Viiksitimali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viiksitimali
Beardedtit46.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Timalit Timaliidae
Suku: Panurus
Laji: biarmicus
Kaksiosainen nimi
Panurus biarmicus
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Viiksitimali Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Viiksitimali Commonsissa

Viiksitimali, vanhalta nimeltään partatiainen, (Panurus biarmicus) on harvalukuinen ruoikoiden varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pituus 14–16 cm, paino 14–16 g. Helppo tuntea vaaleanruskeasta yleisväristä ja pitkästä pyrstöstä. Juhlapukuisella koiraalla on harmaa pää ja leveä musta viiksijuova, josta juontui sen entinen nimi partatiainen. Naaras on yksivärisempi. Nuori lintu muistuttaa naarasta, mutta sen selkä ja pyrstön reunat ovat laajalti mustat. Nuorella naaraalla on musta nokka, nuorella koiraalla keltainen. Kaikilla viiksitimaleilla on täydellinen sulkasato elo–lokakuussa, minkä jälkeen ikäluokkia ei pysty erottamaan toisistaan.

Ääni on hauska ja napakka ”ping” tai ”pshing”. Myös surisevia ja napsahtavia ääniä on. Laulu on yksinkertainen lyhyt säe.

Käyttäytymiseltään viiksitimali on hyvin sosiaalinen. Poikueet kerääntyvät loppukesällä suuriksikin parviksi järviruoikoihin ja lennähtelevät tiiviinä ryhminä ruoikon yllä.

Vanhin suomalainen rengastettu viiksitimali on ollut 3 vuotta 2 kuukautta 26 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen viiksitimali oli brittiläinen, 6 vuotta 5 kuukautta vanha.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parimäärä Suomessa: 200–500 paria pääasiassa Etelä- ja Lounais-Suomen rannikolla. Esiintyy laikuttaisesti eri puolilla Eurooppaa ja Aasiaa. Länsi-Euroopassa pesii 200 000 – 300 000 paria. Kovien talvien jälkeen kanta voi romahtaa mutta hyvinä pesimävuosina palaa nopeasti ennalleen. Vanhat pesimäpaikat voivat tyhjentyä lähes täysin joinain talvina. Viiksitimali levisi Suomeen vasta 1980–1990-lukujen taitteessa ja kotiutui nopeasti pesimälajistoon. Ennen kolonisaatiota se oli suurharvinaisuus.

Osaksi paikkalintu, mutta osa linnuista vaeltaa syksyisin ja keväisin.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiksitimaleita lentämässä tavanomaisessa elinympäristössään.

Viiksitimalin elinympäristönä ovat merenlahtien ja järvien laajat järviruoikot. Harvoin sitä nähdään muunlaisessa ympäristössä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiksitimali on tehokas lisääntymään, koska se tekee useita suuria poikueita vuoden aikana. Sitä paitsi nuoret viiksitimalit voivat alkaa lisääntyä jo ensimmäisenä elinvuotenaan, mikä takaa populaatioiden säilymisen ja runsastumisen. Suomessa tällainen lisääntyminen on kuitenkin melko epätodennäköistä

Pesä on noin metrin korkeudelle järviruokoihin sidottu pussimainen tai suppilomainen kori. Munintaa tapahtuu toukokuusta alkaen, ja pari voi pesiä kolmasti kesän aikana. Munia on 4–8, kermanvaaleita tummanruskein pilkuin ja täplin. Haudonta-aika 10–13 vrk, molemmat puolisot voivat hautoa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiksitimalikoiraita.
Naaras.

Hyönteiset ja hämähäkit. Talvella järviruo’on siemenet.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Panurus biarmicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 23.2.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Routasuo, Pekka 1987: Valloittava partatiainen on ruoikon akrobaatti. – Lintumies 4.1987 s. 155–159. LYL.
  • Pöyhönen, Mikko 2001: Viiksitimalin vuosikymmen. - Linnut vol.36 nr.4. s. 20-25.