Vikenti Veresajev

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vikenti Veresajev vuonna 1913.

Vikenti Vikentjevitš Veresajev (ven. Вике́нтий Вике́нтьевич Вереса́ев, oikea sukunimi Smidovitš, Смидо́вич; 16. tammikuuta 1867 Tula3. kesäkuuta 1945 Moskova) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen kirjailija.

Vikenti Veresajev syntyi lääkärin perheeseen. Hän opiskeli Tulan klassisessa lukiossa ja valmistui Pietarin yliopiston historiallis-kielitieteellisestä tiedekunnasta. Narodnikkien vaikutuksesta hän suoritti lääkärin tutkinnon Tarton yliopistossa ja työskenteli sen jälkeen Pietarin Botkinin sairaalassa.[1][2]

Veresajevin ensimmäinen kertomus ilmestyi vuonna 1887. Hänen varhainen tuotantonsa heijastaa kirjailijan pettymystä narodnikkeihin ja kehitystä kohti marksilaisuutta. Laajaa huomiota herättivät sivistyneistön aatteellista näköalattomuutta kuvaava pienoisromaani Bez dorogi (”Vailla tietä”, 1895) sekä lääkärinammatista kriittisesti kertova Zapiski vratša (”Lääkärin muistiinpanoja”, 1901). Vuonna 1901 Veresajev karkotettiin Tulaan, minkä jälkeen hän matkusteli Venäjällä ja Länsi-Euroopassa. Vuonna 1903 hän sai luvan muuttaa Moskovaan, jossa hän liittyi kirjailijaryhmä Sredaan.[1][2][3]

Kirjailija osallistui lääkärinä Venäjän–Japanin sotaan, jota hän kuvaa realistisesti kokoelmassa Na japonskoi voine (”Japanin sodassa”, julkaistu kokonaan 1928). Vuosien 1905–1907 tapahtumat saivat Veresajevin hylkäämään vallankumouksellisen ideologian ja kääntymään kohti humanismia. Vuosina 1910–1915 hän laati kirjallisuusfilosofisen teoksen Živaja žizn (”Elävä elämä”), jonka ensimmäinen osa käsittelee Tolstoita ja Dostojevskiä ja toinen osa Nietzscheä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Veresajev johti lääkintäosastoa rautatiellä.[2][4]

Venäjän vallankumouksen jälkeen Veresajev omistautui kokonaan kirjalliselle toiminnalleen. Vuonna 1922 hän kirjoitti vallankumousta sivistyneistön näkökulmasta kuvaavan romaanin V tupike (”Umpikujassa”). Komsomolin ja maatalouden kollektivisoinnin varjopuolia arvostellut romaani Sisarukset (Sjostry, 1933) sai osakseen ankaraa kritiikkiä. Kirjailija laati myös ”asiakirjamontaasiin” perustuvat elämäkertateokset Puškin v žizni (”Puškinin elämä”, 1926–1927), Gogol v žizni (”Gogolin elämä”, 1933) ja Sputniki Puškina (”Puškinin seuralaiset”, 1934–1936), kirjoitti muistelmateoksia sekä käänsi antiikin kreikkalaista kirjallisuutta, muun muassa Homeroksen Iliaan ja Odysseian. Hän sai elämäntyöstään Stalin-palkinnon vuonna 1943.[3][4][5]

Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Entsiklopedija Krugosvet: Vikenti Veresajev, sivu 1 Viitattu 30.8.2013. (venäjäksi)
  2. a b c Kratkaja literaturnaja entsiklopedija Viitattu 30.8.2013. (venäjäksi)
  3. a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 158–159. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
  4. a b Entsiklopedija Krugosvet: Vikenti Veresajev, sivu 2 Viitattu 30.8.2013. (venäjäksi)
  5. Gumanitarnyi slovar Viitattu 30.8.2013. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]