotilas, mutta julma ja vihattu hallitsija, joka verotti kirkkoa ankarasti. Jotkut olettavat liikanimen "Punainen" (lat. rufus) viittaavan verisyyteen tai kiivauteen, mutta yleisesti sen uskotaan viittaavan Vilhelmin punakkaan ihoon tai hiuksiin.[1]
Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiedot Vilhelmin lapsuudesta ovat niukkoja. Hän on syntynyt Normandiassa joskus vuosien 1056 ja 1060 välillä Vilhelm I Valloittajan ja Flanderin Matildan kolmantena poikana. Vanhemmat veljet olivat Robert ja Rikhard. Näistä Rikhard kuoli metsästysonnettomuudessa [2]. Robert peri Normandian läänitykset ja suosikkipoika Vilhelm isältään Englannin kruunun[3]. Kolmas veli Henrik sai perinnöksi 5 000 hopearahaa.
Kuninkaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isänsä Vilhelm Valloittajan maatessa kuolinvuoteellaan Vilhelm Punainen lähti Englantiin, jossa hänet kruunattiin Westminsterissä 26. syyskuuta 1087. Se että Vilhelm Valloittajan maat oli jaettu kahden veljen kesken, aiheutti ongelmia niille aatelisille, joilla oli maita molemmin puolin Kanaalia. Ainoana mahdollisuutena nähtiin yhdistää jälleen Englanti ja Normandia yhden hallitsijan alaisuuteen. Tämä johti vuoden 1088 kapinaan, jota johti Vilhelm Valloittajan velipuoli Bayeuxin piispa Odo. Robert ei onnistunut saapumaan Englantiin johtamaan kannattajiaan ja Vilhelm voitti englantilaisten kannatuksen rahalla ja lupauksilla paremmasta hallinnosta. Odo sai lähteä Normandiaan.
Vuonna 1090 Vilhelm yritti vallata Normandian, mutta ei onnistunut kovin merkittävästi sotatoimissaan, ja niinpä hän aloitti neuvottelut veljensä kanssa. Vuoden 1091 alkuun mennessä Vilhelm ja Robert olivat päässeet sopimukseen siitä, että heidän nuorinta veljeään Henrikiä ei päästetä valtaan ja Vilhelm auttoi Robertia valtaamaan Ranskalle menetetyt maat erityisesti Mainessa.
Sopimus unohdettiin kuitenkin muutamassa vuodessa, ja Vilhelm valloitti Normandian uudelleen vuonna 1094, tällä kertaa lahjomalla Ranskan Filip I:n vetämään tukensa Robertille. Suuremmat välienselvittelyt jäivät Vilhelmin suostuteltua veljensä liittymään ensimmäiselle ristiretkelle. Robert panttasi herttuakunnan 10 000 hopeamarkasta Vilhelmille ja lähti ristiretkelle vuonna 1096 palaten vasta syyskuussa 1100, kuukausi Vilhelmin kuoleman jälkeen.[4]
Englannissa Vilhelmin hallitusaika oli rauhatonta. Vuonna 1095 Robert de Mowbray, Northumbrian jaarli, jätti saapumatta Curia Regisiin, hovin kokoukseen, ja Vilhelm vastasi tähän lähettämällä armeijan, joka löi jaarlin sekä vei tältä hänen asemansa. Toista aatelista, Eun Vilhelmiä, syytettiin myös petoksesta ja hänet sokaistiin ja kastroitiin. Vuosina 1095 ja 1097 Vilhelm yritti myös valloittaa Walesin siinä onnistumatta. Sitten hän palasi Normandiaan vuonna 1097 ja aina vuoteen 1099 taisteli Ranskassa halliten pohjoista Mainea, mutta epäonnistuen Ranskan hallussa olleen Vexinin maakunnan osan valloituksessa.
Vilhelm taisteli myös Skotlannin kuningasta Malcolm III:ta vastaan, pakottaen hänet vannomaan uskollisuudenvalan vuonna 1091[5] ja valloittaen rajakaupunki Carlislen ja Cumbrian vuonna 1092. Alnwickin taistelussa 13. marraskuuta 1093 Malcolm ja hänen poikansa Edvard tapettiin ja Malcolmin veljestä Donaldista tuli Skotlannin kuningas. Vilhelm kannatti Malcolmin poikaa Duncania, joka nousi valtaan lyhyeksi aikaa, ja sitten Edgaria, joka valloitti Lothianin vuonna 1094 ja lopulta suisti Donaldin vallasta 1097 Vilhelmin avulla Edgar Athelingin johtamassa taistelussa. Edgar tunnusti Vilhelmin Lothianin hallitsijaksi ja vieraili Vilhelmin hovissa.
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vilhelm II kuoli metsästysretkellä New Forestissa saatuaan osuman nuolesta, mahdollisesti seurueeseen kuuluneen aatelismies Walter Tirelin ampumana. Jotkut ovat epäilleet tapausta murhaksi, mutta tuoreeltaan sitä pidettiin metsästysonnettomuutena[3]. Paikalla, jossa Vilhelmin uskotaan kuolleen, on nykyään muistokivi. Vilhelm Punainen on haudattu Winchesterin katedraaliin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.channel4.com/history/microsites/M/monarchy/biogs/william_rufus.html
- ↑ http://www.timeref.com/hpr221.htm
- ↑ a b Black, Jeremy: History of England, s. 32. Dolphin Publications, 1993. ISBN 1-85627-288-5. (englanniksi)
- ↑ http://everything2.com/index.pl?node=William%20II
- ↑ Oram, Richard, David I: The King Who Made Scotland. Tempus, Stroud, 2004. ISBN 0-7524-2825-X, s. 34–35.
|
Edeltäjä: Vilhelm Valloittaja eli Vilhelm I |
Englannin kuningas 1087–1100 |
Seuraaja: Henrik I |
| ||||||||||||||||||
