Viimeinen tapaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”Sherlock Holmesin kuolema”
Holmes ja Moriarty kamppailevat Reichenbachin putouksilla. Sidney Pagetin alkuperäistä kuvitusta novelliin.

Viimeinen tapaus (engl. The Adventure of the Final Problem) on Arthur Conan Doylen kirjoittama Sherlock Holmes -novelli. Se ilmestyi ensimmäisen kerran Strand Magazine -lehdessä joulukuussa 1893 Sidney Pagetin kuvittamana.[1]

Aikanaan tämän tarinan oli määrä jäädä viimeiseksi Sherlock Holmes -seikkailuksi, mutta myöhemmin kirjailija alkoi kirjoittaa lisää Sherlock Holmesin seikkailuja. Tarinan konna on Sherlock Holmesin arkkiviholliseksikin luonnehdittu professori Moriarty.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Holmes on juuri palannut takaisin Lontooseen palveltuaan Ranskan hallitusta jossakin salaisessa tehtävässä. Hän pakenee Moriartyn kätyriä - jolla on tapana ampua uhrinsa erikoisvalmisteisella kiväärillä, mistä kerrotaan enemmän tarinassa Autio talo - ystävänsä tohtori Watsonin luokse. Hän kertoo Watsonille professori Moriartysta, rikollisten hiljaisesta kuninkaasta, jota ei millään voida yhdistää tämän järjestämiin murhiin. Holmes on kuitenkin aloittanut taistelunsa Moriartya vastaan ja tämän täytyy odottaa tiettyä hetkeä. Holmes ja Watson sopivat tapaamisen tiettyyn aikaan tietyssä junassa. Harhautettuaan takaa-ajajaansa tarpeeksi Holmes poistuu talosta takaoven kautta.

Watsonin saapuessa junalle hän ei näe Holmesia missään, mutta menee kuitenkin junaan. Pian hänen vaunuosastoonsa saapuu valepukuinen Holmes. Juuri junan lähtiessä raivostunut Moriarty ryntää asemalle, mutta liian myöhään. Sherlock Holmesin onnistui paeta tätä. Watson ja Holmes matkaavat hiukan ympäri Eurooppaa paeten Moriartya.

Moriarty haluaa kostaa Sherlock Holmesille, sillä tämä tuhosi lähes täydellisesti Moriartyn rikollisliigan. Lopulta nämä kaksi joutuvat taisteluun Sveitsissä sijaisevien Reichenbachin putousten luona. Taistelussa Moriarty putoaa alas ja kuolee. Sherlock Holmes lavastaa oman kuolemansa ja siirtyy kiertelemään hiukan maailmaa valmistautuakseen kohtaamaan Moriartyn muut kätyrit.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Novellin taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doyle oli kirjoittanut jo useita Sherlock Holmes -tarinoita ja alkoi kyllästyä luomukseensa, sillä Holmes-tarinat veivät paljon aikaa ”vakavalta” kirjoittamiselta. Niiden juonten keksiminen ja kirjoittaminen oli vaativaa työtä, ja Doyle olisi paljon mieluummin kirjoittanut historiallisia romaaneja. Niinpä Strandille kirjoitetun toisen tusinan viimeisessä novellissa Doyle antaa Holmesin kuolla. Reaktio Holmesin kuolemaan oli äärimmäinen. Britanniassa vallitsi lähes maansuru, ja Doyle sai lukuisia uhkauskirjeitä.[2]

Doyle pysyi kuitenkin päätöksessään, ja Holmes pysyi kuolleena. Seuraava Holmes-tarina oli Baskervillen koira 1901, mutta se sijoittuu aikaan ennen Holmesin kuolemaa. Sherlock Holmesin ”ylösnousemista” lukijoiden piti odottaa 10 vuotta.

Laatta Reichenbachin putousten luona, missä Holmes kukisti tohtori Moriartyn.

Meiringen ja Reichenbachin putoukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reichenbachin putoukset sijaitsevat Meiringenin kunnassa Bernin kantonissa Sveitsissä. Sherlock Holmesin kuolema Reichenbachin putouksilla teki kunnasta maailmankuulun.

Englantilaisen kirkon kellarissa on Sherlock Holmes -museo. Kirkon edessä olevalla Conan Doyle Place -aukiolla on Sherlock Holmesin patsas.

Reichenbachin putouksilta löytyy muistolaatta, jossa lukee englanniksi, saksaksi ja ranskaksi: "Tällä pelottavalla paikalla Sherlock Holmes kukisti professori Moriartyn 4. toukokuuta 1891."

Sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sherlock Holmesin seikkailut -televisiosarja (1985)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeinen tapaus oli Sherlock Holmesin seikkailut -televisiosarjan toisen kauden viimeinen jakso 1985. Sen ohjasi Alan Grint ja käsikirjoituksen teki John Hawkesworth. Pääosissa olivat

 Jeremy Brett  … Sherlock Holmes  
 David Burke  … tohtori Watson  
 Eric Porter  … professori Moriarty  
 Rosalie Williams  … rouva Hudson  
 Olivier Pierre  … Louvren johtaja  
 Claude Le Saché  … sisäministeri  
 Michael Goldie  … taiteilija  
 Paul Humpoletz  … Steiler  

Viimeisessä tapauksessa ei oikeastaan ole ongelmaa, joka Holmesin pitäisi ratkaista. Ja koska varsinainen tarina oli liian lyhyt täysimittaiseksi jaksoksi, käsikirjoittaja John Hawkesworth päätti laajentaa novellin alussa mainittua ”erittäin tärkeää tehtävää Ranskan hallitukselta”. Hän teki siitä Mona Lisan varkauden (viittaus vuoden 1911 varkauden), joka selvitetään jakson alussa ja jonka takana Moriarty luonnollisestikin on.[3] Muutoin sovitus seuraa uskollisesti Doylen novellia.

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novelli suomennettiin ensimmäisen kerran 1904 nimellä ”Viimmeinen tehtävä”. Myöhemmät suomennokset ovat ilmestyneet nimellä ”Viimeinen tapaus”. [4]

  • ”Viimeinen tehtävä”
  • ”Viimeinen tehtävä”
    • 1907: teoksessa Viimeinen tehtävä. Suomennos. Kevyttä lukemista numero 24. Yrjö Weilin
    • 1919: teoksessa Ameriikkalaisen perijättären häät. Suomennos. Kustannusosakeyhtiö Kirja
  • ”Viimeinen tapaus”

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cox, Michael (1999): A Study in Cellulloid: A Producer's Account of Jeremey Brett as Sherlock Holmes. Saksankielinen käännös, joka ilmestyi Sherlock Holmes. Die komplette erste Staffel DVD-kokoelman oheiskirjassa.
  • Nikkonen, Raimo: Arthur Conan Doyle (22.5.1859-7.7.1930) bibliografia. Portti, 1992, nro 1, s. 111-128.
  • Salin, Petri: Sir Arthur ja Sherlock Holmesin pitkä varjo. Portti, 1992, nro 1, s. 92-105.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nikkonen, s. 116
  2. Salin 1992, s. 97-98
  3. Cox 1999
  4. Nikkonen

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]