Viktor Brack

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viktor Brack Nürnbergissä vuonna 1947.

Viktor Brack (9. marraskuuta 19042. kesäkuuta 1948) oli saksalainen lääketieteen tohtori ja natsi-Saksan sotarikollinen. Hän oli natsien eutanasiaohjelman eli Aktion T4:n organisoija, jossa natsit tappoivat vammaisia, mielisairaita tai muuten yhteiskunnallisesti arvottomiksi katsottuja saksalaisia. Tämän jälkeen hän järjesteli juutalaisten tappamista kaasukammioissa ja työskenteli Odilo Globocnikin kanssa lopullisen ratkaisun käytännön toteuttamisessa.

Vuonna 1929 Viktor Brackista tuli Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen ja SS:n jäsen. Vuonna 1936 hän järjesti toimisto 2:n (Amt 2) toimintaa Adolf Hitlerin kansliassa Berliinissä. Toimisto tutki Führerin saamia valituksia kaikkialta Saksasta. Marraskuussa 1940 hänet ylennettiin SS-Oberführeriksi. Sodan jälkeen Brack joutui syytetyksi Nürnbergissa lääkärioikeudenkäyntiin. Oikeudenkäynnissä Brack todisti, että vuodesta 1941, jolloin juutalaisten tuhoaminen alkoi, Heinrich Himmler käski häntä ottamaan yhteyttä eutanasiaohjelman kanssa työskennelleisiin lääkäreihin ja suunnittelemaan kuinka nuoria juutalaisia voitaisiin steriloida ja käyttää työvoimana. Ajatuksena oli kehittää menetelmä, josta uhrit eivät edes olisi tietoisia.

Maaliskuussa 1941 Brack jättikin Himmlerille raportin, jossa todettiin voitavan käyttää röntgensäteitä laajamittaisena sterilointivälineenä. Hän vakuutti kesäkuussa 1941 Himmlerille järjestelmän toimivuutta kirjeellä, ja sitä alettiin heti testata Auschwitzin vangeilla. Todistajana lääkärien oikeudenkäynnissä olleen ranskalaissyntyisen Auschwitzissa syyskuusta 1943 tammikuuhun 1945 vankina olleen juutalaislääkärin mukaan leirin SS-lääkärit sterilisoivat ja kastroivat vankeja, ja toimenpiteet olivat erittäin tuskallisia. Brack tuomittiin niin sanotussa lääkärioikeudenkäynnissä kuolemaan ja hirtettiin 2. kesäkuuta 1948.