Vihreän meren operaatio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vihreän meren operaatio
Osa Guinea-Bissaun itsenäisyyssotaa
Päivämäärä:

22. lokakuuta 1970

Paikka:

Conakry, Guinea

Lopputulos:

Portugalin osittainen voitto: sotavangit saatiin vapautteua ja Guinean meri- ja ilmavoimat lamautettua. Vallanvaihto maassa kuitenkin epäonnistui

Osapuolet

Portugalin lippu Portugali

Guinea
Flag of PAIGC.svgPAIGC

Komentajat

Alpoim Calvão
António de Spínola
Rebordão de Brito

Ahmed Sékou Touré

Vihreän meren operaatio (port. Operação Mar Verde) oli vuonna 1970 tapahtunut sotilasoperaatio, jossa Portugalin laivasto hyökkäsi Guinean pääkaupunkiin Conakryyn. Operaatioon osallistui noin 350–420 portugalilaista ja portugalilaisten johtamaa guinealaista taistelijaa. Operaation tavoitteisiin kuului Guinean ensimmäisen presidentin Ahmed Sékou Tourén syrjäyttäminen, häntä tukevan Guinea-Bissaun vapaustaisteluliikkeen PAIGC:n johtajan Amílcar Cabralin vangitseminen, PAIGC:n sotilastukikohtien tuhoaminen sekä Conakryssä vangittuina pidettyjen portugalilaisten sotavankien vapauttaminen.

Hyökkääjät vetäytyivät sen jälkeen kun he olivat saaneet sotavangit vapautetuiksi sekä tuhottuaan muutamia sotalaivoja ja Guinean ilmavoimien infrastruktuuria. Amílcar Cabralin vangitseminen sen sijaan ei onnistunut kuten ei myöskään Ahmed Sékou Tourén kukistaminen.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1952 Ahmed Sékou Tourésta tuli Guinean demokraattisen puolueen (PDG) johtaja. Vuonna 1957 Guineassa järjestettiin vaalit, joissa PDG voitti 56 vaaleissa valituista 60 edustajasta. PDG järjesti syyskuussa 1958 kansanäänestyksen itsenäistymisestä. Valtaosa äänestäjistä kannatti välitöntä itsenäistymistä. Maata hallinnut Ranska vetäytyi ja 2. lokakuuta 1958 Guinea julistautui itsenäiseksi ja Touré maan presidentiksi.

Vuonna 1960 Touré toivotti tervetulleeksi Guineaan Amílcar Cabralin ja tämän johtaman vapaustaisteluliikkeen PAIGC:n, joka tavoitteli Portugalin Guinean (nykyisen Guinea-Bissaun) itsenäistymistä. Vuonna 1961 PAIGC aloitti Guinea-Bissaun itsenäisyyssodan.

Hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuun 22. päivän vastaisena yönä vuonna 1970, noin 200 aseistautunutta guinealaista, jotka olivat pukeutuneet Guinean armeijan univormuja muistuttaviin asuihin, ja noin 220 afrikanportugalilaista ja portugalilaista sotilasta nousi maihin eri puolilla Conakrya. Sotilaat nousivat maihin neljästä merkitsemättömästä aluksesta ja ne tuhosivat 4-5 PAIGC:n tukialusta. Toinen ryhmä rantautui lähelle presidentti Tourén kesäasuntoa, jonka he polttivat. Touré oli tuohon aikaan presidentin virka-asunnossaan. Toiset joukot kaappasivat kaksi Guinean armeijan tukikohtaa, valtasivat kaupungin sähkölaitoksen ja PAIGC:n päämajan (mutta eivät saaneet kiinni Amílcar Cabralia) sekä vapauttivat 26 PAIGC:n vangitsemaa portugalilaista sotavankia. Koska joukot eivät löytäneet Toureéa eivätkä Cabralia, ne päättivät vetäytyä kärsittyään pieniä tappioita.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaation guinealainen muistomerkki

Sisäiset puhdistukset Guineassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viikon sisällä hyökkäyksestä Touré perusti 10-jäsenisen komitean, joka valvoi pidätyksiä, ilman oikeudenkäyntiä tapahtuneita vangitsemisia sekä teloituksia. Komitea rampautti suuren osan maan hallintoa ja poliisivoimia. Uhrien joukossa oli muun muassa Guinean keskuspankin pääjohtaja ja valtiovarainministeri Ousmane Baldé. Viisi päivää kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen 23. tammikuuta 1971 komitean perustama oikeus määräsi 29 henkilöä teloitettavaksi, 33 henkilöä sai kuolemantuomion poissaolevana, 68 henkilöä sai elinkautisen vankeustuomion ja 17 henkilön omaisuus takavarikoitiin.

Heinäkuussa 1971 Touré toteutti puhdistuksen armeijassa ja huhtikuussa 1973 osa hallituksen ministereistä joutui puhdistuksen kohteiksi.

Poliittinen tuominta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

8. joulukuuta 1970 YK:n turvallisuusneuvosto antoi päätöslauselman 290, joka tuomitsi Portugalin hyökkäyksen Guineaan ja vaati Portugalia noudattamaan Guinean itsemääräämisoikeutta ja itsenäisyyttä. 11. joulukuuta 1970 Afrikan yhtenäisyysjärjestö antoi päätöslauselman, jossa hyökkäys tuomittiin yksimielisesti.

Nigeria ja Algeria tarjosivat apua Guinealle ja Neuvostoliitto lähetti alueelle sotalaivoja.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Green Sea Operation