Viidennen sukupolven hävittäjälentokoneet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
F-22A Raptor

Viidennen sukupolven hävittäjälentokoneet ovat lentokoneita, joiden ominaisuuksina pidetään ketteryyttä parantavaa moottorien suihkuvirtauksen suuntausta, komposiittimateriaaleja ja häiveominaisuuksia, AESA-mallin elektronisesti suunnattava tutkaa ja kykyä yliääninopeuksiin ilman jälkipoltinta (ns. supercruise). Tätä ominaisuutta ei ole F-35C Lighting II:ssa, koska sen siipipinta-ala vähentää sen nopeutta, minkä vuoksi se joutuu saavuttamaan yliääninopeuden jälkipoltinta käyttämällä.

Toistaiseksi ainoa käytössä oleva viidennen sukupolven hävittäjä on Yhdysvaltain F-22 Raptor, joka tuli käyttöön joulukuussa 2005. Myös kehityksessä oleva Yhdysvaltain F-35 Lightning II, jonka ensilento tapahtui vuonna 2006, edustaa viidettä sukupolvea. Nopeuden osalta tähän vaatimukseen yltävät F-35B Lightining II ja F-35C Lightning II.

Venäjän oman viidennen sukupolven hävittäjän Suhoi PAK FA:n prototyyppi T-50 lensi ensilentonsa tammikuussa 2010.[1] Intian alan kehityshanke on "Medium Combat Aircraft" (ensilennon tavoiteajankohta on vuonna 2012), Etelä-Korea kehittää KFX-konetta (ensilento vuonna 2014). Venäjä kehittää Suhoi PAK FA:ia yksin ja Intian kanssa Suhoin ja HALin yhteistä FGFA-konetta (ensilento vuonna 2010). Kiinan viidennen sukupolven hävittäjäprototyyppi Chengdu J-20 teki ensilentonsa tammikuussa 2011.[2]

Viidettä sukupolvea odotettaessa on alettu käyttää termiä 4.5-sukupolvi niistä 1990–2000-lukujen hävittäjistä, jotka täyttävät osan viidennen sukupolven ominaisuuksista, etenkin elektroniikan osalta. Nämä koneet perustuvat kuitenkin aikaisempaan suunnitteluun ja merkittävin niiden ominaisuuspuutteista on häiveominaisuuksien puute. 4.5-sukupolvea edustavat muun muassa F-18E/F Super Hornet, Suhoi Su-33, Suhoi Su-35, Eurofighter Typhoon, JAS 39 Gripen ja Dassault Rafale.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]