Viisipiikki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viisipiikki
Culaea inconstans.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Piikkikalat Gasterosteiformes
Heimo: Piikkikalat Gasterosteidae
Suku: Culaea
Whitley, 1950
Laji: inconstans
Kaksiosainen nimi
Culaea inconstans
(Kirtland, 1840)
Katso myös
 Commons-logo.svg Viisipiikki Commonsissa

Viisipiikki (Culaea inconstans) on piikkikalojen heimoon kuuluva kala ja on sukunsa Culaea ainoa laji. Suomeen laji tuli Pohjois-Amerikasta salamatkustajana pikkubassin poikasten mukana. Ne sijoitettiin Lohjanjärven rannalla olevaan Porlan kalanviljelylaitokseen, josta laji levisi järveen.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viisipiikin väritys vaihtelee harmaasta oliivinvihreään. Kutuasuinen koiras on miltei musta. Naaraan kutuasu on tummien ja vaaleiden värien vastakohtien kirjo. Iho on suomuton. Selässä on nauhamaista tai verkkomaista kuviointia. Piikkejä kalalla on nimensä mukaisesti yleensä viisi, mutta niiden määrä vaihtelee neljästä piikistä seitsemään piikkiin. Piikit ovat lyhyitä, selvästi erossa toisistaan ja hieman taaksepäin taipuneita. Viisipiikit ovat yleensä 3–6 sentin pituisia ja se muistuttaa huomattavasti kymmenpiikkiä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji on lähtöisin Pohjois-Amerikasta, missä se asustaa Suurista järvistä pohjoiseen. Euroopassa kalaa ei tavata missään muualla paitsi Suomessa. Lajin kasvusta täällä ei ole tarkkaa tietoa. Sitä on kuitenkin varmuudella Porlan kalanviljelylaitoksen lammikoissa, Lohjanjärvessä sekä eräässä vihtiläisessä purossa, jonne se kulkeutui karppi-istutuksien mukana.

Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viisipiikin ravinto on monipuolista. Sille kelpaa niin äyriäiset, kotilot, madot, vesihyönteiset ja niiden toukat kuin muiden kalojen mäti ja poikaset.

Viisipiikkiä on kirkkaissa, viileävetisissä ja runsaskasvisissa puroissa ja lähdepitoisissa lammissa.

Lisääntyminen ja elinikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kutuaika viisipiikeillä on kesällä, jolloin veden lämpötila alkaa olla lähellä 20 astetta. Koiras saapuu kutualueelle ja kasaa pyrstöllään halkaisijaltaan noin parisenttisen pesän, jonne se houkuttelee naaraan. Naaraan poistuttua koiras jää vahtimaan munia. Munat kehittyvät nopeasti ja ne kuoriutuvat noin viikon päästä kudusta. Koiras jatkaa poikasten vahtimista kunnes ruskuaispussi on kulutettu, minkä jälkeen poikaset hajaantuvat kasvillisuusrannoille.

Viisipiikit ovat todella lyhytikäisiä. Ne elävät korkeintaan vain 2–3 vuotta.

Merkitys ihmiselle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viisipiikki ei ole kalastuksen kohteena, mutta Pohjois-Amerikassa sitä käytetään yleisesti syöttikalana. Suomessakin viisipiikkien on havaittu maistuvan ainakin taimenen poikasille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 201. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28134-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. NatureServe: Culaea inconstans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 24.08.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]