Viipurin vanha tuomiokirkko
| Viipurin vanha tuomiokirkko | |
|---|---|
 Viipurin vanhan tuomiokirkon kellotorni säilyi viime sodista, toisin kuin itse kirkko. |
|
| Sijainti | Viipuri |
| Koordinaatit | |
| Rakentamisvuosi | noin 1435–1445 |
| Materiaali | harmaakivi |
 |
|
Viipurin vanha tuomiokirkko eli Viipurin kaupunginkirkko on Viipurin vanhin olemassa oleva kirkollinen rakennus, tosin kirkosta on talvisodan jäljiltä pystyssä vain kiviseinät. Kirkko oli vuosisatojen aikana toiminut niin katolisena, ortodoksisena kuin luterilaisena kirkkona. Samoin kirkon nimi oli aikojen saatossa vaihtunut, viimeksi se tunnettiin nimillä Varuskuntakirkko ja Agricolan kirkko.
Viipurin vanhan tuomiokirkon sijaintipaikka on kaupunginniemen luoteisosassa[1] Linnoituksen kaupunginosassa, kaupungin historiallisen osan ytimessä, missä sen rauniot ovat edelleen nähtävillä.
Kirkko on päätetty kunnostaa kulttuuriperintökohteeksi, ja samalla sen alta etsitään Mikael Agricolan hautaa.[2] Hankkeen vetäjä on Mikael Agricola -seura. Raunioiden kunnostusta valmistelevat mittaukset aloitettiin kesäkuussa 2010.[3] Vuosituhannen vaihteesta lähtien suunniteltuun raunioiden suojeluun on myös kaupungin johdon ja asukkaidenkin suhtautuminen muuttunut myötämielisemmäksi.[4]
Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viipurin seurakunta lienee perustettu kolmannen ristiretken yhteydessä, noin vuoden 1293 tienoilla. Se liittyi kiinteästi Viipurin linnan perustamiseen. Kivikirkkoa on edeltänyt useita puukirkkoja, joista viimeinen oli tuhoutunut kun novgorodilaiset polttivat sen vuoden 1411 piirityksen yhteydessä.[1] Uusi kirkko päätettiin vuonna 1413 rakentaa kivestä. Kivikirkon kannalla on ollut myös paavi, joka 17. heinäkuuta 1418 päivätyssä kirjeessään lupaa kirkon rakennuskustannuksiin osallistuville synninpäästön seitsemäksi vuodeksi.
Kirkon paikaksi valittiin kaupungin korkeimman kohdan länsirinne, josta silloin näki linnasaareen 300 metrin päähän. Niiden välissä oli pitkänomainen toriaukio.[1]
Kirkon rakennustyöt aloitettiin 1430-luvulla. Rakennusajankohdaksi on määritelty vuosien 1435–1445 välinen aika. Kirkon rakentamiseen ja sen valmistumiseen vaikuttivat osaltaan linnanpäälliköt Krister Nilsinpoika (Vaasa) ja Karl Knutsson Bonde. Se vihittiin nimellä Pyhän Marian ja Pyhän Olavin kirkko. Viipuri paloi 1477, jolloin kirkkokin paloi niin että vain muurit säilyivät. Kirkon pylväissä on joskus ollut merkitty rakentamisvuosi 1498, joka tarkoittanee kirkon kunnostamisen ajankohtaa.[5]
Kirkon keskiaikaista asua ei tunneta, sillä myöhemmin sitä on muutettu, purettu ja hävitetty varsin perusteellisesti. Runkohuoneen mitoiksi kuitenkin tiedetään 37,0 × 19,4 m. Ainutlaatuiset pilarit on rakennettu kahdeksankulmaisista 0,7 metriä halkaisijaltaan olevista päällekkäisistä virolaisista kalkkikivilaatoista. Länsipäässä arvellaan olleen kellotorni. Kun korjaustyöt oli palon jälkeen saatu päätökseen, se oli kokonaisuutena Suomen toiseksi komein kirkko Turun tuomiokirkon jälkeen.[5]
Kirkkorakennuksen seinien alaosa rakennettiin kivestä ja yläosa tiilestä, katto oli korkea ja jyrkkä. Sakaristo sijaitsi pohjoisseinällä, ja eteläpuolella oli asehuone[1]. Katolisten kirkkojen tapaan oli kirkkosalin sisustus koristeellinen ja komea. Pääalttarin lisäksi kirkossa oli useita pyhimyksille omistettuja sivualttareita, vuodelta 1448 on maininta pyhän Erikin ja pyhän Henrikin prebendasta. Kirkon keskiaikaisesta sisustuksesta oli 1900-luvun alkuun säilynyt alttarin perustus, muu kaikki on hävinnyt tulipaloissa, raunioaikoina ja muutostöissä. Historiallisissa lähteissä on kuitenkin tietoja sisustuksesta. Vuodelta 1601 on tietoja kalleuksista, joita ovat olleet ainakin kaksi painavaa hopeakannua ja viisi ehtoollisastiastoa, sekä kynttilänjalkoja, kirjoja ja liturgisia tekstiilejä. Ainakin osan niistä arvioidaan olleen peräisin keskiajalta. 1620–1630-luvulla kirkkoon saatiin niin sanottu Sigfriduksen ehtoolliskalkki.[6]
Kirkon raunioista löydettyjen rappauspalojen ja koristetiilien perusteella on arvioitu, että holveissa ja luultavasti myös seinissä on ollut kalkkimaalauksia, mutta muuta tietoa niistä ei ole säilynyt.[4]
Uskonpuhdistuksen jälkeiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uskonpuhdistuksen myötä Viipurin pääkirkosta tuli luterilaisen kirkon tuomiokirkko ensin vuosiksi 1554–1578 ja uudestaan 1618 alkaen.[5] Suomeen oli perustettu toinen hiippakunta vuonna 1554, Viipurin hiippakunta. Vuonna 1580 Viipurin hiippakunta yhdistettiin takaisin Turun arkkihiippakuntaan, mutta vuonna 1618 Viipurin hiippakunta muodostettiin uudelleen. Kirkon lattian alle haudattiin merkkihenkilöitä, kuten linnanpäällikkö Eerik Akselinpoika Tott ja melko varmasti piispa Mikael Agricola, sillä kirkko oli tuolloisessa Viipurissa ainoa riittävän arvokas hautapaikka piispalle[6].
Uskonpuhdistuksen jälkeen kirkossa tehtiin suuria muutostöitä ja kirkkoa laajennettiin. Entinen pohjoinen ulkoseinä purettiin uuden valmistuttua ja vanhoja kuoriholveja kannattamaan rakennettiin kaksi pilaria. Laajennuksen jälkeen kirkko näytti nelilaivaiselta, ja joka toinen laiva oli samanlevyinen. Tosin alttari oli jätetty paikoilleen entiseen keskilaivaan, ja alttarilta katsottuna kirkko on näyttänyt epäsymmetriseltä. Myös kirkon katto ja päätykolmiot rakennettiin uudelleen.lähde?
Viipurin palossa 1628 kirkko vaurioitui pahoin. Sen jälkeen sitä kunnostusten yhteydessä laajennettiin pohjoiseen ja itään, ja sakaristo purettiin. Työt kestivät 1630-luvun loppuun. Laajennustöistä vastanneena on pidetty saksalaista rakennusmestaria Peter Holtgrefia.[4] Kirkkoon hankittiin silloin urut ja saarnastuoli, jotka ovat myöhemmin kadonneet. 1600-luvun alusta on myös maininta kirkkolaivasta.[6]
Ortodoksikirkoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuressa Pohjan sodassa Venäjä valloitti Suomen, ja Viipurin se valloitti 1711–1712. Rauhanteossa Kaakkois-Suomi ja Viipuri siirtyivät Venäjälle. Viipurin valloituksen yhteydessä tuomiokirkko vaurioitui pahasti ja palveli valloituksen jälkeen hevostallina, kunnes Venäjän tsaari Pietari Suuri noin vuonna 1720 määräsi sen kunnostettavaksi ortodoksikirkoksi. Se vihittiin ortodoksikirkoksi ja sai nimeksi Kristuksen syntymän kirkko[4].
Ortodoksikirkoksi vihkimisen yhteydessä ei ikonostaasin lisäämistä lukuun ottamatta suoritettu juurikaan muutostöitä. Vuonna 1744 aloitettiin kirkon historian toinen merkittävämpi muutostyö. Tällöin alkuperäisen rakennusosan kattoa madallettiin ja se muutettiin taitekatoksi, mutta 1500-luvulla rakennetun lisäosan katto jäi yksilappeiseksi. Holvit muutettiin suippokaariksi, ja myös ikkunat uusittiin. Kellotorniakin korotettiin 1700-luvulla.
Viljavarastona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1788 valmistui Kristuksen kirkastumisen kirkko, jolloin vanha tuomiokirkko jäi pois kirkollisesta käytöstä varastoksi, ja se muutettiin viljavarastoksi vuonna 1805.[4] Tuolloin kirkon ulkoseiniä korotettiin, vanhat holvit korvattiin suurilla tiilipilareilla, alaikkunat uusittiin ja yläosaan lisättiin toinen rivi ikkunoita. Myös rakennuksen pylväiden varassa ollut katoksellinen pääsisäänkäynti rakennettiin tuolloin. Kirkko menetti keskiaikaiset piirteensä[4]. 1886 otettiin esiin kirkon pohjan tutkiminen ja Agricolan haudan etsiminen. Yksityiseltä taholta oli työhön luvattu rahoitusta[7].
Jälleen ortodoksikirkoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oltuaan pitkään poissa kirkollisesta käytöstä kirkko kunnostettiin ja vihittiin jälleen ortodoksiseksi varuskuntakirkoksi vuonna 1913[4]. Tuolloin korjattiin lattiaa ja maalattiin seinät. Kirkkoon tuli myös ikonostaasi, jonka keskimmäisessä ja isoimmassa kuvassa oli Neitsyt Maria lapsineen.
Jälleen luterilaiseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkko ei ehtinyt uudelleen vihkimisensä jälkeen toimia montakaan vuotta ortodoksisena, sillä Suomen sisällissodan jälkeen pidetyssä juhlajumalanpalveluksessa vuonna 1918 se vihittiin jälleen luterilaiseksi ja sen nimeksi tuli Varuskuntakirkko. Nimensä mukaisesti se palveli Viipurissa olevia suuria varuskuntia ja kesäaikaan myös kaupunkilaisten iltakirkkona. Luterilaistamisen yhteydessä ei tehty suuria muutostöitä, ikonostaasikin jäi paikoilleen. Kirkko sai sittemmin nimekseen Agricolan kirkko.[4] Valos Agricolan muistopatsaasta on pystytetty vuonna 2009 Pietari–Paavalin kirkon edustalle.[8]
Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodassa Viipuri joutui Neuvostoliiton pommitusten kohteeksi. Vanha tuomiokirkkokin sai osuman 18. helmikuuta 1940 eli Tuhon sunnuntaina ja paloi historiansa aikana 11. kerran. Kirkon mukana paloivat siellä siunausta odottaneiden yli sadan sodassa kaatuneen ruumiit. Kirkon kiviseinät jäivät pystyyn, mutta nykyisin niistäkin on jäljellä vain alaosa. Kirkko oli tarkoitus korjata, mutta suunnitelmat kariutuivat kun kaupunki menetettiin Neuvostoliitolle. Se on sittemmin toiminut kaupunkilaisten kaatopaikkana.[4]
Kirkon kellotapuli on edelleen pystyssä ja siitä on tullut linnan ohella yksi Viipurin symboleista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
- Koponen Paavo, Karjalan kirkkokummut. Tammi, Sulkava 1999. ISBN 951-31-1431-7
- Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet, toimittanut Soile Rinno ja Minna Laukkanen. Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, Jyväskylä 1997. ISBN 951-785-012-3
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Hiekkanen, s. 548
- ↑ Viipurin tuomiokirkon raunioista etsitään Agricolan hautapaikkaa
- ↑ Juhani Saarinen, Kirkonraunioista voi paljastua Agricolan hauta, Helsingin Sanomat 22.6.2010 sivu A 6
- ↑ a b c d e f g h i Hiekkanen, s. 550
- ↑ a b c Hiekkanen, s. 549
- ↑ a b c Hiekkanen, s. 551
- ↑ Viipurin muinoisen tuomiokirkon tutkimisesta, Viipurin Sanomat, 18.8.1886 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Viipurissa paljastettiin Agricolan muistomerkki, Hs.fi
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viipurin vanha tuomiokirkko Wikimedia Commonsissa
| Tuomiokirkkoja |
Espoo • Helsinki • Kuopio • Lapua • Mikkeli • Oulu • Porvoo • Turku • Tampere |
|---|---|
| Katedraaleja |
Uspenskin katedraali • Pyhän Nikolaoksen katedraali • Pyhän Kolminaisuuden katedraali • Pyhän Henrikin katedraali |
| Paikkamäärältään suuria |
Kerimäki • Lapväärtti • Johanneksenkirkko • Nurmes • Keski-Porin kirkko • Heinävesi |
| Vanhoja puukirkkoja |
Ulrika Eleonoran kirkko • Muhos • Petäjäveden vanha kirkko • Sammatti • Sodankylän vanha kirkko • Uudenkaupungin vanha kirkko • Vöyrin puukirkko |
| Vanhoja kivikirkkoja |
Eckerö • Hammarland • Hattulan Pyhän Ristin kirkko • Hollola • Jomala • Lemland • Nousiainen • Pernaja • Saltvik • Sund • Tyrvään Pyhän Olavin kirkko • Ulvila |
| Modernistisia |
Kannonkoski • Lakeuden Risti • Nakkila • Rajamäki • Temppeliaukion kirkko • Varkauden pääkirkko |
| Luovutettujen alueiden kirkkoja |
Sortavalan apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko • Kristuksen kirkastumisen katedraali • Viipurin tuomiokirkko • Viipurin vanha tuomiokirkko • Terijoen ortodoksinen kirkko |